Vuosi kaksituhatta ja yhdeksän alkaa vedellä ihan viimesiään. Tänään vaihtuupi vuosi (ja vuosikymmenkin, eikös..) ja päästään semmoseen aikaan, että vuoden lyhenne on jotenkin härö ; 10. Ei se kuulosta niin hyvältä, kun on tottunu sanomaan "niin sillon kesällä nolla yheksän". Onko se nyt sitten että "sillon kesällä kymmenen" ? No me gusta nada.
Mutta tämä kulunut vuosi on ollut aivan mahtava. Yksi parhaista. Tähän asti ainakin. Olisikin siis aika vähän tiivistellä fiiliksiä..
Kahdentoista vuoden koulutaival päättyi keväällä, kiva on valkonen lakki jossain Suomessa pölyttymässä. Talvi meni kirjotuksiin lukiessa, abiriennoissa, laiskotellessa, töissä, pilettäessä. Kesä oli jotain aivan mieletöntä, vaikka töissä nakotinkin. Niin rentoa menoa että nam. Kavereita ja lisää kavereita. Hengailua biitsillä, kitaroiden ja bongorumpujen kera. Spontaaneja mökkireissuja. Ilosaarirock Joensuussa. Jotka siis oli mun ekat festarit ja aivan järjettömän mageat, upea ilma ja loistavaakin loistavampaa musiikkia. Kesään kuului myös viinitonkkien tyhjentämistä Hertunrannassa. Terassit ja kylmä siideri. Ommm. Auringossa öhöttelyä ja kavereiden kanssa kikattelua. Valoisissa kesäöissä kukkumista, kävelyitä halki Warkaoksen. Elokuinen Amsterdamin reissu oli myös aivan mieletön. Parhaassa seurassa. Rakastuin siihen kaupunkiin! Syksyn odottelua ja päämäärätöntä hengailua. Keskiviikko-kaakaoita Nekkarissa. Olohuone! Sitten tieto tästä aupairaamispaikasta, matkalaukkujen pakkausta ja lennot Amerikan taikamaahan. Täällä sitten on laajentanut perspektiiviään jo hyvinkin paljon jo näiden alle kolmen kk:n aikana. Kuhiseva New York, lisää uusia kavereita, upea Washington DC, "uusi perhe", skypettelyä kotimaahan, totuttelua uudenlaiseen arkeen, erilaista joulua, converseja ja täysikuun aikaista hullua hihittelyä.
Oon tutustunut niin moneen, niin mielettömään ihmiseen tämän vuoden aikana, että ei voi käsittää. Tosin, positiiviset jutut vetää puoleensa positiivisia juttuja. Avoimin mielin edetessä löytää ne oikeanlaiset ihmiset ja tilanteet. Miten hipiltä tahansa se kuulostaiskin. Oon selvästi tullut vanhemmaksi, alkanut miettiä enemmän asioita kuin ennen ja tajunnut monta juttua. Löytänyt itsestään uusia puolia. Hyviä ja huonoja. Alkanut myös arvostaa niitä ihan pieniäkin juttuja sekä perhettä, sukulaisia ja ihanimpia oikeita kavereita.
Mutta siis voinen sanoa, että 2009 on ollut aivan upea ja toivottavasti 2010 jatkaa samalla linjalla, ei haittais vaikka pistäisi paremmaksikin!
Huomenna en ehtine kirjoitella, DC:n kutsun kuulen luultavastikin, jotenka:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!! HAPPY NEW YEAR!!
Tehdään kaikki vuodesta 2010 the greatest year so far!! ;)
Kappas, Aaprahammihan se siinä..
Pari aupairia, joihin tutustuin sillon Nycin workshopissa, tuli käymään DCssä sunnuntaina. Tai siis ne on täällä tiistaihin asti, kunnes siirtyvät Montrealiin uudenvuoden viettohon. Noh, Nadine ja Franzi oli sitten aivan täpinöissää kiertäneet Valkoset Talot sun muut ja treffasin tytöt Washington Monumentilla. Pitihän sitä toki muutamia kuvia itekin räpsäillä, kun käytiin vielä istuskelevaa Lincolnia kahtomassa. Itehän en oo vielä ehtiny semmosta perus-turistikierrosta käydä tuolla pääkaupungissa tekemässä, mutta kunhan vähän lämpenee nin vois harkita. On kuitenkin vielä semmoset 9,5 kk aikaa.
Käytiin Nadinen ja Franzin kanssa vähän syömässä ja ne jatkoi vielä seikkailujaan DCn hämärtyvässä illassa, kun mun piti hipsiä metrolle ja hurruutella kotia kohti. Koska ei sitä autoa ollut vielä sillon käytössä, niin piti Saija pyytää hakemaan asemalta, että pääsin kotia. Mutta oli kyllä ihana nähhä noita tyttöjä!
Rakkaan Samppa-saturnini sainkin sitten tänään, ma, huollosta. Ja laskuksihan tuli sitten säälittävät $1452 ja sentit päälle. HUH HUH!! Pikkuvikoja? Sanoi se huoltamomies, että ne on nyt vaihtaneet siihen kaiken mahollisen, että pitäs olla kuin uusi. Ja kyllä ajaessa huomasi, miten sulavasti Samppani liikkui. Ei mitään ylimääräsiä ääniä. Hostmom pyysi että en nyt ainakaan tällä vkolla ajelis hirmu pitkiä matkoja, että jos jtn on vielä vialla, nin ei tarviais motarilta hinailla. Tosin en oikeen hiffaa sen logiikkaa, kun tuohon autoon on nyt kuitenkin tehty täydellinen huolto, olivat pojat pesseetkin koko kaaran, niin ei siinä pitäs olla ennää mittään vikaa. Mutta tottelen kiltisti momin pyyntöä, kun kuitenkin maksoi noin paljon tuokin homma. Uuden auton ois varmaan saanu, paremman vielä. Mutta meneehän tuo vm. -93 Samppa mulle, jos ei muuta anneta. :D
Mun joululomailu sen kuin jatkuu, koska lapset on isällään ma ja ti, eli vkonloppu jatkuu ja jatkuu. Sitten ke vähän apuilua, koska porukat on molemman kuiskin koko vkon lomalla, niin ei tarvia hirveesti hommailla. Ja sittenhän se on jo uusi vuosi ja uudet kujeet. Kelpaa.
Onnistuin hankkimaan itelleni vähän flunssanpoikasta tässä, meni joulunpyhät niistellessä. Vieläkin on ääni vähän maissa, mutta muuten on jo energiaa. Kun lauantaina nukuin suht monet päikkärit + napsin buranat, niin johan alko helepottaa. Tänään jo uskaltauduin koiraa lenkittämään. Ja siis lunta on enää vaan muutamissa nurkissa (JES!!), mutta tuulee aika viileästi. Huomattavasti parempi kuiskin kuin ne nietokset. Hyrr.
Nyt moolille vähän katastammaan alennusmyyntejä, jos sattuis jtn vaikka löytämäänkin..ikinä en oo mittään ostanun en.. ;)
Nuo jahlat oli sitten ympäri huonetta, että niitä oli vielä lisääkin. Ja lisää. Mutta, minäkin sain vaikka miten paljon paketteja! Huh. Ilmeisesti oon sen verran kilttinä kuiskin ollu. Sain kaikkia kivoja spa-juttuja (saippuoita,rasvoja,kuorintajuttuja,pesusieniä yms..), korun, lämpösiä sukkia, huivin ja lahjakortin manikyyriin + pedikyyriin. Pitäs vaan ensin kasvattaa ne kynnet..
Niin ja tuommosen suklaa-appelsiinin. Semisti siisti. Piti kolauttaa pöydänkulmaan, nin siitä saa tuommosia "appelsiinisuikaleita".
Ainakin tämän familyn amerikkalainen joulu oli hyvinkin samankaltainen kuin joulut Suomessa. Jaettiin lahjat ja syötiin liikaa. Ja sitten syötiin vähän lisää. Ja lisää. Ja lisää. Illalla sitten katsastettiin C:n saama uusi leffa.
Oli meillä siis myös se dinner. Peggy ja sen poikaystävä Saksasta toi mukanaan saksalaisen joulukakun (just niitä mitä saa Lidlistä, semmonen marsipaanitäytteinen homma..) ja Saija porkkanalaatikkoa (!!). Pöydästä löytyi niin kinkkua kuin kalkkunaakin, pinaatti- ja maissilaatikkoa, rosollia, karpalohillojuttua, perunamuussia, kastikkeita, "kalkkunan täytettä" ja mitähän vielä. Liikaa kaikkea. Ja jälkkäriksi sitten kurpitsapiirakkaa, taatelikakkua ja sitä saksalaista kaakkua. Ähky.
Jääkaappi on edelleen täynnä ruokaa, että vissiin muutama pvä taidetaan samoja settejä syödä! Ja tiedoksi uteliaille: kalkkuna ei ollut semmonen "perseestä täytettävä", vaan täytteet oli tarjolla erikseen. Koska kumpikaan porukoista ei ollut innokas tunkemaan kättänsä mihinkään, saati sitten tonkimaan sitä täytettä ulos.
Dinnerin jälkeen pelailtiin vähän lautapelejä ja mä kokoilin C:n kanssa legoja kunhan meidän vieraat oli lähteneet. Illasta sitten vähän lisää shamppanjaa (ei mittään kuohuviinejä!) ja kaviaaria. Whoot. Semmosta överipunasta. Maistui suolalta ja kalalta. Suolakalalta. Överimeininki. Ho-ho-ho.
Oudointa itselle oli se, että ainakaan tämä perhe ei saanut lahjaksi hirveesti karkkia tai suklaata. Yhdet tuommoset suklaa-appelsiinit lapsille. Ja mulle. Kun kotona tottunut saamaan aina konvehtirasian jos toisenkin ja muutaman muun. Toisaalta hostmom on kyllä melkonen terveysintoilija..
Lumi alkaa jo vähitellen sulaa. Eilen tuli urakalla vettä, niin nyt näkyy jo takapihalta nurmikkokin! Tulis vaan jo se kesä.. Mun autosta by the way oli vissiin haljennut joku osa. Pikkusen kallis keikka. Olin kuulevinani, että $1000, tai vähän päälle. Että ei vissiin ihan pieni probleema. Ja siis mun piti saada kaara tänään taas käyttöön, mutta ne edelleen kai selvittää, mistä sitä öljyä tai jtn oikeen vuotaa, niin saattaa kestellä. Ja koska oon ilmeisesti viimenen auppari tässä perheessä (tai ainakin vois kuvitella, kun nuo lapset on jo niin isoja), niin uutta autoa ei olla hankkimassa. Sampan on kestettävä siis ensi syksyyn asti. Hostmom vaan sanoi, että Sampalla ei saa ajella mittään pitkiä matkoja. Tosin eipä kiinnostaskaan mihinkään Nyciin olla ajamssa :D
Tänään ajattelin vaan öhötellä. Lukea lisää Hepburnia, syödä vähän rosollia ja katella leffoja. Huomenna tulis yksi saksalainen aupair käymään DC:ssä, mutta en tiiä pääsenkö treffaamaan sitä, kun ei ole autova. Pitäs nääs jollain päästä metroasemalle ja takasin. Njoh, katsella mitä keksii..
Joulu se tulla jolkotteli. Taas. Ihan niinkön viimekin vuonna. Täällä Amerikan ihmeellisessä taikamaassa joulua vietellään tosiaan "virallisesti" vasta 25.pvä. Mutta onhan se hei ihan loogista: Joulupukki lähtee Suomesta liikkelle aattona, jakaa lahjat tuhansien lammikoiden maahan ja sitten jatkaa eteenpäin, eli se menee yön puolelle, kun Santa Claus sitten ehtii tänne mantereelle asti. Joten joutuu vaan jättämään lahjat kuusen alle yön hiljaisina tunteina. Pitääkin muistaa jättää pukille keksejä ja maitoa, että lahjat varmasti myös jää tuonne överikuusen alle.
Tänään olen tutustuttanut itseäni erilaiseen jouluun. Lapset on isällään. Hostporukat kävi viimesillä joulushoppailuilla. Minä pakersin taatelikakun (ommnommnomm) ja rosollia! Hyvin jännä. Jääkaappiin ilmestyi ruokaa armeijan tarpeisiin, mutta eipähän varmaan näläkä jää. Nyt sitten illasta porukat on pakkailleet noita lahjoja, katottiin vähän jouluhenkisiä elokuvia ja juotiin skumppaa. Viihtyy.
Aamulla juttelin Suomehen moneen otteeseen ja meinaa vähän olla haikea olo kun kuuntelee suomenkielisiä joululauluja. On kuitenkin ensimmäinen joulu ikinä, kun oon muualla kuin kotona. Kokemusta rikkaampana. Äitiltä tulleet paketit (ne, mitkä selvis perille asti..) avasin tietysti heti tänään, koska no hei, Suomea suomalaisille, tai jotain. Nyt maistuu sitten piparisuklaa ja vähän jo polttelis alkaa lukea tuota Audrey Hepburnin elämäkertaa. Jouluyö...
Tajunnut tässä myös, mikä itelle tässä ylihypetetyssä joulussa merkkaa. Ei ne lahjat, ei se uskonto, vaan se että voi perheen kanssa rauhottua. Syyä kestona. Myös yöllä (ihan kuin ei muuten vois..). Pelata jtn lautapeliä; hyödyntää kaikki se kerääntynyt nippelitieto trivialissa, kikkailla scrabblessä, brassailla vaikka monopolissa. Ja joulusauna, huh huh. Hirveässä ähkyssä kömpiä sinne lauteille sulattelemaan. Ja sitten taas syömään..
Huomenna pääsenkin sitten katsastelemaan lapsukaisten ilmeet, kun ne näkee tuon lahjavuoren tuolla kuusen alla. En mä sillä, että porukat on lahjoja ostelleet. Eeen. Jos jonkinmoista jäätelökonetta vissiin hankittu. Huomista odotellessa..
Ihanaa Joulua! Merry Christmas! God Jul! Bon Noël! Feliz Navidad! ja mitä näitä nyt on.. ;)
Dih. Ihanaa joulunodotusta oli eilen, kun tuo rakas autoni päätti hyytyä. Motarin rampille. Tai semmoselle kaistalle, mistä liitytään moottoritielle. Vissiin ylikuumeni, vilkutteli jottain valoja ja savua vaan nousi konepellin alta! Onneksi sain auton pysäytettyä siihen tienviereen ja eikun hätävilikut päälle. Hostmom onneksi maksaa semmosesta niinkön "autoliiton tiepalvelusta", minne voi soittaa jos tulee tienpäällä hätä ja pula. Eikun puhelua sinne ja oottelemaan hinausautoa. C oli mulla kyydissä, kun oltiin tulossa lääkäriltä, ja pysyi onneksi ihan tyynenä kun sai pelailla DS:ää. Mentiin sitten sen hinausmiehen kyydissä Saturnin huoltoliikkeelle, jossa hostporukat oli meitä vastassa. Minun pikkunen Samppa-saturn jäi sinne liikkeelle vähän hoidettavaksi, jtn öljyvuotoja siinä on vissiin kanssa, en minä tiiä noista.
Että hyvin mukava pvä oli joo sekin. Onneksi oon edes sen verran äitiä kuunnellut, kun se mulle ajokorttia opetti, että jos alkaa moottorivalot vilikkua, nin auto seis. Kai. Nyt oon sitten autottomana ties minkä aikaa. Kiva just tälleen kun olis vapaata nyt joulunmaita. Joulumieltä konsanaan.
Lapset on nyt ollut koko viikon kotona, kun eihän sitä kouluun voi mennä kun lunta on maassa. Ei mitenkään. Tosin käytiin kyllä pulkkamäessä. Ja tänään mennään kanssa, kun Saija tulee kekaransa kanssa meille leikkirehveille. Playdate.
Huomennahan se ois jouluaattokin. Tosin tässä maassa joulua juhlitaan 25.pvä. Pukki käy yöllä heivaamassa lahjat kuusen alle ja syömässä ne keksit mitä sille lapset jättää. Meillä on sillon myös semmonen mukava joulupäivällinen; Saija ja yksi saksalainen auppari, Peggy ja sen poikaystävä tulee meille syömään. Ja Miima ilmeisesti myös. Tarjolla lienee sekä kalakkunaa että kinkkuva, ja sitten mää teen jottain suomalaista, samoin Saija, ja sitten Peggy tuonee mukanaan jotain saksalaista joulusettiä. Alunperin lasten piti olla isällään joulupvästä about vuodenvaihteeseen, mutta suunnitelmiin tuli yllättäen taas muutoksia. Ainakin siis minun viimesimpien tietojen mukaan lapset onkin meillä. Ehkä. Jännityksellä aina odotella..
Kaaosta ilmassa. Katastrofin tuntua. Hälytystilat ja maailma loppuu.
Täällä sateli vähän lunta. Ihan pikkuriikkisen. Puolisen metriä sanoisin. Yhden vuorokauden aikana. Että kivastihan se meni viikonloppu sisätiloisssa, sulautuneena sohvaan.
Koko itärannikko on ollut nyt aivan paniikissa. Mikkään ei toimi saati kulje. Koulut on kiinni tän viikkoa (eli mahtavat kolme pvää), eikä hostporukoiden tarvinnut tänään mennä töihin. Itsehän olin koko viikonvaihteen Saijan luona, koska ei ollut mihinkään siinä kelissä lähteminen. Sunnuntai-aamuna paistoi sitten jo aurinkoinen ja alkaa tuo lumi vähitellen sulatella itseään. Ja siis käytiin tosiaan tuo minun Samppa-saturni kaivamassa kinoksesta. Pyjamanhousuissa. Oli naapureilla vähän kahtomista, kun suomityttäret siellä heilui lapionvarressa. Hetken sai siinä huhkia, kun tosiaan sekä auton päällä että ympärillä oli se puoli metriä sitä hankea. Ei viihtyny kyllä. Lumikolabisnes saisi täällä varmasti tulta alleen, ne perus semmoset mustat lumikolat. Tosin lunta tulee ehkä kaks kertaa talvessa..
Autolla ajaminen oli myös äärimmäisen jännittävää. Perjantai-iltana käytiin kaupasta selviytymiseväitä, karkkia ja vähän lisää karkkia. Oli pienesti hyllyt tyhjillään, ei leivän leipää saati vessapaperia. Hyvähän se on että osaavat nämä jenkit varustautua tämmösiin maailmaloppuihin joo. Enkä ennen ole moottoritiellä 20 mailia tunnissa ajellut. Sen verran hyvä oli näkyvyys nimittäin. Ja siis eihän täällä tietenkään mittään talvirenkaita tunneta. Ehei. Tänään sitten lopulta pääsin kotiin asti, mutta luulisin etten pääse enää pois. Sen verran lumisen jäinen on tuo meidän kadun mäki. Mutta viihtyneehän sitä taas sisätiloissakin. Muutaman pvän lissää..
P.S. Nuo kuvat on lauantai-iltapäivältä, eli sitä lunta tuli vielä lisää ja lisää..
Sain tässä aikaiseksi jopa käydä tekemässä tasotestejä tuolla yhdessä lähi-collegessa. Kun pitää siis tosiaan tämän vuoden aikana käydä muutamalla kurssilla, kuuden creditin verran. Tosin ihan mitä tahansahan ei voi opiskella, vaan kurssien pitää liittyä jotenkin tähän maahan ja kulttuuriin. Huh. Olin sen verran pro, että sain tietokoneella tehtävistä ylihelpoista osioista niin paljon pisteitä, että piti kirjottaa myös essee. Hmm. Tuli vissiin jännää juttua kun muutama hetki viimesestä esseenkirjotuksesta taitaapi olla. Mutta. Olin edelleen kuitenkin todella lahjakas, koska mun ei tarvia mennä ollenkaan noille english as a second language -kursseille. Joutunee edistyneempien joukkoon, pitää vielä käydä kursseille ilmottautumassa, nin selvinnee että onko ne oikeasti niiden muiden collegeopiskelijoiden kursseja..
Musta tuntukin että kaikki menee liian hyvin. C on kuulemma koulussa valittanut, että sillä on nälkä. Kun opettaja sitten oli kysynyt, että onko se syönyt aamupalaa, niin poika oli sanonut että ei. Sorry? Mulla kyllä on tapana tosiaan laittaa nälkäsiä lapsia kouluhun. Mutta minkäs teet, jos lapsi sanoo olevansa täynnä kun kysyt että haluatko jottain muutakin aamupalaa. Tänään sitten syötiinkin ihan urakalla. Ja oli sen verran runsas lounas lapsukaisella mukana, että ois voinu ruokkia kolme kylää kehitysmaista. Nyt ei kuulemma ollu mahasta kuulunut murinaa. Dodih. Problem solved! Outi to the rescue!
Lauantaina tuli muuten kaksi kuukautta amerikanelämää täyteen. Pikkusen nopeasti on vissiin aika mennyt! Ja menee varmaan tästä eteenpäinkin, kun ei liikaa keskity siihen ajan kulumiseen. Mä vaan oottelen sitä kesää ja kuumuutta..omnommnomm.
Sunnuntain siestailut. CSI-maratoonia (uusia jaksoja!) taas töllöstä ja vähän superkaakaota, niin kyllä viihtyy!
Eilen kävin vähän joululahjashoppailuilla. A saa kivan laukun kun onhan se jo aika teini, ja C:lle Star Wars-legoja. On muuten siistejä Lego-kauppoja täällä, löytyy jos jonkinmoista hotellia ja vehjettä, ja itse voi kustomoida ukkeleita. Ja voi ostaa myös tietyn värisiä palikoita.. Hostmomille törsäilin vähän Body Shopista kaikkea, kun oli semmonen näpsäkkä tarjous, että jos osti semmosen $5 hintaisen paperipussin, niin kaiken tavaran mitä sinne sai mahtumaan, sai puoleen hintaan. Itselle tietysti ostelin kaikkea kivvaa kanssa samalla, halavalla sai. Ja ei vaan Suomessa ole tommosia, kun vissiinkin eikös ne ole lainvastaisia, tommoset tarjoukset. Kun täällä on välillä myös semmosia, että jos ostaa vaikka jostain kaupasta paidan, niin saa toisen ilmaseksi, tai puoleen hintaan tai jtn..
Garyn lahja on vielä hankkimatta, pitää keksiä jtn siistiä..hmm..
Käytiin torstaina juhlistamassa hostmomin synttäreitä semmosessa japanese steak house-ravintolassa. Semmosessa missä ne kokkaa sen sun ruuan siinä "pöydässä", kyllä te tiiätte, leffoissa aina on. Kunnon liekeillä leikki se kokkiheebo, ihan siistiä kyllä.
Nyt on kyllä koko tämä maa ihan lopullisesti jouluhurmoksessa, törkeän kaupallista meininkiä. Kaikkialla kilkattaa joululaulut, valoja on enemmän kun laki sallisi ja kaupat on täynnä kaikkea krääsää. Joulukuusihan meillä on tosiaan ollut jo viime kuusta lähtien tuolla olohuoneen nurkassa (telkkarihuone siis on erikseen..) ja eilen olivat porukat laittaneet vähän jouluvaloja pihalle; toinen noista poroista heiluttaa päätänsä. Huh huh. Ja naapurit on kanssa vetäny vähän överiksi, ei tosin ainakaan pimeässä aja ohi kodistansa. Ja kaupoissa on jo kiitospäivästä asti toivoteltu, että "Happy holidays!", kun nämä amjeriikkalaiset tosiaan juhlistaa näitä juhlapyhiä toista kuukautta..
C oli aivan loistava kun käytiin lääkärissä ihan perustsekkauksessa. Kun sen piti toinen silmä peitettynä luetella kirjaimia mitä se näkkee, niin sehän heitteli niitä päästänsä. Oli se hoitsu siinä vähän ihmeissään, että etkö oikeasti nää. Ja sitten kun lääkäri oli vähän tutkinut lapsen ryhtiä ja muuta, niin otettiin uusiksi se näön katsastus, tällä kertaa piti C:lle vakuuttaa, että sen pittää puhua totta. Ja kappas kärpästä, ihan oikeinhan ne sieltä tuli. Vastauksena kysyttäessä että miksi huijasit, lapsi vastaa: "I wanted to have glasses.." ("Minä halusin saada silmälasit..") Jes. Lupasin ostaa sille semmoset feikkilasit, pelkät kehykset, jos se välttämättä haluaa jotan nenälleen. Mutta ei kuulemma tarvia. Hassu tapaus.
Tuli myös äipältä joulupaketti. Josta puuttui puolet. Oli rakas unites states postal service onnistunut hajottamaan sen paketin ja teippaamaan kasaan, mutta silti hävittänyt sieltä suklaata, salmiakkia, purkkaa ja Marimekon tossut. KIITOSTA VAAN. En ois halunukkaan. Onneksi kuitenkin tuli edes osa lahjoista perille! Mutta ihan vinkkinä kaikille jotka haluaisitte lähettää mulle jtn (*winkwink*), niin laittakaa ne kunnon pahvilaatikoihin (tai vaikka kassakaappeihin) ja runsaasti teippiä päälle. Tai menee ne kirjekuoripussukatkin, jos ne vaan vahvistaa jollain teipillä, macgyver-teippi varmaan ajais asian parhaiten.. ;)
Niin ja sulahti kevyesti ne lumet muuten pois, tännään on satanut ihan pelkkää vettä vaan ja koko viikon on ollut semmonen muutama aste plussan puolella about, yöllä pikkusen pakkasta. Silti aivan liian kylmää mulle..
Ainiin, heinäkuussa oisko mitä jos lähtis Havajille. Perhematkailua, mutta eiköhän siellä palmujen katveessa kehtaa..
WOOHOO! Onnistuin tänään jopa. Ameriikan ajokortti hallussa. Kehtasin jopa lukasta muutaman rivin jostain vihkosesta ennenkuin painelin sinne. Löysin kerrankin helposti perille, kiitos Kalervon, armaan GPS-vekottimeni. Ja siis hauskaahan oli se, että kun olin onnistuneesti saanut tarpeeksi oikeita vastauksia kirjallisista kokkeista, minun ajamista arvioimaan lähti intialainen mies. Joka puhui justiin silleen stereotyyppisen intialaisittain englantia, kuin Simpsoneiden Apu, järjettömästi murtaen. Muutaman kerran taisin kysästä, että anteeks mitä sanoit? Mutta pääsin läpi, se on kuitenkin tärkeintä.
Hyvä oli tuossa tiistaina, kun piti käydä hakemassa C kesken päivää koulusta lääkäriin. Oon jo kertonukkiin, miten hurja se systeemi siellä on, mutta nyt oli kyllä kaiken huippu. Menin sinne kansliainfomikäliehen ja esitin asiani, että oon sitä ja sitä lasta hakemassa ja että äiti on laittanut meiliä opettajalle tästä aikaisesta koulustakarkaamisesta. Mutta mites. Oli eri täti siinä pöydän ääressä kuin niillä kolmella aiemmalla kerralla mitä oon siellä käynyt, niin sehän alkoi kaivelemaan jtn papereita. Kahtoakseen että onko minun nimi siinä "saa hakea lapsen koulusta"-kohdassa (vai mikä sairaustapaus-juttu se nyt on..). Ei ollut. "Sinun nimi ei nyt ole meidän papereissa, että ei me voida antaa C:tä sinun mukaan." Thanks. Yritä siinä sitten hymyillä, että oon uusi aupair ja että hostmom on kyllä infonnut koulua vaihtamaan minun nimen niihin papereihin. Siinä sitten puhelua hostmomille, nin johan selvis sekkiin homma. Ja siis naurettavinta on tosiaan se, että oon hakenut tuon lapsen sieltä varmaan kolmesti, eikä ne sillon ole mtn papereita katelleet. Hyyyvin toimii systeemi joo.
Huomenna voisi taas mennä hikoamaan joogasaliin. Se ohjaaja on aivan loistava. Ei selvästi oikeen hallitse minun nimen lausumista, joten olen aina "miss Finland". Myöskin " one of the flying finns"-ilmausta on tervehdittäessä käytetty. Haha. Ja ihmiset täällä ei tod tiedä millanen maa Suomi on, saati missä se on ("Onko se Euroopassa vai Aasiassa?"). Tämä joogaopettaja nimittäin mm. kyseli että onko meillä telkkareita Suomessa. Tosin se on sarkasmin tiivistymä se mies, että kunhan heitteli huulta vaan.
Mutta esim. hostmom kysyi yksi pvä, että oonko koskaan maistanut kiiviä. "Niin kyllä meillä Suomessa saa oikeastaan kaikkia eksoottisia hedelmiä mitä täältäkin..". Ja täällä on tosiaan ollut suomalainen aupair ennen minua, kaks vuotta. Sanonpahan vaan..
Mutta kehujakin oon kyllä taas saanut. Kaikki aina ihmettelee tätä minun englannintaitoa. Kun ei kuulemma ole meikäläisellä eurooppalaista aksenttia. Sen siitä saa kun kattoo liikaa telkkaria, hyyyvin tarttuu kieli päähän. Kun tuo meidän naapuruston yksi hongkongilaista alkuperää oleva Peter selitti, miten se osasi sanoa vaan yes, no ja why kun se tuli tähän maahan. Tosin vissiin asunut täällä muutaman vuoden, koska ihan jenkiltä se kuulostaa! :D
Omituista oli se, kun vein C:n sinne tohtorille eilissä päivänä, niin se tohtori siinä sitten kyseli että mikä on pojalla vaivana. Ja aloitti kysymyksensä sanomalla "ok, mom, tell me what's the deal." MOM?! Ihan kiva, mutta oisin ollut 12vee kun oisin saanut lapsen. Tosin, onhan täällä noita teiniäitejä ihan riittämiin, että ei mitenkään outo juttu ilmeisesti. Tai sitten näytän todella vanhalta. Pitäs varmaan huolestua..
Tänään on hostmomin syndet. Tuli semisti "olen oikeasti amerikassa"-olo, kun joku lähetti toi päivällä kukkia tänne, ilmapallot ja pelit oli kimpussa kiinni. Kivasti oli siinä kiinni. Kimpussa kaikki. Huomenna männään ulos syömään, koska lapset on tänään illan isällään. Hostmom selitti, että ensi vuodesta lähtien se siirtää synttärinsä kesälle. Koska se on kyllästynyt saamaan sekä synttäri- että joululahjoiksi kaikkea talvikamaa. Äärimmäisen tyylikäs idea itse asiassa..
Maanantai. Hyh. Ei ne ikinä oikeen maistu. Vaikka ois nukkunu yöllä jopa.
Huolimatta siitä, että brassailin muutamiin jo lähetettyihin joulukortintapaisiin että ei näy täällä lunta ei, niin kappas kepposta. Kuinkas kävikään. Pilkka omaan nilkkaan. Lauantaina kun heräsin, nin johan oli maa valkoisena ja kunnon lumisade. Tosin siis semmosta räntämäistä, kun oli nollassa. Mutta voi että nuo lapset oli aivan liekeissä! Koko päivän ne tuolla ulkona myllersi, kunnon lumisodat oli naapurin lasten kanssa. Hostmom kertoi, että osa täällä asuvista menee paniikkiin kun alkaa sataa lunta; ryntäävät kauppaan ostamaan sen tyhjäksi vessapaperista, maidosta ja leivästä, jotta sitten selviävät pahimman "myräkän" ohi. Ja siis tosiaan satoi sillon lauantaina tuonne about kuuteen asti illalla. Muutaman sentin verran jätti lunta. Ja sitten illasta alkoi pakastella, niin meinas olla vähän liukasta ajella autolla, kun eihän nämä mittään talvirenkaita täällä tunne.
Sunnuntaina oli sitten vaan kylmä, siinä ehkä asteen pakkasta pvällä ja tänään maanantaina suurin osa lumesta on jo sulanut pois, kun on plussalla. C oli aivan suruissaan, olis halunnut leikkiä lisää lumisotaa.
Lauantaina käytiin Saijan kanssa vähän DC:tä tsiikailemassa. Yhdessä yliopistossa on muutama suomalainen vaihdossa täällä, tosin lähdössä nyt parin vkon päästä pois. Pojat piti pienet pirskehet, myös Suomen itsenäisyyspvän kunniaksi (oli lippu seinällä!). Oli siellä myös runsaasti paikallisia muita opiskelijoita, ja voi että oli lystiä! Tutustui taas niin moneen mukavaan ihmiseen. Käytiin myös vähän keskustassa pyörimässä, tosin ei päästy sille klubille minne oli tarkoitus mennä, koska se oli K21. Mutta päädyttiin kuitenkin yhdelle homoklubille. :DD Jep. Oli joku drag show menossa. Siinähän sitten tosin kävin vähän hassusti, kun täällä tosiaan on 21 tuo ikäraja tuohon alkomahooliin. Minä ja yksi Abby-niminen tyttö otettiin ihan pienet siemaukset yhden kaverin lasista, ja johan oli joku henkilökunnasta kyselemässä perään henkkareita. Noh, eihän siinä sitten mitään, ottivat nimet ja syntymäajat ylös, ja saatiin kivat lappuset, että ei saada Abbyn kanssa mennä sille klubille ennen kuin ollaan täytetty 21. Ja se meidän kaveri joka sitä lasia tarjosi, ei saa mennä sinne vuoteen. Hahhhhaaa. Että sillälailla. Ei vissiin ihan joka tytöllä ole porttikieltoa homobaariin. Olin kyllä kuullu, että ne on tosi tarkkoja noista ikärajoista, mutta huh huh. Eipä tosin haittaa, koska ei hirveemmin tule homobaareissa roikuttua (elä huoli äiti).
Päätettiin sitten mennä takaisin kampukselle jatkoille ja pidettiin kunnon suomijuhlat. Naurettiin puoli seitsemään asti aamulla kaikelle typerälle, ja sitten siinä kivasti auringon noustessa mentiin taksilla yöpymispaikalle. Oli hauska taksikuski muuten, semmonen vanhahko pappa, joka kertoi että sillä oli joskus suomalainen kaveri nimeltä Pentti, joka oli kova juomaan viunasta. Hhah. Hyvä Suomi!
Se näissä amerikkalaisissa on ihanata, että ne on tosi avoimia ja ystävällisiä. Huippua kun täysin ventovieraat ihmiset alkaa spontaanisti jutustella metripysäkillä tai kauppajonossa. Yksikin päivä joku rouva alkoi ihastelemaan minun hiusten väriä kaupassa, että mahdan olla onnellinen kun mulla on luonnollisesti oranssit hiukset, mutta että toivottavasti en omaa hirveätä temperamenttia. :D Ja hauskaa on aina, kun puhuu jossain suomea nin heti on joku kysymässä, että mitä kieltä sää puhut. Ei muuten toimita Suomessa silleen. Jos joku puhuu jottain muuta kuin suomea tahi englantia, nin heti supatellaan että "on se kumma kun eivät voi puhua mittään ymmärrettävää kieltä". Ja jos kysyt neuvoa, niin kaikki on aina tosi ystävällisesti kertomassa mihin suuntaan sun nyt pitäskään kääntyä. Ei niinkön siellä savossa, että suattaa olla tai suattaa olla olemattannii..
Iloa tuottaa myös se, että C on saanut jo kolmesta tavauskokeesta täydet pisteet. Kun nämä jenkit tosiaan harrastaa tavaamista, kirjain kirjaimelta. Tosin ymmärrän kyllä, koska suurin osa sanoista kuitenkin kirjoitetaan eri tavalla kuin lausutaan. Mutta kyllä on niitä sanoja jankattukin. Myös C:n puheterapeutti sanoi viimeksi tänään, että C on edistynyt ihan hurjasti. Että sillä on merkitystä, kun joka aamu unenpöpperöisenä yritän saada lapsen sanomaan ärrää oikein. Koska siis meillä on C:n kanssa semmonen systeemi, että aamulla ennen koulua tehdään puheterapian kotiläksyt ja sitten C saa katsoa hetken piirrettyjä. Lahjontaa, lahjontaa. Toimii aina. Mutta tulee semmonen olo kaikista kehuista, että oon mää jottain saanut täällä aikaseksi jo tähän mennessä. Hyvä fiivis.
Nyt on Gossip Girl katottuna, joten yöpuulle. Hauska sana; yöpuu. Kasvaako se puu sitten yöllä? Vai kasvattaako se öitä? ...joh, alkaa liikkua mieli taas turhan vilkkaasti, mikä tarkoittaa vaan sitä että unta kuuppaan. Tätä sanontaa en jaksa edes alkaa miettimään, menee koko yö muuten... ;)
Vissiin melko nopeasti hurahtelee nämä viikot. Toisaalta ihan hyväkin, nin tulee nopeeta kesä ja kuumuus. Ja kosteus. Katellaan sitten miten viihtyy!
Hostmomin työpaikalla, tuolla dollarinsetelitehtaalla, oli tiistaina joku ihme tilanne päällä. Joku niiden afgaanitaustainen työntekijä oli vaan marssinu pomon juttusille ja alkanu uhkailla sitä. Että räjäyttää kuulemma kaikki. Ja presidenttikin sai tietysti omat uhkailunsa osakseen. Ja siis naurettavintahan tässä hommassa on se, että turvaukoilta oli kestänyt 2 TUNTIA saada se mies ulos! Siis anteeks? Hallituksen laitoksessa! Eikö pitäs kulua puol minuuttia ja uhkailija ois käsiraudoissa lattialla?! Eikö tässä maassa pitäs noiden poliisivoimien ja armeijoiden sun muiden toimia kuin rasvattu? Olivat kuulemma puhumalla yrittäneet taivutella sitä. Joo-o. Ja sitä tuo hostmom naureskeli, että tarkastiko kukkaan sen jäbikän autoa..
Ja sitten tänään A tuli koulusta ja kertoi että niillä oli ollut palohälytys siellä. Joku onnettomuus kemianluokassa. Jotenkin aika klishee. Kemianlabrassa räjähtää kun joku kaataa väärää happoa siihen lasipurkkiin. Hmph. Voi teitä amerikan ihmeitä.
Ostin myös itselleni joululahjan. Jo nyt. Jonka isukki armas kustansi. Nagilaattorin. GPS. Että jos nyt vois olla eksymättä. Tai ainakin vähän paremmat mahikset sitten löytää takasin kotia jos ajaa vaihteeks täysin väärään suuntaan. Näin ainakin kuvittelen..
Kävin myös tänään epäonnistumassa ajokorttikokeessa. Jes! En saanu sataa prosenttia oikein siinä liikennemerkkiosiossa, niin en saanu tehhä sitä toista osaa saati ajokoetta. Että ens viikolla uusiksi. Damn. Ois varmaan vähän auttanu jos oisin lukenu siihen kokkeeseen vähän enemmän. Tai jos tietäis tosiaan nuo liikennemerkit. Vaikka täällä ei niitä niin hirveesti olekaan kuin Suomessa. Ja sitten vielä ei-äidinkieli niin epäonnistuminen on taattu. (Selityksiä, selityksiä, niitähän riittää..)
Sitten päätinkin lannistuneena nukkua pienet (lue: kaks tuntia) päikkärit Chewien kanssa ja katsastella O.C:tä. Saippuakanavat on arjen pelastus.
Nuo lapsukaiset on aivan liekeissä tuosta adventtikalenterista, jonka äiti lähetti niille. Semmonen partiolaisten kuvaversio. Ja mullon tietysti omakin. Obviously. Ne vaan kattelee niitä kuvia, että "vitsi miten paljon lunta, onko tuo Joulupukki, kukas sitten tuo on, mitä ihmettä ne tekee tuolla jäisessä vedessä?". "That's the finnish way to do things." C kirjoitteli tuossa myös uusimman lahjatoivelistansa. Laittoi siihen vain kolme toivetta, jotta ei vaikuta liian hemmotellulta. Meleko fiksu taktiikka, yrittää varmistaa että saa ainakin ne kolme. Tosin en usko että porukat on kovin innoissaa ostamassa sille jättikokoista skeittiramppia..
New York. Where all dreams come true. Onhan se aivan mieletön kaupunki. Jatkuva kuhina päällä. Ja siis nyt alko olla jo lähes koko kylä jouluasussa. Jos jonkinmoista koristetta ja killuketta. Aika överiä. Mutta NYCssä kuuluukin. Right? Ja siis on vaan kovin epätodellinen tunne käppäillä siellä pitkin West 42nd Street:iä ohi Bryant Parkin luistelijoiden, ja olla että "niin tää on se mitä näytetään aina telkkarissa..".
Ja siis oli kyllä hauskaa. Lähin tosiaan DCstä perjantaina busseillen kohti the Cityä, kävelin bussiasemalta Grand Centraliin josta junalla reilun tunnin Karon luokse. Sen hostperhe asuu kyllä aika landella. Mutta David Letterman, se talk show-juontaja, asuu kuulemma siellä kulmilla kanssa! Huh huh. Niin, sitten kunhan olin saanu hetken hengähtää siinä, niin mentiin vähän tuhlaamaan rahhaa yhdelle ostarille. Lauantaina sitten sinne suureen maailmaan. Treffattiin pari saksalaista aupairia, joista Sarah sitten liittyi koko pväksi meidän seuraan. Pyörittiin ympäri kaupunkia, tehtiin pientä shoppailua ja käytiin vähän syömässä. Meinattiin mennä luistelemaan, mutta kun sen jonon näki nin vaihtu mieli aika äkkiä..
Illalla sitten reippailtiin ihan maanalaisella (!) Webster Hall-nimiselle klubille vähän jytteemään. Oli ihan siisti paikka, kolmessa kerroksessa oli danssauslattiat ja vähän erityylistä musiikkia. Mutta todettiin Karon kanssa, että ei se paljoa meidän Varkkilan rakkaasta Zonesta eronnut! :D Ainakaan sinä päivänä. Ja voi herreguud nämä jenkkimiehet osaa olla ällöjä! Oikeasti! Ei saa rauhassa tytöt tanssia, kun koko ajan on joku yli-ikäinen heebo tunkemassa siihen viereen. Ja siis tanssilattialla oli enemmän miespuolisia kuin naisia..hmm.
Mutta muuten oli äärimmäisen mukavata. Ja nyt kyllä huomaa, että miten helpolla minä tässä perheessä oikeasti pääsen. Karolla on hoidettavana kolme alle kouluikästä kekaraa ja voin kertoa että on muuten eloa siinä taloudessa! Ja Karo kuitenkin viettää niiden lasten kanssa jonkun kymmenen tuntia päivässä. Omat työpäivänihän on tuota tuota..noh, pikkusen lyhyemmät jos lasketaan sillä että montako tuntia lapsosten kanssa viettää. Ei sillä että haittais. Mutta osaa arvostaa tätä omaa aikaa.
Sunnuntain bussimatka meinas alkaa puuduttamaan. Oli nimittäin pienet ruuhkat, niin se bussi saapui DChen tunnin myöhässä. Ja tellervosta SEKÄ puhelimesta loppui akut! Onneksi tosin ihan loppuvaiheessa matkaa. Ja vähän sai sentään nukuttua, vaikka se vieruskaverina ollut gangsterin näköinen jäbä kuunteli jtn todella huonoa musiikkia, todella, todella kovalla. Luksustahan siinä busseilussa kuitenkin oli se, että interneetti toimi. Sai feispuukkia vaikka päivitellä. Kelpas.
Kiitospäivä meni myös mukavaisesti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pumpkin pie. Jams. Mähötettiin sitten loppuilta siellä Saijan luona ja kahottiin MTVltä maratoneina tulleita sarjoja. Ja syötiin vähän lisää kaikkea mässyä. Että vois vissiin sinne joogaan taas painella..
