who cares if you disagree, you are not me, who made you king of anything? so you dare tell me who to be, who died, and made you king of anything?

Joo-o. Kuuklettelin tässä iltani iloksi vähän että millasia tehtäviä niissä pääsykokeissa sinne mun himoamaan kouluun on ollut. Että tuota noin. Unohdin vissiin, että enhän minä osaa piirtää. Paitsi sydämiä, kukkasia ja peace-merkkejä. Ei taida ihan muotoilijaksi asti riittää?

Mutta käynpähän säheltämässä, jos kutsuvat. Sitten on vaan luettava koko kevät uusiin kokeisiin. Vaikka mieluustihan sitä edes johonkin mah äkkiä pääsis. Pitänee tässä seuraavat pari kuukautta vaan piirrellä..

Nyt jatkan aivojeni turruttamista Family Guylla.

life is a rollercoaster, just gotta ride it, I need you, ooh, so stop hiding ..

Tittididiii. Tänään tein retken Six Flags-nimiseen huvipuistoon. Mukanani oli kuusi saksalaista aupairia, yksi ranskalainen ja yksi brasilialainen. Että ihan kunnon saattue. Brassityttö ajoi, että ei tarvinnut kovin monella autolla mennä. Ja sillä oli semmonen minivan.

Ja tottakai kierrettiin useaan kertaan ne kaikki hulluimmat laitteet. Kieputusta ja kiljumista riitti. Ei siellä hirveän montaa vekotinta ollut, mutta riitti ihan hyvin.

Ton nimi oli Superman: The Ride of Steel. Kulki parhaimmillaan 120 km/h, ja heti alkuun on melkein pystysuora pudotus ihan liian korkeelta. Ja tokihan sitä pitää nostaa sitten vielä kädet ylös, että varmasti tuntuu siltä että lentää ulos siitä vaunusta. Nam.

Toinen varsin murakka oli Batwing, jossa maataan selällään. Ja se kieputtaa silleen, että tuntuu kuin lentäis. Tai niinkön roikottaa sua niin että oot naama maata kohti ja kulkee hullun nopeasti ja mitävielä.

Bäbäbäbäbäbäbäbäbäbäb, bätmääään!


Kelihän oli myös varsin mainio, joku reilusti yli kolkyt lämmintä eikä pilviä taivaalla. Toisinsanoen siis meinattiin sulaa. Mutta kun olo kävi liian hikiseksi, mentiin kastumaan kaikkiin vesilaitteisiin. Splash ja vush, ja olo oli heti viileämpi!

Nyt on suhteellisen väsynyt olo, mutta eikai se oo ihme. Huomenna jälleen paluu arkeen ja töihin. Kai sitä pitäs vikalle lomaviikolle keksiä kaikkea siistiä tekemistä. Tosin täytyy edelleen viedä nuo kekarat illaksi ainakin isälleen, mutta meillä on täällä kotona nyt remontti aikalailla pulkassa ja maalit seinässä, niin ei välittömästi tarvia aamulla lähteä evakkoon.

(btw, Men who stare at goats on hyvin kummallinen elokuva..)

here comes the shake, the speed-decade wake, I see you wake, shake, fit on those overalls, what do you know about this world anyway?

New York, New York. Where the dreams come true?
Pikku-Italiassa oli ainakin ravintolaa poikineen, yrittämässä..





Times Square ja vesisadekin loppui. Niin tämä oli keskiviikkona siis.


Immosen taidekuvat, osa 8834938904.

Seuraava osa niistä, makrolla nyt on vaan kiva ottaa kuvia..

Chinatown! Ja torstaissa mentiin.


Tui tui! Saija oli kauheen pettynyt, kun tuokin kuuluisa pysti on niin pieni. Told you so!

Kipusimme Empire State Buildingin huipulle. Tai siis vaan 86. kerrokseen asti. Vissiin kaks tuntia taidettiin jonottaa. Oliko muitakin turisteja? Mutta näkymät oli kyllä kaiken vaivan arvoiset! Siellä se Central Park pilkistää.









Kiinakaupungin ruokatorikauppa. Ihanasti meinasi aina vähän yököttää, kun käveltiin kalakaupan ohi. Mukavahko tuoksu, sanoisin. Ja kissat rivissä jos jotain heltiäis. Purr.

Tämä oli nyt viimeinen kerta, kun tässä metropolissa käväisin. Mukava reissu. Hulluja juttuja. :D

oh honey please, don't shed no tears, as long as I'm here..

Unohdin ihan kertoa. Hyvin hauskan tarinan.

Kun tultiin Saijan kanssa NYCstä takasin DChen, niin siinä bussissa meidän edessä istui neljä nuorta ruotsalaista miehenalkua. Pojathan siinä reteästi jutteli sitten ruotsiksi myös kaikkia aika härskejäkin juttuja, koska eivät olettaneet kenenkään osaavan ruotsia. Mutta hahaa! Me yritettiin Saijan kanssa olla nauramatta ääneen. Sitten bussimatkan päätyttyä kerrottiin pojille, että me osataan vähän ruåtsia. På svenska siis tietysti. Taisipa vähän pojilla leuat loksahtaa..

Ja hihihihhhiii ja hahhhahaaa. Kyllä meillä oli mukavaaa.

Huomenna menen luultavasti huvipuistohon. Hui!

when I'm tired of walking alone, I put my headphones on, and when it's time to get out of it all, I put my headphones on..

Welcome to Philadelphia. Tehtiin siis Saijan kanssa muutaman tunnin pit stop tähän kaupunkiin matkallamme NYCiin. Koska ei oltu katottu mitä Phillystä edes löytyy, että oisko siellä mitään näkemisen arvosta, päätettiin vaan kävellä siellä täällä.



Voihan baseball.

Näin jo toisen tämmösen rakkaus-tekeleen! NYCssähän siis ainakin on yksi, ja ympär maailmaa sitten lisää. Philly on vissiin joku " the city of brotherly love" tjsp.


Tää liittyy jotenkin siihen, että neulovat ihmiset halusi kaunistaa kaupunkeja päällystämällä esmes juuri katulamppuja. Muistan joskus lukeneeni jonkun artikkelin näistä, en jaksa nyt googlata, mutta aika siisti!

Ihan tyhmä kaupunki. En halua muuttaa sinne. Tosin siis tämä kylttihän löytyi sieltä keskustasta, että ehkä muilla alueilla saattas skeittaritkin hymyillä..



Philadelphiassa oli tosiaan vähän kylmä. Tuuli ihan vimmatusti.
Sitten kun alkoi jalat väsyä, siirryttiin sisätiloihin juna-asemalle hengailemaan ja oottamaan jatkobussia. Että ihan jees kaupunki oli tämä, aika tylsä vaan kun ei tosiaan ollut mtn ajatustakaan että mitä siellä vois tehä. Mutta oonpahan käyny! Ja eikös se yksi poliisisarja tapahdu juuri Phillyssä, Cold case ? Suomenkielistä nimeä ei muistettu Saijan kanssa vaikka miten yritettiin.. Mutta niitä vanhoja rikoksia setvii se valkohiuksinen nainen. Nih.

mut mitä sun pitäisi tehdä, pitäis olla jotenkin niin smooth, ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa..

Olen palannut takaisin Virginian lämpöön.
Philadelphiassa ja NYCssä meinas nimittäin paleltaa, mutta nehän onkin niin kauhean pohjoisessa että ei ihmekään.

Mutta muuten oli kivaa, keksiviikkona tuli puolet päivästä vettä, mutta ihan hyvin tarvottiin silti pitkin Manhattanin katuja. Meidän hostelli oli Chinatownissa, semmonen hyvin perus-siisti, lukuunottamatta paria pientä lattialla kipitellyttä torakkaa (!). Mutta sängyt oli puhtaat vaikkakin Saija valitti että jouset tuntui selässä kun nukkui. Ja sijainti oli ihan perfect; metrolla pääsi muutamissa minuuteissa ylemmälle Manhattanille, ja sekä Little Italy että Soho oli ihan siinä vieressä! Että tulipahan taas nähtyä eri osia siitäkin pikku kaupungista.

Vaikka NYC onkin ihan mieletön kaupunki, niin tykkään hen.koht. enemmän DCstä. NYC on likanen ja siellä haisee, siellä on ihan liikaa ihmisiä, lähes kaikki on töykeitä ja kaikilla on koko ajan kamala kiire. Että vaikka tämän maan natsihallinto keskittyykin tänne meille DChen, niin se tuntuu silti enemmän kodilta. DCssä on puhdasta ja kaunista. Sinne voi vaan mennä hengailemaan, makaamaan jonnekin puistoon tai istuskelemaan museoiden rappusille. Tai pyörimään kaupoille, istumaan kahviloihin, ihan mitä vaan. DCssä ihmiset on rentoja ja iloisia, eikä kukaan kiilaa sua kadulla kun sillä on niin kamala kiire.

Nyt nautin vielä parista vikasta vapaapäivästä. Lapsilla on enää (onneks) vaan viikko lomaa ja sitten alkaa se koulukin vihdoin. Ostin btw farkut, vaikka ei niitä täällä kyllä vielä tarvihe. Mutta kotiinpaluuta varten. Sanoisin että 9vkoa!

minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan, minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan..

Kattokaa nyt mitä aurinko+suolavesi+klooripitoiset uima-altaat teki mun hiusvärille! Hiukset Hawaiiiiiin..(Saijan kanssa vielä läpällä tosiaan vedettin blondia väriäkin mun päähän tässä pari vkoa sitten. Yritin käydä yhdessä kosmetiikan ihmekaupassakin ettimässä sitä oikeansävystä oranssia hiusväriä, mutta ei ollu hiusjumalat minun puolella ei..)

Minun mussukat! Kovin innoissaan ovat tässäkin kuvassa. On ne välillä ihania, välillä taas ei, kuten ehkä olen maininnutkin. Mutta tulee niitä ikävä!


Aikavyöhykkeet on hauskoja. Ja maapallo on pyöreä. Olen ooomeeena, olen oooomeeena, olen pyöreä oooomeeena!

Mahalo = kiitos.

Tässäpä nämä nyt. Enempää en jaksa ladata. Tulkaa sitten valokuvankatseluiltamiin kunhan oon kotona. Ehkä?

vedet virtailee, suuret vedet ne virtailee, siellä missä on syvä hiljaisuus..

Huomenna joutuu nähtävästi heräämään 5am. Saattaa hymyilyttää. Koska siis meidän bussi lähtee DCstä 730am, ja pitäis ehtiä sinne metrolla. Mutta nukunpa sitten bussissa, samalla kun palelen sen ilmastoinnin pauhatessa.

Me tehdään tosiaan muutaman tunnin välipysähdys Philadelphiassa. En tiedä onko siellä mitään, mutta harhaillaan päättömästi johonkin. Karttaa ei tietenkään ole. Ei ole muuten NYCiinkään, mutta se pitää kyllä hankkia tai ollaan turhan hukassa. Vaikka Saijan suuntavaisto onkin ihan mahtava. Mä hoidan puhumisen, Saija suunnistamisen. Toimiva tiimi.

Nyt menen pakkaamaan. Aina viimeisenä iltana..

See you later, alligator..

kun olet täysikasvuinen, ja lapsuutes on entinen, niin puhut perusturvasta, ja elinkustannuksista..

Saijan perheen hauva, Snowflake, osaa välillä tyhmyyttään olla aika sulonen. Ja sitten se nuolee kaikkien varpaat..

Iloinen lomalainen? (ja kyllä, jaksan hehkuttaa tätä meikän vapaata nyt ihan överipaljon)
Käytiin eilen siellä klubilla. Ei ollu kovin siisti mesta. Sanoisin että oltiin vähemmistönä. Ja kaikki muut oli humalassa paitsi minä. Erikoista.

Koska oon tässä ymmärtänyt, että mieluummin istun jossain kivassa baarissa kavereiden kanssa, juomaa naukkaillen ja turhasta jutellen. Ei mua kiinnosta tanssia missään klubilla. Olenko tullut vanhaksi?!

Lupasin tänään hakea yhden saksalaisen tytön metrolta, kun se on tulossa Nycistä pois. Voin nääs pyytää sitten sitä vastaavasti viemään mut tiistaiaamuna metroasemalle. Ovelaa, ovelaa.

Ja siis voin kertoa, että näitä telkkukanavia näkyy nyt ihan julmetun monta! Kaikkia siistejä! Että on muuten tekemistä kun lapset palaa kouluun ja mun päivät on taas vapaat.. ommmmnommm.