Huh huh. Ei ehdi ihminen edes tänne kirjottaa enään. Viikonloppu oli taas liian laiska ja Saijalla vaan löhösin, että eihän sitä nyt suotta. Ja tällä vkolla kekaroilla on spring break, eli joutuu keksimään jtn ohjelmaa joka päivä. Maanantaina mentiin uimahalliin, tosin Cee veti hirveät itkupotkuraivarikohtaukset sillon aamulla, joten se sai kivasti istua mun kanssa siellä seinustalla lukemassa kirjaa. Äähää. Sen siitä saa. Ja illala sama ihana meno jatkui, aukoi lapsi päätään jokaisesta asiasta, joten hostmom kielsi siltä telkkari, tietokoneen ja kaikki videopelit ainakin koko loppuviikoksi. Mutta onneksi loppuviikolle on luvattu lämpöä, jotain jopa +25C, niin voin heivata lapset ulos pyörimään. Unohtuu telkkarit ja muut.
Tänään käytiin sitten yhdellä ostarilla hengailemassa, kun aamulla vielä Ceekin halusi lähtä luistelemaan, mutta sitten kun oltiin lähössä, niin olikin kivasti jo mieli muuttunut. Mutta mikäs siinä, kelpashan tuo toinenkin ratkaisu.
Huomenna ehkä lasersotimaan, torstaina puistoon piknikille ja perjantaina ehkä DChen. Katsellaan.
Perjantaina käytiin Saijan kanssa kattomassa Alice in Wonderland. Imax 3Dnä. Ei suotta siisti! Käytössä siis koko se törkeän iso valkokangas ja päähän epämukavat lasit nin voilà. Ja Johnny Depp nyt oli jälleen ihan uskomaton, kannattaa vaan sen roolisuorituksen takia käydä kattomassa tämäkin elokuva.
Lauantaina kävin treffaamassa Abbyä DCssä, olis vaan voinu muistaa, että Cherry Blossom Festivaalit alkoi juurikin samana päivänä. Saatto nimittäin olla muutama ihminen metrossakin. Ja poliisit siellä konekiväärien kanssa ohjailemassa. Näin meillä Ameriikassa. Ja joku miljoona lasta oli lennättämässä leijoja Washington Monumentin kupeessa, mun kamerahan se tietysti oli kotona.
Lauantaina myös pienesti jälleen eksyin, kun lähdin metroasemalta ajamaan Saijalle. Gpshän oli tietysti kotona, koska aattelin että joko ehin käymään kotona välistä nin en tarvia, tai sitten ajan vaan suorilla Saijalle kun tiiän miten sinne mennään. Suoraa tietä motarilla. Mutta. Tietysti oli elämääkin suuremmat ruuhkat. Saija sitten sanoi, että aja kiertoreittiä, Lorton-nimisen paikan kautta. Että suoraan sinne vaan, niin pääsen sitten Ox Roadille, josta osaisin perille. Mutta. Piti tehdä ratkaiseva käännös. Ja arvata saattaa, että käännyinkö oikeaan suuntaan. Löysin itteni takaisin sieltä metroaseman kupeesta, mistä olin lähtenyt. Noh, eikun takasin motarille ja uus yritys. Ja enkö vaan kääntyny taas väärin ja olin ihan totaalisen lost. Sitten onneksi Saija paikallisti mut googlemapsin avulla kun osasin jopa kadunnimiä kertoa, niin se tuli pelastamaan tämän avuttoman. Että tästä lähtien mulla on gps AINA mukana. Vaikka oikeesti menisin hakemaan postia tuosta pihatien päästä. Huh.
Äiti ja Japi tulee perjantaina, jeee! Ja ne tuo ruisleipää!!! Meen sitten launtaina niitä moikkaan ja sunnuntaina mennään kattelemaan Washington Wizardsien korismatsia, NBAta kuulkaas. Vaikka joukkue ei vissiin kovin lahjakkaasti olekaan menestyny tällä kaudella :D Loput suunnitelmat onkin sitten vähän auki, taino Nyciin olis kai tarkotus mennä sitten kanssa. Mutta katsellaan katsellaan..
Mun piti mennä salille nyt, mutta Meg, tuo personal trainerini, kidutti mua perjantaina niiiin paljon, että en kärsiny edes kunnolla kävellä koko vkonloppuna! Ja edelleen tuottaa kipua kävellä rappusia. Mutta tunteepahan ainakin tehneensä jtn.. ;)
Että menenpä Saijalle. Tootaloo vaan ja yritän palailla vähän nopeemmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti