the open sky, is mine tonight, it gives a sign, of what I'll find..

Aurinko paistaa ja on lauantai. Voiko ihminen enempää toivoa.
Kohta vähän salille, sitten ehkä kahtomaan Aan korismatsia ja illalla olis tarkotus vähän Saijan synttäreitä juhlistella. DCn sykkeeseen siirrymmä pimeän tullessa. Ump ump ump.

Viikko meni taas huisin nopeasti, kun on päiväsaikaan tekemistä niin ei käy tylsäksi. Koulussa kävin oppimassa, mm. sen että Texas on ollut välillä oma valtionsa. Vou. Edelleen kuulemma kuvittelevat niin..

Joogassakin oon käynyt. Ja kuulemma edistyn joka kerta, kun siellä käyn hikoamassa. Kehui se meidän yksi ohjaajista, että siitä on ihana nähhä miten mä joka kerralla venyn vähän pidemmälle, jaksan potkia jalkaa ylös vähän korkeammalle, ja näin. Kiitos. Tästä Amerikasta jään varmasti kaipaamaan sitä, miten nämä ihmiset ihan vilpittömästi kehuu toisia. Ja miten ventovieraatkin jutustelee sujuvasti keskenään. Tai että miten aina halutaan kuulla miten menee. Ja joogaankin ihan kiva aina aamu-unisuudessaan mennä, kun sisään astuessa joku huikkaa että "Good morning sunshine! So nice to see you here today.." :)

Eilen meinas salilla jo vähän hapottaa, kun siinä crossarilla öhistessä tajusin, että telkusta tulee Bones ja eihän sitä nyt kesken jakson voinut lopettaa! Rehkippä siinä sitten koko tunnin jakso. Tosin, oli aika törkeän hyvä jakso, että eipä se haitanna. Tänään jos vähän vähemmän, ellei tule jtn muuta jännää ohjelmata..

Nyt siispä hynttyyn niskaan ja menoks!

and even when I'm walking straight, I always end up in a perfect circle, oh I try but I just can't wait, to break out of this perfect circle..

Tällaisia kivoja kylttejä sitä on taas bongattu. Löytyi meidän lähi-eläinkaupasta. Ja voi vinde, täällä tosiaan myydään koiranpentujakin kyseisissä liikkeissä. Oliko ehkä söpöjä pieniä karvapalloja siellä pyörimässä! Huh miten helposti voi Paris Hiltonit ostaa lisää taskukokoisia hauvoja. Voi Amerikka!
Jooniin ostin yhen aika kivan laukun. Vähän niinku Hilfigeri. Hyvin näpsäkkä. Outletit on äärimmäisen kivoja paikkoja tehdä löytöretkiä..
Tässä myös todistusaineistoa meikäläisen nykyisestä urheilu-urasta. Ja lihassärystä. Tässä maassa on hyvinkin tapana laittaa kaikkea avainnippuihin. Esim. nuo jäsenyyslätkät ja kauppojen kanta-asiakaskortit. Sitten vaan sujuvasti viivakoodit luetaan ja menoks!
Uskolliset Homer-pyjamanhousuni. Miesten mallia. Wall-Martista. Ylimahtavat! Noissa kelpaa kaikki päivät vaan kotona hääriä. Julkisille paikoille en oo vielä kehannu mennä, vaikkakin täällä tuntuu olevan kovassa suosiossa kulkea kaupoissakin yökkärihousuissa. Okei, onhan ne mukavuuden ilmentymät, mutta come on! Jtn rajaa sentään..

Arki on taas alkanut, liian nopsaan hurahtaneen viikonlopun jälkeen. Se meidän seinäkiipeilyhomma sillon sunnuntaina oli yhessä urheiluliikkeessä, jonne oli rakennettu semmonen kiipeilyseinätornisysteemi. Oli ihan siistiä, ei vaan meikän olemattomat käsivoimat oikeen näyttäneet parastaan. Mutta pääsinpä kuitenkin etenemään! Hah! Lauantaina erehdyin menemään ostarille joskus kahen maita iltapäivällä. Ei hyvää päivää mikä ryysis! Puoli ameriikkaa oli saanut saman idean. Parkkipaikan metsästys oli ihan oma lukunsa, ja kun sitten lopulta pääsi sisälle, niin sitä vaan silleen liikkui sen massan mukana. Kerrassaan pelottavaa.

Eilen oli yleisestä maanantai-fiiliksestä huolimatta iloa ilmassa. Cee nimittäin "valmistui" sen puheterapiasta! Kuulemma tulee jos ärrät ja ässät niin luontevasti ja enempiä korjailematta, että ei tarvia käydä siellä enää. (Vähemmän hommaa mulle siis.. ) Kovasti se täti minuakin kehui, kun ollaan Ceen kanssa tankattu niitä puheläksyjä aika rankasti, jankattu kivasti ärrää ja muita englannin kielen jänniä äänteitä. Että ilmeisesti siitä on ollut hyötyä sitten. Ja tosiaan, itsekin innostuin siitä alasta, kielioppinatsi kun ei valitettavasti virallisesti taida olla ammattinimike, niin onhan sitä jollain voitava päteä. Mutta hyvä mielihän siitä tulee kun kehutaan, en siis ihan turha jääkaapin tyhjentäjä tässä talossa vain ole!

Viikonlopun lämmön ja eilisen vesisateen ansiosta nuo lumimassat on sulaneet varsin mukavasti. Nurmikon jo ma nähdä voin. Tosin. Aina se perhanan but. Ovat kuulemma uhkailleet lumisateilla taas. Ei käy. En ala. Paitsi jos sataa ihan vaan pikkuriikkisen, niin se sulais samantien. Ei mitään metrikinoksia enää kiitos. S'il vous plaît. Koska kaupoissa myydään jo täyttä häkää kesähepenehiä, ja mekossahan sitä ihminen mieluummin kulkisi. Vaihtelua noihin pyjamiin..

Käytiin, by the way, Saijan kanssa kattomassa Dear John -niminen elokuva. Oltiin yhtä mieltä siitä, että se olis ollut täydellinen elokuva ilman viimeistä kahta sekuntia. Kunnon nenäliinapaketintuhoamiselokuva. Saatoin hiukan nyyhkiä siellä salissa. Saija väittää että ei kuullut puoliakaan elokuvasta, mutta tästä ei ole pätevää todistusaineistoa. Epäilty kieltäytyy myöntymästä syytöksiin. Mutta siis suosittelen suurella lämmöllä, krapulassa varmasti hyvinkin loistava. Ideaa en nyt jaksa naputella, kuuklata voi jos haluaa, tai kattoa tuon trailerin tuosta linkistä. Vuosisadan rakkaustarina tai silleen. Ump. Suosittelen myös nessujen mukaan hamstraamista.

Nyt nukkumatin matkahan tieni vie, huomenna se olis taas kouluun jaksettava. Mistä lie jännistä jutuista taas puhutaan..purh.

on viikonloppu eessä taas, viikonloppu, viikonloppu, viikonloppu, viikonloppu..

Auts. Auts. Auts.
Tänään kävin ekassa personal trainer- tapaamisessa. Ja voi auts. Reidet huutaa ja lujaa. Varmaan autto asiaa sekin, että kävin eilen joogaamassa kahen viikon lumitauon jälkeen (ja olin melko rampa).
Aseteltiin vähän tavoitteita, että kai sitä pitää nyt sitten käydäkin siellä salilla. Kaiken rahan edestä. Vaikka miten laiskottais. Nih!

Tiistaina lapset tosiaan meni viimein kouluun! Kahen tunnin viivästyksellä tosin, mutta kuitenkin! Yippii! Ja loppuviikko on ollut ihan normaalia koulua jopa. Kaikkien hermot alkaa palailla normitilaan. Huh.

Keskiviikkona oli taas jopa sitä minunkin koulua. Ja tänään. Piti vieläpä palauttaa reflection paper elikkä aine. Vähän meinas tökkiä kirjottaminen, kun en ihan äkkiä ole semmosia tehnyt. Viime keväänä? Mutta kyllä sitä lopulta aina jtn saa aikaseksi. Paineen alla. Keskiyöllä. Tänään myös keskusteltiin mm. siitä, onko oikein polttaa oman maansa lippu. Hmm. Hyvin jännää. NOT. Tosin siis onhan se hienoa oppia muilta opiskelijoilta niiden kulttuurista, mutta 2 ja ½ tuntia istua siellä jäätävän kylmässä luokkahuoneessa nin jopas. Ja perjantaina, haloo.

Lapset lähtee tänään isälleen, eli hiljainen vkonloppu tulossa. Kelpaa. Huomenna voisi kävästä vähän shoppailemassa, mm. eräitä synttärilahjoja.. Ja sitten su meillä on aupparimeetti. Mennään seinäkiipeilemään! How neat! Tosin minun käsivoimilla voi olla, että pitää huutaa joku hinaamaan minut sinne ylös.. ;D

Hyvin mielenkiintoisia aikoja.

tää on elämäntyyli, aseistariisuva tyyli, vähän niinku fakiirin pilli, vähän niinku piikikäs siili..

Sitä kesää odotellessa..nam.

Vietimmä Saijan kanssa sunnuntaina anti-ystävänpäivää. Katottiin epäromanttisia elokuvia. Inglourious Bastards (Tarantinon uusin, se natsileffa, taidetta taidetta!), Public Enemies (John Dillinger ryöstelee pankkeja minkä ehtii, kunnes FBI saa alkunsa), Harry Potterin Puoliverinen prinssi. Koska siis tässä maassahan ystävänpäiväksi nimetty kulutusjuhla on sekin jtn ihan käsittämätöntä. Silkkaa kaupallisuutta. Kaupat alkoi täyttyä vaaleanpunaisesta ja sydämistä jo heti kun joulusta oli päästy. Kukkia täällä kai myydään joku biljoona kappaletta joka vuosi, suklaatakin menee varmaan samat määrät. Ja ravintolat ja leffateatterit nyt on varmasti ihan täpösen täynnä. Huh huh. Imelätä, imelätä.

Tosin, "säälittävät ameriikassa"-sarjassamme toteutettiin kylläkin lällyn leffan katsominen. Myös. Mutta lauantai-sunnuntai yönä jo. Jolloin se virallinen ystinpvä pystyttiin katkeroitumaan. Käytiin tsiigaamassa Valentine's Day-niminen filkka. Kunnon katras maineikkaita näyttelijöitä ja ihan ok juoni. Hauskasti liittyi kaikki toisiinsa. Ja oli myös jopa vähän yllättäviäkin käänteitä, vaikka tuon kastin leffat on yleensä suhteellisen ennalta-arvattavia. Mutta katteleehan niitä komeita miehiä valkokankaalla.

Tänään on Presidents Day. Aka vapaapäivä. Ja lapsillahan piti olla koulua tänään, mutta hups. Eipäs ollukaan. Huolimatta siis tuosta juhlapyhästä vai mistä lie. Ilmeisesti ne on taas koulupäättäjät olleet sitä mieltä, että on liikaa lunta vieläkin. Porukat kuitenkin on kanssa olleet kotona, niin ne vei nuo kekarat ensin keilaamaan ja nyt ne lähti leffaan. Lightning Thiefiä tai jotain kattomaan. En jaksanut lähteä mukaan, koska a) on pieni yliannostus elokuvista, ja b) ei oikeen innostanut. Kertoo kai jostain teinipojasta, joka saa kuulla olevansa Poseidonin poika ja vou, sitten on mystiikkaa ja taisteluita. Emt.

Tänään myös tuossa vähän lunta sateli. Yllättävää. Toivon todella, että huomenna ei ole snow day, joutaa nuo lapset jo kouluun. Tosin autolla kyllä pääsee jo siis täältäkin liikkeelle, jopa la aamuna olivat käyneet auraamssa tuon meidän "ympyrän". Edistystä ilmassa!

Keksin myös, että kun jos elokuussa kävis Floridan osavaltion ihmeellisessä kuumuudessa vähän käymässä, niin voisi Disneyn taikamaailman lisäksi käydä myös nyt keväällä avautuvassa Harry Potter-landiassa. Teemapuistojen valtakausi. Riistohintoja, mutta jos vaikka huispaamaan pääsis hei! Lentooooon!

siipiveikko kaiken ottaa lainaan vaan, eikä takaisin maksaa aiokaan, hyvä noste korkelle vie, yöllä kauniilta näyttää moottoritie..

Perjantai. Tuo ihana arkiviikon lopetus. Ah.

Lapsilla oli siis koko viikko vapaata. KOKO VIIKKO. Että terve vaan teillekin. Hostporukat onneksi oli torstaihin asti kanssa vapaalla. Mökkihöperöidyttiin kaikki kivasti yhessä. Ehkä kauheinta vaan olla kotona tekemättä mitään, koska ei pääse mihinkään kun lumi on saartanut kaiken. Ja nämä ameriikan urpot kun ei oikeen osaa aurailla teitä, tai muutenkaan selvitä näistä myrskyistä, niin esim. meidän katu on edelleen puolen metrin kinoksen alla. Tai tuo tie mikä johtaa tuohon isolle tielle (äärimmäisen ihanasti selitetty), on ihan sula. Mutta tämä meidän "ympyrä", minkä reunalla on näitä taloja, on lumessa. Naapureiden kanssa kaiveltiin autonlevynen reitti kaikkien talojen kohilta. Että pääsee täältä jopa nyt pois. Tosin kunhan aurinko laskee, niin alkaa pakastua ja jäätymään se kaikki teille sulanut lumi. Niin kesärenkailla on vähän jännää yrittää kivuta ylös.

Torstaina jopa illalla poistuin tästä naapurustosta, kun käväsin Saijalla. Olin tosiaan kotona ollut 7 pvää putkella. Voi sitä riemua, kun näki muitakin ihmisiä, autoja, taloja, elämää! Pieniä iloja. Mutta ymmärtää miten tärkeää on välillä päästä tekemään jtn omia juttuja, hajoilee pää muuten aika näpäkästi. Kiva on seinille hyppiä. Hihitellä nurkissa.

Viikon sisällä ähöttämisen aikana olen tehnyt seuraavaa: katsonut Gilmoreja, Simpsoneita, Pasilaa, OCtä, huonoja leffoja ja päättömiä amerikkalaisia mainoksia, kuunnellut musiikkia, kirjottanut lyriikoita letssingit.comiin, lukenut kirjoja, lehtiä, blogeja, ollut symbioosissa fb:n kanssa, kirjottanut kirjeitä joita en oo voinut lähettää, naputellut täysin päättömiä meilejä, tehnyt papukaijamerkin (oikeesti!), piirrellyt, korjannut pari paitaa, nukkunut, nukkunut, luonut lunta, ollut lumisotaa ja käynyt pulkkamäessä, syönyt, syönyt, syönyt, pelannut bubble shooteria ja lautapelejä, hiiviskellyt nurkissa, kikatellut yksikseen, räkättänyt keskellä yötä Rauno Repomiehen sitaateille ja hikipedialle, kuunnellut Spin FM:n aamulähetyksiä (ma,ke,pe) ja tuijotellut tyhjyyteen. Eli hyvin monimuotoistapa joo.

Kivasti on myös kulunut jo viikko mun tän kuukauden salikortista, koska eipä ole oikeen sinne asti päässyt. Piti se trainerikin perua. Damn. Mutta huomenna menen, vaikka kinosten halki, raivaan tieni perille.

Ja tätä iloahan lisää muuten se tieto, että su ma ti on luvattu lisää lunta. Ei per.... Ei todellakaan hyvä. Mutta maanantaina on kyllä lapsilla koulua. Viimein. Oli semisti yksimielinen onnellisuus tuokin tänään pulkkamäen huipulla seisoskelleiden kotiäitien ja lastenhoitajien keskuudessa.

Tämä kannattaa käydä lukemassa, totaalisen repeilyn aiheuttaja, tietoa rakkaasta Warkaoksesta. Huh huh ja viskiä gallona.

Ja se on muuten 4kk Amerikkaa takana. Niin ne päivät lentäääää..

etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?

Day 6

Dear journal, joukkomme ovat lumen saartamat. Se on ympäröinyt meidät, alta, yläpuolelta ja kolmannesta ulottuvuudesta. Tähtiportin laelta. Edes MacGyver ei pystyisi meitä auttamaan. Tiet ovat tukossa ja tieto kulkee hitaasti. Emme ole nähneet maahisia kohta viikkoon, epäilemme niiden piiloutuneen puukomeroihin oranssien ametistiensa kanssa.

Ruokavaramme alkavat ehtyä, olemme eläneet omenoilla ja jääpaloilla viimeiset kaksi päivää. Eeppinen vaellusmatka yrittäessämme löytää lähistöltä asutusta sai ikävän lopun kohdatessamme varsin pirullisia maaoravia, niiden julmat katseet polttivat reikiä kumisaappaisiimme. Vain villasukat säilyivät koskemattomina.

Osa joukoistamme on alkanut kiipeillä seinillä. Hypellä. Ponnahdella. Hiiviskellä. Onpa osa roikkunut lampuissakin. Mökkihöperyytenäkin tunnettu ilmiö alkaa ottaa meistä kaikista vallan. Emme mahda sille mitään. Se on väistämätön vaihe tässä tilanteessa. Odotan kauhulla tulevia päiviä.

Etanat ovat ennustaneet poutaa huomiselle, kovasti olemme niille loruja lauleskelleet. Toivomme todella, että aurinko viimein näyttäytyisi ja sulattaisi meille lunta juotavaksi. Myös teiden sulaminen olisi plussaa, silloin emme joutuisi lainaamaan pesukarhujen suksia. Ne eivät ole kovin mielissään, haluaisivat ilmeisesti lisää kesäkurpitsoja. Tynnyreihin piiloutuneet legioonalaiset ovat alkaneet raotella kansiaan, kuultuaan tästä sääennusteesta. Toivomme kaikkien mielenterveyden kannalta, että voisimme edes viikonloppuna jatkaa matkaamme. Tämä saarroksissa oleminen on hidastanut suunnitelmiamme valloittaa Intia.

Joukot ovat alkaneet tapella viimeisestä puoliksi kuivuneesta mustikasta. Luulen joutuvani selvittämään tilanteen. Luultavasti tarvitsen apua talitinteiltä, tai delfiineiltä, tilanteen mukaan ja ketä on paikalla. Yksinäinen kettu on liikuskellut majojemme läheisyydessä öisin. Epäilen sen varastaneen yhdet lapaset. Saatan mennä juttusille tänä yönä, tästä on tultava loppu.

Päätän tältä päivältä tähän, on minun vuoroni hyppiä keskusaukiosta katsoen vasemmalla olevan majan eteläkulman koillisosassa sijaitsevan seinän alareunassa. Palaan asiaan huomenna, ellen ole joutunut majavien hyökkäyksen kohteeksi yrittäessäni löytää elonmerkkejä lähimetsistä..

Sincerely,

Pulu

it seems to me that maybe, it pretty much always means 'no', so don't tell me, you might just let it go..

Jippiaijee. Tänään oli yllättäen kaikilla vapaata, lasten koulut on kiinni ainakin keskiviikkoon asti ja porukatkin oli kotona. Ja tyhmintähän on se, että joku urpo oli parkkeerannut autonsa sen verran lahjakkaasti tuonne meidän kadun yläpäähän, että aura-autot ei päässeet puhistamaan meidän katua ollenkaan! Muutaman kerran ne oli kuulemma käyneet kääntymässä ympäri, koska eivät mahtuneet tulemaan. Voihan siiseli sanon minä. Muuten on nuo isommat tiet jo ihan sulat, paisteli aurinko koko tän päivänkin. Mutta meidän kadulla on edelleen se puoli metriä lunta, että eipä autolla ajeta ei.

Porukat oli vähän mietteliäänä, että miten ne pääsee huomenna töihin. Onneksi nämä amerikan ihmeet on kovia käyttämään kimppakyytejä. Mutta minä se en pääse mihinkään. Kiva olla viikkotolkulla jumissa kotona, jee. En ois sinne salillekaan halunnut vissiin.

Ja parastahan tässä nyt on se, että tiistaina ja keskiviikkona pitäis sataa vähän lisää. Kolme hurraa-huutoa ja kilon verran papukaijamerkkejä. Eikö riittäs hei jo!?? Kohta näe ikkunoista ulos. Tai siis itseasiassahan näistä minun kellarin ikkunoista ei oikeestaan näe kuin lunta. Hyvin on tunnelmallista. Lumisateet siis tarkottaa lapsille pari lisää vapaata, saa nähhä onko koulua koko viikolla. Ei hyvä. Koska mulla saattas olla niitä tunteja ja perjantaina olis miitti meikäläisen personal trainerin kanssa. Läskit liikkeelle, kesä tulee. Vai tuleeko?

Niin ja tosiaan se joku ystävänpäiväkin on huhujen mukaan sunnuntaina. Sarjassamme "säälittävät ameriikassa" meinattiin Saijan kanssa mennä leffaan kattomaan joku kunnon nyyhkyelokuva, sinne kivasti kaikkien pariskuntien kanssa. Tosin mitään mässyjähän sinne ei sitten vois varailla, koska on se famous herkuton. Mutta raakasuklaata ei lasketa, koska se on oikeesti jopa terveellistä..

Tähän lumiseen ahdistukseen onneksi mahtuu pari hyvääkin uutista: äiti ja Japi on ilmeisesti tulossa käymään täällä huhtikuussa JA Gossip Girl jatkuu 8. maaliskuuta!! On jtn mitä odottaa ;)

got snow?

28.tammikuuta näytti tältä ^^ ...


... ja 6.helmikuuta tältä ^^


Nimimerkillä lumikolaa kaivaten..



Ei vissiin ihan äkkiä ajelulle voi lähteä, hmm..

Että joo-o. Vuosisadan lumimyrsky tai jotain. Lumiennätykset rikki ja kaikkea muuta kivaa. Kai tuota reilusti yli puoli metriä tuli, kahdessä päivässä! Jossain kai parhaimmillaan melkein metri.
Vähän jos.
Ihan pikkusen.

Nämä kuvat on tosiaan tältä aamulta, eilen ei uskaltanu edes kameraa ulos viiä, semmonen tuiskutus oli nimittäin. Siksi siis ei ole kuvaa tuosta autosta, kun sitä ei meinannut erottaa hangesta. Kivasti meni lauantai aamupäivä kaivaessa Samppaa sieltä puolen metrin lumimassan alta. Ja siis meillähän on semmonen näpsäkkä työnnettävää mallia oleva lumilinko, mutta kuinkas ollakaan, se sanoi työsopimuksensa irti juuri sopivasti. Tuo meidän pihatie vielä sattuu olemaan kolmesataa kilometriä pitkä, niin lapioippa siinä sitten niin. Selkä ihan jumissa taas.

Lumisade viimein sitten loppui lauantai-iltana, ja tänään on tuommonen varsin kaunis auringonpaiste, vähän jopa jos sulattelis tuota kinosta. Tosin alkuviikolle on luvattu muutamia pakkasasteita, öille jopa miinus kymmentä, että eipä tainnut sulaa sittenkään. Siinä on vaan se homma, että lapsilla taitaa olla vähän lisää vapaapäiviä. Noh, pääsenpähän ainakin pulkkamäkeen! Buuujaaa! Ja tuo autokin on vähän hankalasti tuolla hangessa, että kai se on kotona nyhjättävä. Eikä ne ole vieläkään käyneet edes auraamassa tätä meidän katua, hankalahko vissiin ajella jopa Hummerilla. Koiravaljakko ehkä? Tahi moottorkelekka! Kyllä kulkis!

Tänään on vissiinkin myös se tarunhohtoinen Super Bowl. En oo kattomassa. Runttikoot toisiaan ihan rauhassa. Gary se tosin saattaa sitä tihrustaa tuolla yläkerrassa. Jännä juttu.

Olen siis viettänyt koko hela viikonvaihteen kotona, sisällä, sohvalla öhöttäen. Kaikki ne mun "eväät" söin jo perjantaina, mikä ei ollut kovin fiksua. Mutta muuten on mennyt kivasti Gilmoren tyttöjen kanssa Stars Hollowissa, Conanin kanssa Tonight Showssa (damn you NBC!), Simpsoneiden kämpillä, OCn biitseillä ja Facebookissa. "Ensin oli elämä, sitten tuli Facebook"..

Ens viikolla ois ihan jees päästä käymään siellä salilla, kun kerran jäsenkin oon. Joogassa vois käydä lämmittelemässä. Emsin syndelahja lähtee hyvin myöhässä, kun on ilmojenhaltijatkin taas meitsiä vastaan. Ja siellä mun collegetunneilla vois kanssa ilmeisesti piipahtaa, njah. Nyt vähän lisää teetä ja Lorelaiden sarkasmin matkaan, hop!

another rainy day, we sat inside by the radiator, watching old black and white films, where everybody sang..

Heippa vaan, ei tarvia välittää noista silmäpusseista, ei aina ehi nukkua..

On kummaa on. Taas menee viikonloppu saarroksissa kotona. Lunta tulee ja kaikkia vtuttaa. Again. Luvanneet jonkun puolisen metriä jälleen, ei yhtään hyvä. Kaupunki on taas sekasin, suurin osa tiesuolasta on kuulemma käytetty jo sillon joulun aikaan, eli mihinkään ei yllättäen pääse. Ei sillä, ei mikään paikka ole edes auki.

Tiistainakin satoi lunta ja tokihan sitten keskiviikkona oli koulut kiinni. Missasin myös oman kouluhommani, koska se tunti ois ollut, mutta eipä kauheesti Sampalla ajeltu ei. Kesärenkailla ei hirveesti innosta aina lähteä menemään. Noh, sitten torstaina oli jopa kekaroilla koulua. Itsekin ehdin viimein käydä sieltä kuntosalilta sen jäsenyyden hankkimassa, nyt menee tililtä joka kuukausi rahaa sinne, että pakko muuten on käydä! "Tästä on maksettu!"

Tänään sitten aloitti tuossa 9:30 hujakoilla aamusta luntelemaan. Ja kyllä, koulut kiinni. Eilen illalla jo ilmottivat. Myös meikäläisen college meni puoliltapäivin kiinni, joten eiiiiii kouluaaaa. Jes! Lapset läksi isälleen jo tuossa kahentoista maita, eli meitsi on vapaa. Tosin, kohta varmaan lumen saartama. Jonkun kymmenen senttiä varmaan jo nyt tullut. Ei yhtään hyvä tämä tämmönen. Don't like at all. Onneks eilen ehdin käymään kaupasta vähän almondmilkiä, myslipatukoita, lärabareja, mustikoita ja ja jtn. Terveellisiä juttuja. Koska vaikka miten ois tehnyt mieli hamstrata karkkia ja jätskiä ja mättää koko viikonloppu, niin herkuton pitää! Itsehillintää! Onneksi hostoporukat oli käyneet aamulla kaupassa, tuhansittain hedelmiä on nyt meidän talossa. Omenalinjalla.

Äitin laittama pakettikin tuli viimein tiistaina, yhtään en himoinnut sitä suklaalevyä ja niitä salmiakkeja. En. Missään nimessä. Mutta ne lehdet tuli äärimmäisen hyvää saumaan, hyvin menee nyt pari lumipäivää lukiessa Warkauden lehteä ja Trendejä. Cee varasi mulle myös sen Diary of a wimpy kid-kirjat, ettei mulle tule tylsää. Ja ne on oikeesti tosi hauskoja kirjoja, leffakin on tulossa nyt huhtikuussa, kateltiin tänään Ceen kanssa sen traileri. Jtn bestsellereitä nuo kirjat, ihan törkeä hitti tässä maassa, kaikki lapset tuntuu lukevan niitä. En kyllä tosin ihmettele. Jos niitä aletaan suomentaa, nin lukemistohon ihmiset hyvät. Tosin parempi tietysti jos alkuperäisellä kielellä jaksaa lukea. Hilarious stuff..

DCssä olis yhdellä klubilla tässäkin kuussa vaikka miten monta mielettömän hyvää artistia ja bändiä keikalla, mutta koska kukaan ei oikeen tunnu tykkäävän "minun musiikista", niin ihan tyhmää. Kun en itekseen oikeen halua mennä eksymään. Pitää varmaan lahjoa joku kaveriksi, koska ei ehkä ihan äkkiä tule noitakaan muusikkoja nähtyä livenä. Vaikkakin Suomessa on kuulemma vaikka miten paljon hyviä keikkoja nyt, kun minä en oo siellä. Ei mene kyllä nyt kaikki rusinat tasasesti pullataikinassa.

niin ne päivät lentää, ei ne päivät lennä etelään, ne lentää maahan, jossa on ikirouta ja vastatuulet viiltää..

Hyvin vaihtuu maisemat yhdessä yössä..

Lauantaina aamulla sitten viimein sateli sitä lunta. Vaikka miten nämä amerikanihmeet pelotteli, että "heti kahentoista jälkeen yöllä alkaa tuiskutus, ei kannata olla sillon enää autolla liikenteessä". Nii-in. Oltiin Saijan kanssa elokuvissa (When in Rome - ihana semmonen tyttöjenilta-leffa! Ja no, siis Josh Duhamel. Tarvia edes selitellä..) "yönäytöksessä" tai jtn, alkoi sillon kaheltatoista. Ja kun leffan loputtua kahelta aamuyöllä asteltiin teatterista ulos, niin eipä näkynyt hiutaleen hiutaletta.

Tosin sitten kun lauantaina puolenpäivän jälkeen kehtasin nousta ylös, niin johan oli ulkona valkoista. Vissiin jonkun 15cm ehkä satoi, en poistunut koko päivänä talosta, niin paha sanoa. :D Juttelinkin sitten 3,5h skypessä hullun suvun kanssa, Nahkan synttäreitä ne oli meillä juhlimassa. Ois varmaan mullekin maistunu ne lohivoileipäkakut. Kivasti katsoin siinä samalla myös Kurkunleikkaajien saarta sieltä Suomen televiisiosta.

Sunnuntaina käytiin Saijan kanssa vähän moolilla shoppoomassa, aurinkolasit piti jo saada, elämä häikäisee. Sitten syötiin vaan koko loppupäivä kaikkea hyvää, koska tänäänhän alkoi Herkuton Helmikuu. Jää maapähkinävoisuklaat kaupan hyllylle. Tahdonlujuttaa vaaditaan, mutta rintama pysyy horjumattomana. Syödä vaan omenoita. Ja mangoja, ommnomm.

Värjättiin tosiaan vähän näitä minun hiuksia tuossa viikko sitten. Ehtimällä etin kaupan oransseimman värin, mutta kuinkas ollakaan; punaruskea oli tulos. Nyt oonkin sitten kookosöljyn ihmevoimilla haalistellut tätä väriä, ja vähän paremmalta alkaa jo näyttää. Hiukset ainakin jos ei naama.

Ihanasti kuluttaa tuo meikäläisen auto benssiiniä. Kahteen päivään meni joku melkein 3/4 tankillista. Mutta tänään kun tankkasin lisää ja ajelin pitkin kyliä, ei se mittari hirveen nopeasti heilunut. Gary oli eilen tsiibaillut Samppa-saturnin konepellin alle, eikä kuulemma vuoda mitkään bensaletkut ainakaan. Tosin tuo autohan on jopa vuosimallia -93, että alkaa ehkä jo vanhuus vaivata. Bensamittarissakin voi jtn vikaa olla, matka- ja trippimittarit ei nimittäin enää edes pelitä, loppunut numerot kesken kuulemma jo pari vuotta sitten..

Lapsilla oli tänään vapaata. Käytiin aamupäivästä hakemassa Ceen kaveri meille leikkirehveille. Piipahdettiin nopeasti lääkäritohtorin vastaanotolla, jotta ne pystyi toteamaan tuon pojan terveheksi taas. Sitten suunnattiin lähikaupunkiin luistelemaan. A oli ihan täpinöissään, kun taas C ja sen kaveri ei. Noh, eihän siinä. Tyttö pyörimään rinkiä luistinradalle ja suuntasin kitisevien poikien kanssa Applen liikkeeseen. Koska siellä lapset saa pelailla tietokoneille jtn pelejä. Ja johan alkoi lapsia hymyilyttää. Itse sain siinä sitten katsastella kaikkea kivaa härpäkettä. Tellervolle ostin uuden suojakuoren, hyvin hienon. Ja myös ylikalliit kuulokkeet, koska sillä myyjäpojalla oli sen verran huumava hymy.. hitsi. Mutta on ne kuulokkeet kyllä aika tosi hyvät, että ei valittamista.

Alkoi ne kouluhommatkin. Perjantaina. Tosi mukava opettaja ja vissiin 14 oppilasta siellä pakertaa. Tosin se on niinkön puhekurssi, joutuu höpöttelemään paljon, muutaman aineen kanssa kai kirjottamaan. Aupaireja siellä on melko monta, yksi poikakin jopa! (Ranskalainen, seksuaalisesta suuntautumisesta voisi olla montaa mieltä..) Sitten liikaa korealaisia. Jtn "oikeita" opiskelijoita. Hyvin jänniä juttuja ja kiinnostavahkoja aksentteja. Kiinnostais koko kurssi kuin kilo sammaloituneita kivenmurikoita, mutta girl's gotta to do what a girl's gotta do. Eikä se niin paha ole, viikot juoksee niin nopeasti, että kohta on jo kesä!

Eilen ja tänään sitten muuten paistoi aurinko jällehen sen verran lämpimästi, että tuo lumi sulaa silmissä. Loistavia lumipallokelejä tosin, tänäänkin vähän kävin ottamassa osumia. Aika reilua, kun on kaksi pikkupoikaa vastaan minä. Mutta tähtäsin ehkä vähän paremmin kuitenkin..

P.S. Kaija Koo on ollut varsin kovassa soitossa tässä lähipäivinä, miten se voikin olla niin hyvä! :D Ja kummasti kumpuaa jostain mielen syvyyksistä ne biisien sanatkin..