Vuosi kaksituhatta ja yhdeksän alkaa vedellä ihan viimesiään. Tänään vaihtuupi vuosi (ja vuosikymmenkin, eikös..) ja päästään semmoseen aikaan, että vuoden lyhenne on jotenkin härö ; 10. Ei se kuulosta niin hyvältä, kun on tottunu sanomaan "niin sillon kesällä nolla yheksän". Onko se nyt sitten että "sillon kesällä kymmenen" ? No me gusta nada.
Mutta tämä kulunut vuosi on ollut aivan mahtava. Yksi parhaista. Tähän asti ainakin. Olisikin siis aika vähän tiivistellä fiiliksiä..
Kahdentoista vuoden koulutaival päättyi keväällä, kiva on valkonen lakki jossain Suomessa pölyttymässä. Talvi meni kirjotuksiin lukiessa, abiriennoissa, laiskotellessa, töissä, pilettäessä. Kesä oli jotain aivan mieletöntä, vaikka töissä nakotinkin. Niin rentoa menoa että nam. Kavereita ja lisää kavereita. Hengailua biitsillä, kitaroiden ja bongorumpujen kera. Spontaaneja mökkireissuja. Ilosaarirock Joensuussa. Jotka siis oli mun ekat festarit ja aivan järjettömän mageat, upea ilma ja loistavaakin loistavampaa musiikkia. Kesään kuului myös viinitonkkien tyhjentämistä Hertunrannassa. Terassit ja kylmä siideri. Ommm. Auringossa öhöttelyä ja kavereiden kanssa kikattelua. Valoisissa kesäöissä kukkumista, kävelyitä halki Warkaoksen. Elokuinen Amsterdamin reissu oli myös aivan mieletön. Parhaassa seurassa. Rakastuin siihen kaupunkiin! Syksyn odottelua ja päämäärätöntä hengailua. Keskiviikko-kaakaoita Nekkarissa. Olohuone! Sitten tieto tästä aupairaamispaikasta, matkalaukkujen pakkausta ja lennot Amerikan taikamaahan. Täällä sitten on laajentanut perspektiiviään jo hyvinkin paljon jo näiden alle kolmen kk:n aikana. Kuhiseva New York, lisää uusia kavereita, upea Washington DC, "uusi perhe", skypettelyä kotimaahan, totuttelua uudenlaiseen arkeen, erilaista joulua, converseja ja täysikuun aikaista hullua hihittelyä.
Oon tutustunut niin moneen, niin mielettömään ihmiseen tämän vuoden aikana, että ei voi käsittää. Tosin, positiiviset jutut vetää puoleensa positiivisia juttuja. Avoimin mielin edetessä löytää ne oikeanlaiset ihmiset ja tilanteet. Miten hipiltä tahansa se kuulostaiskin. Oon selvästi tullut vanhemmaksi, alkanut miettiä enemmän asioita kuin ennen ja tajunnut monta juttua. Löytänyt itsestään uusia puolia. Hyviä ja huonoja. Alkanut myös arvostaa niitä ihan pieniäkin juttuja sekä perhettä, sukulaisia ja ihanimpia oikeita kavereita.
Mutta siis voinen sanoa, että 2009 on ollut aivan upea ja toivottavasti 2010 jatkaa samalla linjalla, ei haittais vaikka pistäisi paremmaksikin!
Huomenna en ehtine kirjoitella, DC:n kutsun kuulen luultavastikin, jotenka:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!! HAPPY NEW YEAR!!
Tehdään kaikki vuodesta 2010 the greatest year so far!! ;)
Kappas, Aaprahammihan se siinä..
Pari aupairia, joihin tutustuin sillon Nycin workshopissa, tuli käymään DCssä sunnuntaina. Tai siis ne on täällä tiistaihin asti, kunnes siirtyvät Montrealiin uudenvuoden viettohon. Noh, Nadine ja Franzi oli sitten aivan täpinöissää kiertäneet Valkoset Talot sun muut ja treffasin tytöt Washington Monumentilla. Pitihän sitä toki muutamia kuvia itekin räpsäillä, kun käytiin vielä istuskelevaa Lincolnia kahtomassa. Itehän en oo vielä ehtiny semmosta perus-turistikierrosta käydä tuolla pääkaupungissa tekemässä, mutta kunhan vähän lämpenee nin vois harkita. On kuitenkin vielä semmoset 9,5 kk aikaa.
Käytiin Nadinen ja Franzin kanssa vähän syömässä ja ne jatkoi vielä seikkailujaan DCn hämärtyvässä illassa, kun mun piti hipsiä metrolle ja hurruutella kotia kohti. Koska ei sitä autoa ollut vielä sillon käytössä, niin piti Saija pyytää hakemaan asemalta, että pääsin kotia. Mutta oli kyllä ihana nähhä noita tyttöjä!
Rakkaan Samppa-saturnini sainkin sitten tänään, ma, huollosta. Ja laskuksihan tuli sitten säälittävät $1452 ja sentit päälle. HUH HUH!! Pikkuvikoja? Sanoi se huoltamomies, että ne on nyt vaihtaneet siihen kaiken mahollisen, että pitäs olla kuin uusi. Ja kyllä ajaessa huomasi, miten sulavasti Samppani liikkui. Ei mitään ylimääräsiä ääniä. Hostmom pyysi että en nyt ainakaan tällä vkolla ajelis hirmu pitkiä matkoja, että jos jtn on vielä vialla, nin ei tarviais motarilta hinailla. Tosin en oikeen hiffaa sen logiikkaa, kun tuohon autoon on nyt kuitenkin tehty täydellinen huolto, olivat pojat pesseetkin koko kaaran, niin ei siinä pitäs olla ennää mittään vikaa. Mutta tottelen kiltisti momin pyyntöä, kun kuitenkin maksoi noin paljon tuokin homma. Uuden auton ois varmaan saanu, paremman vielä. Mutta meneehän tuo vm. -93 Samppa mulle, jos ei muuta anneta. :D
Mun joululomailu sen kuin jatkuu, koska lapset on isällään ma ja ti, eli vkonloppu jatkuu ja jatkuu. Sitten ke vähän apuilua, koska porukat on molemman kuiskin koko vkon lomalla, niin ei tarvia hirveesti hommailla. Ja sittenhän se on jo uusi vuosi ja uudet kujeet. Kelpaa.
Onnistuin hankkimaan itelleni vähän flunssanpoikasta tässä, meni joulunpyhät niistellessä. Vieläkin on ääni vähän maissa, mutta muuten on jo energiaa. Kun lauantaina nukuin suht monet päikkärit + napsin buranat, niin johan alko helepottaa. Tänään jo uskaltauduin koiraa lenkittämään. Ja siis lunta on enää vaan muutamissa nurkissa (JES!!), mutta tuulee aika viileästi. Huomattavasti parempi kuiskin kuin ne nietokset. Hyrr.
Nyt moolille vähän katastammaan alennusmyyntejä, jos sattuis jtn vaikka löytämäänkin..ikinä en oo mittään ostanun en.. ;)
Nuo jahlat oli sitten ympäri huonetta, että niitä oli vielä lisääkin. Ja lisää. Mutta, minäkin sain vaikka miten paljon paketteja! Huh. Ilmeisesti oon sen verran kilttinä kuiskin ollu. Sain kaikkia kivoja spa-juttuja (saippuoita,rasvoja,kuorintajuttuja,pesusieniä yms..), korun, lämpösiä sukkia, huivin ja lahjakortin manikyyriin + pedikyyriin. Pitäs vaan ensin kasvattaa ne kynnet..
Niin ja tuommosen suklaa-appelsiinin. Semisti siisti. Piti kolauttaa pöydänkulmaan, nin siitä saa tuommosia "appelsiinisuikaleita".
Ainakin tämän familyn amerikkalainen joulu oli hyvinkin samankaltainen kuin joulut Suomessa. Jaettiin lahjat ja syötiin liikaa. Ja sitten syötiin vähän lisää. Ja lisää. Ja lisää. Illalla sitten katsastettiin C:n saama uusi leffa.
Oli meillä siis myös se dinner. Peggy ja sen poikaystävä Saksasta toi mukanaan saksalaisen joulukakun (just niitä mitä saa Lidlistä, semmonen marsipaanitäytteinen homma..) ja Saija porkkanalaatikkoa (!!). Pöydästä löytyi niin kinkkua kuin kalkkunaakin, pinaatti- ja maissilaatikkoa, rosollia, karpalohillojuttua, perunamuussia, kastikkeita, "kalkkunan täytettä" ja mitähän vielä. Liikaa kaikkea. Ja jälkkäriksi sitten kurpitsapiirakkaa, taatelikakkua ja sitä saksalaista kaakkua. Ähky.
Jääkaappi on edelleen täynnä ruokaa, että vissiin muutama pvä taidetaan samoja settejä syödä! Ja tiedoksi uteliaille: kalkkuna ei ollut semmonen "perseestä täytettävä", vaan täytteet oli tarjolla erikseen. Koska kumpikaan porukoista ei ollut innokas tunkemaan kättänsä mihinkään, saati sitten tonkimaan sitä täytettä ulos.
Dinnerin jälkeen pelailtiin vähän lautapelejä ja mä kokoilin C:n kanssa legoja kunhan meidän vieraat oli lähteneet. Illasta sitten vähän lisää shamppanjaa (ei mittään kuohuviinejä!) ja kaviaaria. Whoot. Semmosta överipunasta. Maistui suolalta ja kalalta. Suolakalalta. Överimeininki. Ho-ho-ho.
Oudointa itselle oli se, että ainakaan tämä perhe ei saanut lahjaksi hirveesti karkkia tai suklaata. Yhdet tuommoset suklaa-appelsiinit lapsille. Ja mulle. Kun kotona tottunut saamaan aina konvehtirasian jos toisenkin ja muutaman muun. Toisaalta hostmom on kyllä melkonen terveysintoilija..
Lumi alkaa jo vähitellen sulaa. Eilen tuli urakalla vettä, niin nyt näkyy jo takapihalta nurmikkokin! Tulis vaan jo se kesä.. Mun autosta by the way oli vissiin haljennut joku osa. Pikkusen kallis keikka. Olin kuulevinani, että $1000, tai vähän päälle. Että ei vissiin ihan pieni probleema. Ja siis mun piti saada kaara tänään taas käyttöön, mutta ne edelleen kai selvittää, mistä sitä öljyä tai jtn oikeen vuotaa, niin saattaa kestellä. Ja koska oon ilmeisesti viimenen auppari tässä perheessä (tai ainakin vois kuvitella, kun nuo lapset on jo niin isoja), niin uutta autoa ei olla hankkimassa. Sampan on kestettävä siis ensi syksyyn asti. Hostmom vaan sanoi, että Sampalla ei saa ajella mittään pitkiä matkoja. Tosin eipä kiinnostaskaan mihinkään Nyciin olla ajamssa :D
Tänään ajattelin vaan öhötellä. Lukea lisää Hepburnia, syödä vähän rosollia ja katella leffoja. Huomenna tulis yksi saksalainen aupair käymään DC:ssä, mutta en tiiä pääsenkö treffaamaan sitä, kun ei ole autova. Pitäs nääs jollain päästä metroasemalle ja takasin. Njoh, katsella mitä keksii..
Joulu se tulla jolkotteli. Taas. Ihan niinkön viimekin vuonna. Täällä Amerikan ihmeellisessä taikamaassa joulua vietellään tosiaan "virallisesti" vasta 25.pvä. Mutta onhan se hei ihan loogista: Joulupukki lähtee Suomesta liikkelle aattona, jakaa lahjat tuhansien lammikoiden maahan ja sitten jatkaa eteenpäin, eli se menee yön puolelle, kun Santa Claus sitten ehtii tänne mantereelle asti. Joten joutuu vaan jättämään lahjat kuusen alle yön hiljaisina tunteina. Pitääkin muistaa jättää pukille keksejä ja maitoa, että lahjat varmasti myös jää tuonne överikuusen alle.
Tänään olen tutustuttanut itseäni erilaiseen jouluun. Lapset on isällään. Hostporukat kävi viimesillä joulushoppailuilla. Minä pakersin taatelikakun (ommnommnomm) ja rosollia! Hyvin jännä. Jääkaappiin ilmestyi ruokaa armeijan tarpeisiin, mutta eipähän varmaan näläkä jää. Nyt sitten illasta porukat on pakkailleet noita lahjoja, katottiin vähän jouluhenkisiä elokuvia ja juotiin skumppaa. Viihtyy.
Aamulla juttelin Suomehen moneen otteeseen ja meinaa vähän olla haikea olo kun kuuntelee suomenkielisiä joululauluja. On kuitenkin ensimmäinen joulu ikinä, kun oon muualla kuin kotona. Kokemusta rikkaampana. Äitiltä tulleet paketit (ne, mitkä selvis perille asti..) avasin tietysti heti tänään, koska no hei, Suomea suomalaisille, tai jotain. Nyt maistuu sitten piparisuklaa ja vähän jo polttelis alkaa lukea tuota Audrey Hepburnin elämäkertaa. Jouluyö...
Tajunnut tässä myös, mikä itelle tässä ylihypetetyssä joulussa merkkaa. Ei ne lahjat, ei se uskonto, vaan se että voi perheen kanssa rauhottua. Syyä kestona. Myös yöllä (ihan kuin ei muuten vois..). Pelata jtn lautapeliä; hyödyntää kaikki se kerääntynyt nippelitieto trivialissa, kikkailla scrabblessä, brassailla vaikka monopolissa. Ja joulusauna, huh huh. Hirveässä ähkyssä kömpiä sinne lauteille sulattelemaan. Ja sitten taas syömään..
Huomenna pääsenkin sitten katsastelemaan lapsukaisten ilmeet, kun ne näkee tuon lahjavuoren tuolla kuusen alla. En mä sillä, että porukat on lahjoja ostelleet. Eeen. Jos jonkinmoista jäätelökonetta vissiin hankittu. Huomista odotellessa..
Ihanaa Joulua! Merry Christmas! God Jul! Bon Noël! Feliz Navidad! ja mitä näitä nyt on.. ;)
Dih. Ihanaa joulunodotusta oli eilen, kun tuo rakas autoni päätti hyytyä. Motarin rampille. Tai semmoselle kaistalle, mistä liitytään moottoritielle. Vissiin ylikuumeni, vilkutteli jottain valoja ja savua vaan nousi konepellin alta! Onneksi sain auton pysäytettyä siihen tienviereen ja eikun hätävilikut päälle. Hostmom onneksi maksaa semmosesta niinkön "autoliiton tiepalvelusta", minne voi soittaa jos tulee tienpäällä hätä ja pula. Eikun puhelua sinne ja oottelemaan hinausautoa. C oli mulla kyydissä, kun oltiin tulossa lääkäriltä, ja pysyi onneksi ihan tyynenä kun sai pelailla DS:ää. Mentiin sitten sen hinausmiehen kyydissä Saturnin huoltoliikkeelle, jossa hostporukat oli meitä vastassa. Minun pikkunen Samppa-saturn jäi sinne liikkeelle vähän hoidettavaksi, jtn öljyvuotoja siinä on vissiin kanssa, en minä tiiä noista.
Että hyvin mukava pvä oli joo sekin. Onneksi oon edes sen verran äitiä kuunnellut, kun se mulle ajokorttia opetti, että jos alkaa moottorivalot vilikkua, nin auto seis. Kai. Nyt oon sitten autottomana ties minkä aikaa. Kiva just tälleen kun olis vapaata nyt joulunmaita. Joulumieltä konsanaan.
Lapset on nyt ollut koko viikon kotona, kun eihän sitä kouluun voi mennä kun lunta on maassa. Ei mitenkään. Tosin käytiin kyllä pulkkamäessä. Ja tänään mennään kanssa, kun Saija tulee kekaransa kanssa meille leikkirehveille. Playdate.
Huomennahan se ois jouluaattokin. Tosin tässä maassa joulua juhlitaan 25.pvä. Pukki käy yöllä heivaamassa lahjat kuusen alle ja syömässä ne keksit mitä sille lapset jättää. Meillä on sillon myös semmonen mukava joulupäivällinen; Saija ja yksi saksalainen auppari, Peggy ja sen poikaystävä tulee meille syömään. Ja Miima ilmeisesti myös. Tarjolla lienee sekä kalakkunaa että kinkkuva, ja sitten mää teen jottain suomalaista, samoin Saija, ja sitten Peggy tuonee mukanaan jotain saksalaista joulusettiä. Alunperin lasten piti olla isällään joulupvästä about vuodenvaihteeseen, mutta suunnitelmiin tuli yllättäen taas muutoksia. Ainakin siis minun viimesimpien tietojen mukaan lapset onkin meillä. Ehkä. Jännityksellä aina odotella..
Kaaosta ilmassa. Katastrofin tuntua. Hälytystilat ja maailma loppuu.
Täällä sateli vähän lunta. Ihan pikkuriikkisen. Puolisen metriä sanoisin. Yhden vuorokauden aikana. Että kivastihan se meni viikonloppu sisätiloisssa, sulautuneena sohvaan.
Koko itärannikko on ollut nyt aivan paniikissa. Mikkään ei toimi saati kulje. Koulut on kiinni tän viikkoa (eli mahtavat kolme pvää), eikä hostporukoiden tarvinnut tänään mennä töihin. Itsehän olin koko viikonvaihteen Saijan luona, koska ei ollut mihinkään siinä kelissä lähteminen. Sunnuntai-aamuna paistoi sitten jo aurinkoinen ja alkaa tuo lumi vähitellen sulatella itseään. Ja siis käytiin tosiaan tuo minun Samppa-saturni kaivamassa kinoksesta. Pyjamanhousuissa. Oli naapureilla vähän kahtomista, kun suomityttäret siellä heilui lapionvarressa. Hetken sai siinä huhkia, kun tosiaan sekä auton päällä että ympärillä oli se puoli metriä sitä hankea. Ei viihtyny kyllä. Lumikolabisnes saisi täällä varmasti tulta alleen, ne perus semmoset mustat lumikolat. Tosin lunta tulee ehkä kaks kertaa talvessa..
Autolla ajaminen oli myös äärimmäisen jännittävää. Perjantai-iltana käytiin kaupasta selviytymiseväitä, karkkia ja vähän lisää karkkia. Oli pienesti hyllyt tyhjillään, ei leivän leipää saati vessapaperia. Hyvähän se on että osaavat nämä jenkit varustautua tämmösiin maailmaloppuihin joo. Enkä ennen ole moottoritiellä 20 mailia tunnissa ajellut. Sen verran hyvä oli näkyvyys nimittäin. Ja siis eihän täällä tietenkään mittään talvirenkaita tunneta. Ehei. Tänään sitten lopulta pääsin kotiin asti, mutta luulisin etten pääse enää pois. Sen verran lumisen jäinen on tuo meidän kadun mäki. Mutta viihtyneehän sitä taas sisätiloissakin. Muutaman pvän lissää..
P.S. Nuo kuvat on lauantai-iltapäivältä, eli sitä lunta tuli vielä lisää ja lisää..
Sain tässä aikaiseksi jopa käydä tekemässä tasotestejä tuolla yhdessä lähi-collegessa. Kun pitää siis tosiaan tämän vuoden aikana käydä muutamalla kurssilla, kuuden creditin verran. Tosin ihan mitä tahansahan ei voi opiskella, vaan kurssien pitää liittyä jotenkin tähän maahan ja kulttuuriin. Huh. Olin sen verran pro, että sain tietokoneella tehtävistä ylihelpoista osioista niin paljon pisteitä, että piti kirjottaa myös essee. Hmm. Tuli vissiin jännää juttua kun muutama hetki viimesestä esseenkirjotuksesta taitaapi olla. Mutta. Olin edelleen kuitenkin todella lahjakas, koska mun ei tarvia mennä ollenkaan noille english as a second language -kursseille. Joutunee edistyneempien joukkoon, pitää vielä käydä kursseille ilmottautumassa, nin selvinnee että onko ne oikeasti niiden muiden collegeopiskelijoiden kursseja..
Musta tuntukin että kaikki menee liian hyvin. C on kuulemma koulussa valittanut, että sillä on nälkä. Kun opettaja sitten oli kysynyt, että onko se syönyt aamupalaa, niin poika oli sanonut että ei. Sorry? Mulla kyllä on tapana tosiaan laittaa nälkäsiä lapsia kouluhun. Mutta minkäs teet, jos lapsi sanoo olevansa täynnä kun kysyt että haluatko jottain muutakin aamupalaa. Tänään sitten syötiinkin ihan urakalla. Ja oli sen verran runsas lounas lapsukaisella mukana, että ois voinu ruokkia kolme kylää kehitysmaista. Nyt ei kuulemma ollu mahasta kuulunut murinaa. Dodih. Problem solved! Outi to the rescue!
Lauantaina tuli muuten kaksi kuukautta amerikanelämää täyteen. Pikkusen nopeasti on vissiin aika mennyt! Ja menee varmaan tästä eteenpäinkin, kun ei liikaa keskity siihen ajan kulumiseen. Mä vaan oottelen sitä kesää ja kuumuutta..omnommnomm.
Sunnuntain siestailut. CSI-maratoonia (uusia jaksoja!) taas töllöstä ja vähän superkaakaota, niin kyllä viihtyy!
Eilen kävin vähän joululahjashoppailuilla. A saa kivan laukun kun onhan se jo aika teini, ja C:lle Star Wars-legoja. On muuten siistejä Lego-kauppoja täällä, löytyy jos jonkinmoista hotellia ja vehjettä, ja itse voi kustomoida ukkeleita. Ja voi ostaa myös tietyn värisiä palikoita.. Hostmomille törsäilin vähän Body Shopista kaikkea, kun oli semmonen näpsäkkä tarjous, että jos osti semmosen $5 hintaisen paperipussin, niin kaiken tavaran mitä sinne sai mahtumaan, sai puoleen hintaan. Itselle tietysti ostelin kaikkea kivvaa kanssa samalla, halavalla sai. Ja ei vaan Suomessa ole tommosia, kun vissiinkin eikös ne ole lainvastaisia, tommoset tarjoukset. Kun täällä on välillä myös semmosia, että jos ostaa vaikka jostain kaupasta paidan, niin saa toisen ilmaseksi, tai puoleen hintaan tai jtn..
Garyn lahja on vielä hankkimatta, pitää keksiä jtn siistiä..hmm..
Käytiin torstaina juhlistamassa hostmomin synttäreitä semmosessa japanese steak house-ravintolassa. Semmosessa missä ne kokkaa sen sun ruuan siinä "pöydässä", kyllä te tiiätte, leffoissa aina on. Kunnon liekeillä leikki se kokkiheebo, ihan siistiä kyllä.
Nyt on kyllä koko tämä maa ihan lopullisesti jouluhurmoksessa, törkeän kaupallista meininkiä. Kaikkialla kilkattaa joululaulut, valoja on enemmän kun laki sallisi ja kaupat on täynnä kaikkea krääsää. Joulukuusihan meillä on tosiaan ollut jo viime kuusta lähtien tuolla olohuoneen nurkassa (telkkarihuone siis on erikseen..) ja eilen olivat porukat laittaneet vähän jouluvaloja pihalle; toinen noista poroista heiluttaa päätänsä. Huh huh. Ja naapurit on kanssa vetäny vähän överiksi, ei tosin ainakaan pimeässä aja ohi kodistansa. Ja kaupoissa on jo kiitospäivästä asti toivoteltu, että "Happy holidays!", kun nämä amjeriikkalaiset tosiaan juhlistaa näitä juhlapyhiä toista kuukautta..
C oli aivan loistava kun käytiin lääkärissä ihan perustsekkauksessa. Kun sen piti toinen silmä peitettynä luetella kirjaimia mitä se näkkee, niin sehän heitteli niitä päästänsä. Oli se hoitsu siinä vähän ihmeissään, että etkö oikeasti nää. Ja sitten kun lääkäri oli vähän tutkinut lapsen ryhtiä ja muuta, niin otettiin uusiksi se näön katsastus, tällä kertaa piti C:lle vakuuttaa, että sen pittää puhua totta. Ja kappas kärpästä, ihan oikeinhan ne sieltä tuli. Vastauksena kysyttäessä että miksi huijasit, lapsi vastaa: "I wanted to have glasses.." ("Minä halusin saada silmälasit..") Jes. Lupasin ostaa sille semmoset feikkilasit, pelkät kehykset, jos se välttämättä haluaa jotan nenälleen. Mutta ei kuulemma tarvia. Hassu tapaus.
Tuli myös äipältä joulupaketti. Josta puuttui puolet. Oli rakas unites states postal service onnistunut hajottamaan sen paketin ja teippaamaan kasaan, mutta silti hävittänyt sieltä suklaata, salmiakkia, purkkaa ja Marimekon tossut. KIITOSTA VAAN. En ois halunukkaan. Onneksi kuitenkin tuli edes osa lahjoista perille! Mutta ihan vinkkinä kaikille jotka haluaisitte lähettää mulle jtn (*winkwink*), niin laittakaa ne kunnon pahvilaatikoihin (tai vaikka kassakaappeihin) ja runsaasti teippiä päälle. Tai menee ne kirjekuoripussukatkin, jos ne vaan vahvistaa jollain teipillä, macgyver-teippi varmaan ajais asian parhaiten.. ;)
Niin ja sulahti kevyesti ne lumet muuten pois, tännään on satanut ihan pelkkää vettä vaan ja koko viikon on ollut semmonen muutama aste plussan puolella about, yöllä pikkusen pakkasta. Silti aivan liian kylmää mulle..
Ainiin, heinäkuussa oisko mitä jos lähtis Havajille. Perhematkailua, mutta eiköhän siellä palmujen katveessa kehtaa..
WOOHOO! Onnistuin tänään jopa. Ameriikan ajokortti hallussa. Kehtasin jopa lukasta muutaman rivin jostain vihkosesta ennenkuin painelin sinne. Löysin kerrankin helposti perille, kiitos Kalervon, armaan GPS-vekottimeni. Ja siis hauskaahan oli se, että kun olin onnistuneesti saanut tarpeeksi oikeita vastauksia kirjallisista kokkeista, minun ajamista arvioimaan lähti intialainen mies. Joka puhui justiin silleen stereotyyppisen intialaisittain englantia, kuin Simpsoneiden Apu, järjettömästi murtaen. Muutaman kerran taisin kysästä, että anteeks mitä sanoit? Mutta pääsin läpi, se on kuitenkin tärkeintä.
Hyvä oli tuossa tiistaina, kun piti käydä hakemassa C kesken päivää koulusta lääkäriin. Oon jo kertonukkiin, miten hurja se systeemi siellä on, mutta nyt oli kyllä kaiken huippu. Menin sinne kansliainfomikäliehen ja esitin asiani, että oon sitä ja sitä lasta hakemassa ja että äiti on laittanut meiliä opettajalle tästä aikaisesta koulustakarkaamisesta. Mutta mites. Oli eri täti siinä pöydän ääressä kuin niillä kolmella aiemmalla kerralla mitä oon siellä käynyt, niin sehän alkoi kaivelemaan jtn papereita. Kahtoakseen että onko minun nimi siinä "saa hakea lapsen koulusta"-kohdassa (vai mikä sairaustapaus-juttu se nyt on..). Ei ollut. "Sinun nimi ei nyt ole meidän papereissa, että ei me voida antaa C:tä sinun mukaan." Thanks. Yritä siinä sitten hymyillä, että oon uusi aupair ja että hostmom on kyllä infonnut koulua vaihtamaan minun nimen niihin papereihin. Siinä sitten puhelua hostmomille, nin johan selvis sekkiin homma. Ja siis naurettavinta on tosiaan se, että oon hakenut tuon lapsen sieltä varmaan kolmesti, eikä ne sillon ole mtn papereita katelleet. Hyyyvin toimii systeemi joo.
Huomenna voisi taas mennä hikoamaan joogasaliin. Se ohjaaja on aivan loistava. Ei selvästi oikeen hallitse minun nimen lausumista, joten olen aina "miss Finland". Myöskin " one of the flying finns"-ilmausta on tervehdittäessä käytetty. Haha. Ja ihmiset täällä ei tod tiedä millanen maa Suomi on, saati missä se on ("Onko se Euroopassa vai Aasiassa?"). Tämä joogaopettaja nimittäin mm. kyseli että onko meillä telkkareita Suomessa. Tosin se on sarkasmin tiivistymä se mies, että kunhan heitteli huulta vaan.
Mutta esim. hostmom kysyi yksi pvä, että oonko koskaan maistanut kiiviä. "Niin kyllä meillä Suomessa saa oikeastaan kaikkia eksoottisia hedelmiä mitä täältäkin..". Ja täällä on tosiaan ollut suomalainen aupair ennen minua, kaks vuotta. Sanonpahan vaan..
Mutta kehujakin oon kyllä taas saanut. Kaikki aina ihmettelee tätä minun englannintaitoa. Kun ei kuulemma ole meikäläisellä eurooppalaista aksenttia. Sen siitä saa kun kattoo liikaa telkkaria, hyyyvin tarttuu kieli päähän. Kun tuo meidän naapuruston yksi hongkongilaista alkuperää oleva Peter selitti, miten se osasi sanoa vaan yes, no ja why kun se tuli tähän maahan. Tosin vissiin asunut täällä muutaman vuoden, koska ihan jenkiltä se kuulostaa! :D
Omituista oli se, kun vein C:n sinne tohtorille eilissä päivänä, niin se tohtori siinä sitten kyseli että mikä on pojalla vaivana. Ja aloitti kysymyksensä sanomalla "ok, mom, tell me what's the deal." MOM?! Ihan kiva, mutta oisin ollut 12vee kun oisin saanut lapsen. Tosin, onhan täällä noita teiniäitejä ihan riittämiin, että ei mitenkään outo juttu ilmeisesti. Tai sitten näytän todella vanhalta. Pitäs varmaan huolestua..
Tänään on hostmomin syndet. Tuli semisti "olen oikeasti amerikassa"-olo, kun joku lähetti toi päivällä kukkia tänne, ilmapallot ja pelit oli kimpussa kiinni. Kivasti oli siinä kiinni. Kimpussa kaikki. Huomenna männään ulos syömään, koska lapset on tänään illan isällään. Hostmom selitti, että ensi vuodesta lähtien se siirtää synttärinsä kesälle. Koska se on kyllästynyt saamaan sekä synttäri- että joululahjoiksi kaikkea talvikamaa. Äärimmäisen tyylikäs idea itse asiassa..
Maanantai. Hyh. Ei ne ikinä oikeen maistu. Vaikka ois nukkunu yöllä jopa.
Huolimatta siitä, että brassailin muutamiin jo lähetettyihin joulukortintapaisiin että ei näy täällä lunta ei, niin kappas kepposta. Kuinkas kävikään. Pilkka omaan nilkkaan. Lauantaina kun heräsin, nin johan oli maa valkoisena ja kunnon lumisade. Tosin siis semmosta räntämäistä, kun oli nollassa. Mutta voi että nuo lapset oli aivan liekeissä! Koko päivän ne tuolla ulkona myllersi, kunnon lumisodat oli naapurin lasten kanssa. Hostmom kertoi, että osa täällä asuvista menee paniikkiin kun alkaa sataa lunta; ryntäävät kauppaan ostamaan sen tyhjäksi vessapaperista, maidosta ja leivästä, jotta sitten selviävät pahimman "myräkän" ohi. Ja siis tosiaan satoi sillon lauantaina tuonne about kuuteen asti illalla. Muutaman sentin verran jätti lunta. Ja sitten illasta alkoi pakastella, niin meinas olla vähän liukasta ajella autolla, kun eihän nämä mittään talvirenkaita täällä tunne.
Sunnuntaina oli sitten vaan kylmä, siinä ehkä asteen pakkasta pvällä ja tänään maanantaina suurin osa lumesta on jo sulanut pois, kun on plussalla. C oli aivan suruissaan, olis halunnut leikkiä lisää lumisotaa.
Lauantaina käytiin Saijan kanssa vähän DC:tä tsiikailemassa. Yhdessä yliopistossa on muutama suomalainen vaihdossa täällä, tosin lähdössä nyt parin vkon päästä pois. Pojat piti pienet pirskehet, myös Suomen itsenäisyyspvän kunniaksi (oli lippu seinällä!). Oli siellä myös runsaasti paikallisia muita opiskelijoita, ja voi että oli lystiä! Tutustui taas niin moneen mukavaan ihmiseen. Käytiin myös vähän keskustassa pyörimässä, tosin ei päästy sille klubille minne oli tarkoitus mennä, koska se oli K21. Mutta päädyttiin kuitenkin yhdelle homoklubille. :DD Jep. Oli joku drag show menossa. Siinähän sitten tosin kävin vähän hassusti, kun täällä tosiaan on 21 tuo ikäraja tuohon alkomahooliin. Minä ja yksi Abby-niminen tyttö otettiin ihan pienet siemaukset yhden kaverin lasista, ja johan oli joku henkilökunnasta kyselemässä perään henkkareita. Noh, eihän siinä sitten mitään, ottivat nimet ja syntymäajat ylös, ja saatiin kivat lappuset, että ei saada Abbyn kanssa mennä sille klubille ennen kuin ollaan täytetty 21. Ja se meidän kaveri joka sitä lasia tarjosi, ei saa mennä sinne vuoteen. Hahhhhaaa. Että sillälailla. Ei vissiin ihan joka tytöllä ole porttikieltoa homobaariin. Olin kyllä kuullu, että ne on tosi tarkkoja noista ikärajoista, mutta huh huh. Eipä tosin haittaa, koska ei hirveemmin tule homobaareissa roikuttua (elä huoli äiti).
Päätettiin sitten mennä takaisin kampukselle jatkoille ja pidettiin kunnon suomijuhlat. Naurettiin puoli seitsemään asti aamulla kaikelle typerälle, ja sitten siinä kivasti auringon noustessa mentiin taksilla yöpymispaikalle. Oli hauska taksikuski muuten, semmonen vanhahko pappa, joka kertoi että sillä oli joskus suomalainen kaveri nimeltä Pentti, joka oli kova juomaan viunasta. Hhah. Hyvä Suomi!
Se näissä amerikkalaisissa on ihanata, että ne on tosi avoimia ja ystävällisiä. Huippua kun täysin ventovieraat ihmiset alkaa spontaanisti jutustella metripysäkillä tai kauppajonossa. Yksikin päivä joku rouva alkoi ihastelemaan minun hiusten väriä kaupassa, että mahdan olla onnellinen kun mulla on luonnollisesti oranssit hiukset, mutta että toivottavasti en omaa hirveätä temperamenttia. :D Ja hauskaa on aina, kun puhuu jossain suomea nin heti on joku kysymässä, että mitä kieltä sää puhut. Ei muuten toimita Suomessa silleen. Jos joku puhuu jottain muuta kuin suomea tahi englantia, nin heti supatellaan että "on se kumma kun eivät voi puhua mittään ymmärrettävää kieltä". Ja jos kysyt neuvoa, niin kaikki on aina tosi ystävällisesti kertomassa mihin suuntaan sun nyt pitäskään kääntyä. Ei niinkön siellä savossa, että suattaa olla tai suattaa olla olemattannii..
Iloa tuottaa myös se, että C on saanut jo kolmesta tavauskokeesta täydet pisteet. Kun nämä jenkit tosiaan harrastaa tavaamista, kirjain kirjaimelta. Tosin ymmärrän kyllä, koska suurin osa sanoista kuitenkin kirjoitetaan eri tavalla kuin lausutaan. Mutta kyllä on niitä sanoja jankattukin. Myös C:n puheterapeutti sanoi viimeksi tänään, että C on edistynyt ihan hurjasti. Että sillä on merkitystä, kun joka aamu unenpöpperöisenä yritän saada lapsen sanomaan ärrää oikein. Koska siis meillä on C:n kanssa semmonen systeemi, että aamulla ennen koulua tehdään puheterapian kotiläksyt ja sitten C saa katsoa hetken piirrettyjä. Lahjontaa, lahjontaa. Toimii aina. Mutta tulee semmonen olo kaikista kehuista, että oon mää jottain saanut täällä aikaseksi jo tähän mennessä. Hyvä fiivis.
Nyt on Gossip Girl katottuna, joten yöpuulle. Hauska sana; yöpuu. Kasvaako se puu sitten yöllä? Vai kasvattaako se öitä? ...joh, alkaa liikkua mieli taas turhan vilkkaasti, mikä tarkoittaa vaan sitä että unta kuuppaan. Tätä sanontaa en jaksa edes alkaa miettimään, menee koko yö muuten... ;)
Vissiin melko nopeasti hurahtelee nämä viikot. Toisaalta ihan hyväkin, nin tulee nopeeta kesä ja kuumuus. Ja kosteus. Katellaan sitten miten viihtyy!
Hostmomin työpaikalla, tuolla dollarinsetelitehtaalla, oli tiistaina joku ihme tilanne päällä. Joku niiden afgaanitaustainen työntekijä oli vaan marssinu pomon juttusille ja alkanu uhkailla sitä. Että räjäyttää kuulemma kaikki. Ja presidenttikin sai tietysti omat uhkailunsa osakseen. Ja siis naurettavintahan tässä hommassa on se, että turvaukoilta oli kestänyt 2 TUNTIA saada se mies ulos! Siis anteeks? Hallituksen laitoksessa! Eikö pitäs kulua puol minuuttia ja uhkailija ois käsiraudoissa lattialla?! Eikö tässä maassa pitäs noiden poliisivoimien ja armeijoiden sun muiden toimia kuin rasvattu? Olivat kuulemma puhumalla yrittäneet taivutella sitä. Joo-o. Ja sitä tuo hostmom naureskeli, että tarkastiko kukkaan sen jäbikän autoa..
Ja sitten tänään A tuli koulusta ja kertoi että niillä oli ollut palohälytys siellä. Joku onnettomuus kemianluokassa. Jotenkin aika klishee. Kemianlabrassa räjähtää kun joku kaataa väärää happoa siihen lasipurkkiin. Hmph. Voi teitä amerikan ihmeitä.
Ostin myös itselleni joululahjan. Jo nyt. Jonka isukki armas kustansi. Nagilaattorin. GPS. Että jos nyt vois olla eksymättä. Tai ainakin vähän paremmat mahikset sitten löytää takasin kotia jos ajaa vaihteeks täysin väärään suuntaan. Näin ainakin kuvittelen..
Kävin myös tänään epäonnistumassa ajokorttikokeessa. Jes! En saanu sataa prosenttia oikein siinä liikennemerkkiosiossa, niin en saanu tehhä sitä toista osaa saati ajokoetta. Että ens viikolla uusiksi. Damn. Ois varmaan vähän auttanu jos oisin lukenu siihen kokkeeseen vähän enemmän. Tai jos tietäis tosiaan nuo liikennemerkit. Vaikka täällä ei niitä niin hirveesti olekaan kuin Suomessa. Ja sitten vielä ei-äidinkieli niin epäonnistuminen on taattu. (Selityksiä, selityksiä, niitähän riittää..)
Sitten päätinkin lannistuneena nukkua pienet (lue: kaks tuntia) päikkärit Chewien kanssa ja katsastella O.C:tä. Saippuakanavat on arjen pelastus.
Nuo lapsukaiset on aivan liekeissä tuosta adventtikalenterista, jonka äiti lähetti niille. Semmonen partiolaisten kuvaversio. Ja mullon tietysti omakin. Obviously. Ne vaan kattelee niitä kuvia, että "vitsi miten paljon lunta, onko tuo Joulupukki, kukas sitten tuo on, mitä ihmettä ne tekee tuolla jäisessä vedessä?". "That's the finnish way to do things." C kirjoitteli tuossa myös uusimman lahjatoivelistansa. Laittoi siihen vain kolme toivetta, jotta ei vaikuta liian hemmotellulta. Meleko fiksu taktiikka, yrittää varmistaa että saa ainakin ne kolme. Tosin en usko että porukat on kovin innoissaa ostamassa sille jättikokoista skeittiramppia..
New York. Where all dreams come true. Onhan se aivan mieletön kaupunki. Jatkuva kuhina päällä. Ja siis nyt alko olla jo lähes koko kylä jouluasussa. Jos jonkinmoista koristetta ja killuketta. Aika överiä. Mutta NYCssä kuuluukin. Right? Ja siis on vaan kovin epätodellinen tunne käppäillä siellä pitkin West 42nd Street:iä ohi Bryant Parkin luistelijoiden, ja olla että "niin tää on se mitä näytetään aina telkkarissa..".
Ja siis oli kyllä hauskaa. Lähin tosiaan DCstä perjantaina busseillen kohti the Cityä, kävelin bussiasemalta Grand Centraliin josta junalla reilun tunnin Karon luokse. Sen hostperhe asuu kyllä aika landella. Mutta David Letterman, se talk show-juontaja, asuu kuulemma siellä kulmilla kanssa! Huh huh. Niin, sitten kunhan olin saanu hetken hengähtää siinä, niin mentiin vähän tuhlaamaan rahhaa yhdelle ostarille. Lauantaina sitten sinne suureen maailmaan. Treffattiin pari saksalaista aupairia, joista Sarah sitten liittyi koko pväksi meidän seuraan. Pyörittiin ympäri kaupunkia, tehtiin pientä shoppailua ja käytiin vähän syömässä. Meinattiin mennä luistelemaan, mutta kun sen jonon näki nin vaihtu mieli aika äkkiä..
Illalla sitten reippailtiin ihan maanalaisella (!) Webster Hall-nimiselle klubille vähän jytteemään. Oli ihan siisti paikka, kolmessa kerroksessa oli danssauslattiat ja vähän erityylistä musiikkia. Mutta todettiin Karon kanssa, että ei se paljoa meidän Varkkilan rakkaasta Zonesta eronnut! :D Ainakaan sinä päivänä. Ja voi herreguud nämä jenkkimiehet osaa olla ällöjä! Oikeasti! Ei saa rauhassa tytöt tanssia, kun koko ajan on joku yli-ikäinen heebo tunkemassa siihen viereen. Ja siis tanssilattialla oli enemmän miespuolisia kuin naisia..hmm.
Mutta muuten oli äärimmäisen mukavata. Ja nyt kyllä huomaa, että miten helpolla minä tässä perheessä oikeasti pääsen. Karolla on hoidettavana kolme alle kouluikästä kekaraa ja voin kertoa että on muuten eloa siinä taloudessa! Ja Karo kuitenkin viettää niiden lasten kanssa jonkun kymmenen tuntia päivässä. Omat työpäivänihän on tuota tuota..noh, pikkusen lyhyemmät jos lasketaan sillä että montako tuntia lapsosten kanssa viettää. Ei sillä että haittais. Mutta osaa arvostaa tätä omaa aikaa.
Sunnuntain bussimatka meinas alkaa puuduttamaan. Oli nimittäin pienet ruuhkat, niin se bussi saapui DChen tunnin myöhässä. Ja tellervosta SEKÄ puhelimesta loppui akut! Onneksi tosin ihan loppuvaiheessa matkaa. Ja vähän sai sentään nukuttua, vaikka se vieruskaverina ollut gangsterin näköinen jäbä kuunteli jtn todella huonoa musiikkia, todella, todella kovalla. Luksustahan siinä busseilussa kuitenkin oli se, että interneetti toimi. Sai feispuukkia vaikka päivitellä. Kelpas.
Kiitospäivä meni myös mukavaisesti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pumpkin pie. Jams. Mähötettiin sitten loppuilta siellä Saijan luona ja kahottiin MTVltä maratoneina tulleita sarjoja. Ja syötiin vähän lisää kaikkea mässyä. Että vois vissiin sinne joogaan taas painella..
Pikkujoulutunnelmaa. Pidetään tänään, keskiviikkona, Saijan kanssa pienet pikkujouluhenkiset illanistujaiset. Koska meillähän on kämppä tyhjillään. Hostmom ja Gary on siellä reissaamassa, tarkemmin siis semmosella ökyristeilyllä kohti Karibiaa (tänään ne on olleet kuulemma Floridassa..), ja lapset lähti tänään isälleen pyhien ajaksi. KOSKA siis huomenna on tämä jenkkien kansallinen kalkkunantappopäivä, kiitospäivänäkin tunnettu. Meen huomenna Saijan familyn luokse ruokailemaan, kutsu kävi. Ja siis Saijan hostmom on suomalainen, nin on kuulemma odotettavissa "ei-niin-amerikkalainen-ateria". Lupaavaa.
Mutta siis tänään vähän viihdytään. Tulemme nauttimaan muutaman alkoholipitoisen juoman ja syömään PIPAREITA (melkein oikean makuisia) koska eihän nyt pikkujoulut ole pikkujoulut iliman omatekoisia piparkakkuja. Tarjolla myös muitakin ylihyviä herkkuja; Outin omin pikku kätösin väsäämää guagamolea ja porkkanasticksejä, semmosta aika nannaa taatelidippiä ja omenoita ja ja ja pahkinoita ja raakasuklaata ja poppareita ehkä ja vaikka mitä! Kyllä kelepaa kuulkaas!
Ja kuten kuvista voi päätellä, meillähän on jo joulukuusikin esillä. Viime sunnuntaina vissiin kantovat sen tuonne nurkkaan, ja kun Miima (isoäiti) tuli sitten su vahtimaan mun kanssa näitä kekaroita, nin sen mielestä piti jo kaivaa joulukoristeet esille. Wait a minute.. Marraskuussa? Ennen kiitospäivää? Mitä?! Emmää sillä että jotenkin överiä tämä näiden jouluhomma, eeen.. Ja siis kaupoissa ja kauppakeskuksissa on ollu jouluhommelit esillä heti kun halloweenistä päästiin. Joulupukkikin jo bongattiin yheltä ostarilta tuossa pari vkoa sitten ekan kerran, siellä oli jo muutama napero istumassa sylissä lahjatoiveita sopottamssa. Cute.
Miima siis oli mun apuna täällä su-ti. Ei tarvinnu meikäläisen edes vaivautua kokkaamaan, helepolla pääsi. Mutta muuten on kyllä ollut ihan vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittämiin. Kokonaiset päivät noiden lasten kanssa, meinas jo pää ratketa. Ja siis kun C:n mielestä ainoa hauska tekeminen on telkkarin kahtominen, niin yritä siinä sitten olla auktoriteetti ja piilottaa kaukosäädintä. Hiukan suuttumista ja ovien paiskomista ja 10 minuutin jälkeen lapsi tulee takaisin alakertaan monopolin kanssa. Alkaa mennä opit perille, hah!
Perjantaina hyppään bussiin ja hurauttelen kohti New Yorkin sykettä. Saman verran pitäs kestää matkan kun jos menis Warkaoksesta Hellsinkiin. Not bad. Semmonen maisemakatsaus. Ja tellervossa oottaa mm. pac man että ei mene tylsäksi. Pelata sitä muutama tunti nin voilá! Viihtyy vaikka persaus puutuneekin.
Nyt pipareita naamariin, hyvää pientä joulua!
Metrossa on jännää öisin.
Ump ump ump. Käytiin eilen, to, siellä DJ-keikalla DC:ssä. Lol. Meni vähän koomiseksi koko homma. Arvasin nimittäin, että eihän se Guetta alota levyjä vinguttamaan ennen puoltayötä, mutta Petra oli aivan varma että alottaa. Noh, mikäs siinä sitten, käydään kahtomassa. Autolla metroasemalle, metrolla DC:hen ja viiden minuutin kävelymatkan päähän Fur-klubille. Noin puolisen tuntia piti jonotella ja sitten sisälle. Oli kyllä varsinaista, kunnon laukkujen- ja ruumiintarkastus. Huh. Meidän piti lähteä viimesellä metrolla (11:41 pm) takasin kotia, eli hipsiä ulos klubilta siinä 11:25 pm. Noh, tämä odotettu esiintyjähän ei ollut edes alottanut siinä vaiheessa vielä. Hengailtiin joku kaks ja puol tuntia siellä klubilla, oli kyllä ihan hyvä meno, hulluna porukkaa ja aika lahjakas lämppäri-DJ, että oli kyllä siistiä. Petra veti herneet nenukkiin, koska ei nähty koko varsinaista artistia, ja se oli oottanu sitä keikkaa jo monta vkoa. Meikäläinen vaan nauroi. Totaalisen koominen tilanne; hirveä suunnittelu ja sähellys, eikä loppujen lopuksi nähty koko äijää! :D
Mutta mulla ainakin oli hauskaa. Kivasti viimesellä metrolla vaan ja joku äijä luuli että puhutaan saksaa. Not.
Käytiin maanantaina Saijan kanssa kahtomassa 2012-leffa. Se maailmanloppuspektaakkeli. Oli se ihan hyvä, tietokonetehosteiden riemuvoitto. Ja kun kattoo järjettömän isolta skriiniltä, nin onhan se aika vaikuttavaa. Hulluinta oli, kun tajus että on ite samassa maassa missä se elokuva pääosin tapahtuu, että DC on ihan tuossa vieressä. Hyrr. Mutta ei se kyllä sitä mayojen ennustusta mitenkään käsitellyt, ihan vaan sitä miten aurinko lämmittää Maan ytimen liian kuumaksi ja homma menee kuuuuseen. Mutta kannattaa se kattoa, hyvää viihdettä jos ei halua ajatella.
Tänään postissa saapui ehdoton viikonlopun pelastaja. Äiti oli laittanut lapselle tulemaan adventtikalenterin, Fazerin sinistä ja Trendin. Viihtyy! Ja siis hassuahan on se, että justiin muutama tunti aiemmin juttelin äitin kanssa skypessä ja surkuttelin miten en tajunnut pyytää sitä lähettämään mulle joulukalenteria. Ja kuinkas ollakaan, mikäs se postilootassa odotti! Ja hostperhe sai omansa kanssa, hostmom oli tosi yllättynyt että meiän äiti laitto niillekin semmosen. :D Ja se suklaalevyn kanssahan kävi, odotetusti, silleensä että söin sen kertalinttuusta. 300 g. Tosin jokaikistä palasta fiilistellen; ei oo ehkä ikinä maistunu se setti niin hyvältä. Mutta jälkifiilikset ei sitten ollu kovin näpsäkät, liikaa sokeria nin kunnon ähky. Burp.
Tänään kävin myös joogailemassa, ei oo kyllä sen euforian voittanutta mikä on sen tunnin jälkeen. Vaikka miten tuntuu siellä tunnilla, että läkähtyy ja hukkuu omaan hikeensä, nin sen 90min jälkeen on kyllä niin täynnä energiaa ja täysin levollisen rauhallinen fiilis, että huh huh! Ja se loistava ohjaaja lupasi mulle opiskelija-alennuksen, koska oon kuitenkin "rahallisesti epävakaa aupair". Haha.
Ostin myös tuossa viime vkonlopulla semmosen raw food-kirjan, jossa on monen monta reseptiä, joita pitää testailla. Ideahan raakaruoassa on siis, että sitä ei kypsennetä yli 42 C. Näin säilyy ne kaikki elintärkeät ainesosat mitä kasviksista ja hedelmistä ja pähkinöistä ja muista löytyy. Äiti, kun alat taas panikoida etten syö mittään, nin googlaile vaikka lisäinfoa. Koska en kato muutenkaan diggaa lihasta, enkä maitoakaan ole juonut aikoihin, eikä leipä sovi mun mahalle, niin pitää sitä nyt jotain keksiä että hengissä pysyy. Ja meillä on muuten täällä huomattavasti tehokkaampi blenderikin kuin se Magic Bullet, niin saa tehtyä kunnollisia vihersmoothieita. Ja ei muuten mitkään sikapossutaudit tartu kun kiskoo vitamiineja ja muita hyviä aineita!
Eksyminen on äärimmäisen jalo taito. Jonka minä osaan kyllä todella, todella hyvin. On huomattu että ei oo tällä tytöllä suuntavaistoa. Tosin nykyään tiedän jo, missä on lähimmät marketit, lasten koulut ja miten pääsen Saijalle tahi Petralle. Mutta siis tuossa sunnuntaina oli lähellä että en löytäny itteäni Kanadasta. Päätin viimein mennä testaamaan sen bikram joogan. Lähin kotoa jonkun yli tunnin ennen sen tunnin alkua. Tulostin oikeen netistä kartat ja reittiohjeet. Ei oo vaikia reitti, pari käännöstä ja suoraan, motarille ja oikee liittymä, sitten taas pari käännöstä ja voilá. Perillä. Mutta kuinkas ollakaan. Oli muutama tietyö liikaa, niin eihän ne minun kartat oikeen pitäneet paikkaansa. Ja jtn ihmeen kiertoteitä, vähemmästäkin hämääntyy! Ajoin sitten näpsäkästi ensin väärään suuntaan. Sitten kun pääsin oikealle tielle, niin enkö vaan posotellu aivan vääristä liittymistä ja löysin itteni jostain ihan muualta mistä piti. Enkä tietenkään muistanu ottaa mukaan sitä järjetöntä nivaskaa näiden alueiden karttoja. Niimpä. Siinä sitten miettimään, että pitäskö sitä nyt lähteä ajamaan etelään vai pohjoseen, ja mikäs tie suattas viiä meille päin. Onneks kuitenkin jostain kierotuneen mieleni syvyyksistä esille ponnahti, että 95-tietä jos ajelis, niin vois hyvinkin päästä omille huudeille. Ja kappas kepposta, kohta alkoikin näyttää tutulta. Pienesti olin ajanut harhaan, tarkkoja numeroita en osaa sanoa, kun ei tuossa minun rakkahassa Saturnissa toimi edes mailimittari, mutta sanosin että aika rutkasti vedin ympyrää!
Pienen seikkailemisen jälkeen tulin sitten kotia ja lähin muutaman tunnin päästä uudelle yritykselle myöhempää joogatuntia ajatellen. Ja nyt jopa löysin perille! Ja voi vinde, meitsi kyllä rakastui siihen lajiin taas ihan täpöllä! Oon siis kyllä kolmisen vuotta joogannu Warkaoksessa, mutta hatha ei ole kovin hikoiluttavaa. Mutta voi ihastusta! Huoneessa on 105F eli ~40 C kuumuutta plus rutkasti kosteutta ja sitten jookoomaan. Olo on kuin saunassa (jota on muuten ikävä; suomalainen sauna, voi että!) ja minähän hikosin kun pieni, tai suht suuri, sikapossu. Naama punasena siellä puhisin. Mutta aivan mahtava fiilis! Se lämpö auttaa kyllä niissä asanoissa, vaikka joutuukin pyyhkimään naamansa jatkuvasti siihen pyyhkeeseen. Kävin myös tiistaina siellä sulamassa ja sain Biancan lähtemään mun kanssa. Ja sekin oli aivan fiiliksissä, suunnitteli jo menevänsä hot joogaamaan Dallasissa, kunhan pääsee kotia asti. (Jonne se läksi ke aamuna..) Perjantaina luulisin että meen seuraavan kerran, Saija lähtee kanssa tsekkaamaan meiningit. Nyt on ehkä meitsin laji löytyny, tai no siis jooga nyt yleensä, mutta sitäkin on niin monen sorttista että. Ja se vetäjä on huippu, sarkasmia enemmän kun laki sallii. Ja äärimmäisen hyvä on myös, että se kyllä korjaa sinun asennon jos teet väärin. Ja siis todellakin hyvä homma, koska jos vääntää ittensä väärin johonkin asanaan, niin siitä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä. Niin. Että silleen. Kyllä lähtee nesteet liikkeelle tästäkin jenkkilihoneesta ruhosta.
Huomenna mennään Petran kanssa kahtomaan David Guettaa DC:hen. Dj-keikka siis. Juutuupittakaa jos ette tiä. Ei tosin ole kyllä meitsin lemppareita, mutta kyllä se jäbä vissiin hommansa osaa. Ja onhan se nyt siisti brassailla, että on senkin nähny. Nih.
Tänään onnistuin myös ilmesen vahingollisesti asentamaan tähän koneeseen jonkun feikkivirustorjuntajutun. Epähuomiossa. Meinas iskeä pien paniikki, kun ei auennut edes messengeri että ois voinu huutaa apua. Ja koko ajan oli joku varotusteksti päällä, että on joku hirrrrveä virus tässä koneella, troijalaisia ja mitä ne on. Mutta ei hätä ollut senkään näköinen, puhelin kouraan ja soittoa atk-tukihenkilölle merten taakse. Kiitän veljeäni (nerd 1) avustamisesta. Siinä sitten "voi että oot tumpelo"-kommenttien jälkeen nörtti päätti ottaa asiasta lisäselkoa, että soita uudestaan vähän ajan päästä. Noh. Tämä rakas pikku läbbärini päätti sitten käynnistää ihtensä uudelleen kun kipaisin tuolla yläkerran puolella. Ja sitten ei näkynyt enää ihmeellisiä varotuksia. Nörtti kuitenkin ilmoitti, että siellä se ohjelma vielä hengaa meitsin koneen pimeissä, pölyisissä nurkissa. Mutta avustuksella latasin jonkun jutun, joka toivottavasti poisti onkelman. Nyt ainakin tuntuu pelittävän taas normaalisti. En minä silleen huono näissä tietoteknillisissä asioissa ole, eeeen. Loistavasti onnistuu sekä atk että kartan lukeminen. Sillä lailla.
Oli joku hyvä juttu, mutta ylläri unohin. Ihmeellinen muisti. Hyvä mutta lyhyt. Mutta näillä männään, katella jos muistuu mieleen. Joskus.
Lauantai ja laiskuus. Lapset on isällään ja meitsi voi vaan öllöttää. Hostporukat oli eilen illalla oopperassa (!) ja Bianca lähti New Yorkiin, joten oli kämppä tyhjillään. Bianca on muuten aivan superihana (Garyn tyttö..), puhhuu paljon ja on hauskaa seuraa. Ja luuli että puhun Suomessa kavereiden kanssa englantia, kun kuulemma osaan sitä niin hyvin. Hah, mutta kohteliaisuudet kelepaa aina.
Niin, siis eilen otin Saturnini tallista ja hurautin Saijan kanssa käymään meidän entisen aupairin, Lauran luona. Voi että voi ihmisenlapsi olla sulonen! Ja siis meinaan sitä Lauran vauvaa. Mitä se on nyt, reilu 3 vkoa vanha! Pötkö. Ja oli hauskaa, muksa aina höpötellä suomeksi kaikkea epäolennaista ja juoruta. Nam.
Siitä sitten Saijan kanssa lähettiin ja aateltiin että kävästään vielä jossain. Ihop. International house of pancakes. Kansainvälinen pannukakkutalo. Huh huh! Oli muuten semmosta kieli pyllyyn-herkkua että ei mtn rajaa. Syötiin juustokakkupannareita. Semmonen hirveä läjä näitä näiden pannukakkuja, semmosia vähän kun paksuja lettuja, kyllä te tiiätte. Mansikoita ja kermavaahtoa. Ja siis juustokakun palasia siinä pannukakussa, aivan julmetun hyviä! Mutta pieni ähkynen oli kyllä niiden jälkeen. Vehnäjauhot ja sokeri ei oikeen ole mun vatsan parhaimpia ystäviä. Piti vyöryä ulos. Että ei täällä ainakaan laihtumaan pääse.. Sekin mesta auki 24/7. Bad.
Tänään ajattelin laiskotella. Vaihteeksi. Porukat lähtee illalla syömään DChen ja sitten jäävät sinne yöksi. Kun siis tuo hostmom oli voittanut jossain hyväntekeväisyyshuutokaupassa "illan DCssä", johon kuului se eilinen ooppera ja tänään ne käyttää loput (illallinen ja hotelliyö). Eli kämppä meitsin hallussa. Vois käydä vähän HEDELMIÄ ostamassa tai jtn muuta TERVEELLISTÄ, ei jäätelöä, ja katella leffoja. Kelepaa. Ois kyllä lukemistakin, löysin tuolta hyllystä "Olemisen sietämätön keveys"-romaanin, FedEx toi eilen mun hippeilytilauksen jossa oli myös raakasuklaakirja (kertoo siis miten tehhä supersuklaata [tuolta löytyy suomeksi esmes vähän ohjetta myös] ja kaakaon historiaa ja terveysvaikutuksia) ja sitten pitäs noita ajokorttijuttuja lukea, eli liikennesääntöjä. Kun se pitäs se Virginian osavaltion ajokortti käydä ajasemassa. Ens vkolla jos ehtis..ehkä. Tosin huomennakin on pvä uusi. Ei kiireitä. Huomenna on pakko kyllä viimein lähteä kokeilemaan sitä hotjoogaa, mennä sille päivätunnille että ei tarvia pimeässä ajella. Eksymisen minimointia, eksymisen minimointia..
Niin, kun nuo hostporukat siis lähtee viikoksi sinne reissuun, kiitospvän aikoihin, nin mikäs se onkaan se matkakohde? BAHAMA. Huh huh. Kiitti vaan. :D Ainakin näin olin kuulevinani. Ettäjoo..
Hej alla! Saanko esitellä teille Tellervon. Tellervo on mun uusin parhain ystävä. Tellervo on iPodin Touch, 32GB, ja aika rakkautta. Tellervolla on päällään vihreät reunat, kirkas selkämys ja muovitarra tuossa etupuolella. Ihan turvaamaan Tellervoa, koska jollain saattaa vaikka olla likaiset sormet. Kellä lie,hmm.. Kohtasimme Tellervon kanssa kauniina sunnuntaipäivänä ostoskeskuksen hyörinässä ja huomasimme oitis olevamme sielunkumppaneita. Pidämme samanlaisesta musiikistakin, ja molemmilla on hifistely lähellä sydäntä. Tellervokin pitää pukeutumisesta ja olemmekin lähiaikoina luultavasti menossa täydentämään Tellervon garderoobia. Tästä alkaa toivottavasti pitkä ja antoisa ystävyyssuhde!
Mmpä. Ja porukoille tiedoksi; tuon sai täältä 100e halvemmalla kuin jos oisin ostanut sen Suomesta. Ja oon oikeasti tarvinnut isompaa mp3:sta jo kauan. Ja, noh, onhan se siistiä että Tellervolla pääsee nettiin ja siihen voi ladata pelejä ja leffoja vaikka matkojen ratoksi. Eli loistava ostos. Enhän minä siis ikinä muita ostoksia ole tehnykään kuin loistavia!
Tänään on ollut maanantai. Karvinen olis ollut samaa mieltä. Vähän turhauttava pvä. Mutta maanantait on aina. Ja sitten piti vielä viedä C hakemaan allergiarokotusta ja puheterpalle sieltä kaahaten ja jonotapa sitten kivasti noissa ruuhkissa. Ei vaan pieni Pohjois-Savon tytär osannut kuvitellakaan mitä tarkoittaa sana "ruuhka", en pidä en.
Tosin selkisi kansallisen kalkkunantappopäivän suunnitelmatkin. Käyn ehkä sillon torstaina, virallisena kiitospäivänä yhdellä keikalla jos joku lähtee mukkaan, ja sitten perjantaina otan nokan kohti New Yorkin huudeja ja menen tapaamaan sitä toista Pohjois-Savon tytärtä. Sitten sunnuntaina takasin näille maille. Nice.
Ja Garyn vissiin 21vee tyttö tuli meille tänään reiluksi viikoksi, Texasista. Että on jottain seuraakin kun käy kaupasta omenoita ja leipää ja pesee pyykkiä. Vaikutti ihan mukavalta tapaukselta, tiedä sitten mitä paljastuu tässä lähipäivinä. Heti herää pieni perus-pessimisti. Ei ei.
Keliä on onneksi. Sunnuntaina ja tänään ma aurinkoa siniseltä taivaalta, rapiat +20 C. Kelepaa. Tuntuu vaan jotenkin höpsöltä vedellä ulkona t-paidassa menemään, MARRASKUUSSA. Eipähän palella, nih!
Eräänä kauniina päivänä C päätti reenata juoksumatolla. Jotta sais lisää vauhtia sen lentämisyrityksiin, joita on siis jatkettu edelleen. Lapsella vauhti on melkoinen. Haamujalat. Niin ja on myös se raketti kuulemma aika valmis. Sekä osa autotallin lattiastakin sormivärissä. Hups.
Eilen oli hostmomin isän muistojuhla. Että oonpa kokenut sitten amerikkalaiset hautajaisetkin. Tosin grandfather tuhkattiin. Itse muistojuhla oli tosi kaunis, semmosessa mestassa missä järjestetään vaan hautajaisia. Pappi vähän puheli ja sitten mm. hostmom ja vainajan veli piti puheet. Jotka oli tosi sydämellisiä. Ja hauskoja. Oikeesti. Kuulostaa kornilta, että hautajaisissa naurettiin, mutta niin vaan täällä tehtiin. Ihana oli myös tämän grandfatherin pitkäaikaisen ystävän puhe, kun se kertoi muutaman mukavan jutun niiden opiskeluajoilta. Semmoset, joita edes hostmom ei ollu koskaan kuullut. Tämän toimituksen jälkeen siirryttiin sitten jonkun hotellin baaritiloihin, tai sinne oli varattu toinen puoli meille. Viiniä oli tarjolla ja jtn sivistynyttä pientä syötävää. Ja kyllä, minäkin jopa sain lasillisen vinettoa. Ihan jees. Paikalla oli lähinnä vähän vanhempaa sakkia, mutta ai että mitä juttuja! Tietysti muisteltiin vainajan tempauksia, ja voin kertoa että aikamoinen mies! Grandfather oli arkkitehti, ja ne oli Miiman kanssa asuneet vaikka missä ympär mualimoo. Ja käsitin, että hän oli suunnitellu vissiin nämä keskuspankit joita Usasta löytyy. Ja ilmeisesti myös Helsingin Usan suurlähetystön jonkun rakennuksen! Ja vaikka mitä muuta. Kova jätkä.
Sai kyllä koko pvän kehitellä small talk-taitojaan. Ja yllättävän moni oli käynyt Suomessa. Helsingissä lähinnä, mutta yksi japanilaista alkuperää oleva rouva kertoi, että ne oli kiertäneet koko Suomen ja käyneet ihan ihan Lapissa. Siellä ihan ylhäällä. Siistiä. Joku mies on mukana laivanbisneksissä ja selitti miten oli Turussa käynyt siellä missä ne tekee niitä järjettömän kokosia risteilyaluksia. Ja yksi täti oli työvuosinaan ollut mikrobiologi ja kummasteli sitä, miten nykyään kaikki tehhään koneilla. :D Eli aika perus "sillon kun minä olin nuori"-sarjan juttuja. Mutta hyviä. Ei sillä. Niin, ja siellä oli suht monta entistä aupairia, jotka oli aikoinaan jääneet tänne asumaan. Saksalaisia aika moni. Että taas varoteltiin minua! :)
Tänään C:n kaveri tulee yökyläilemään. Hostporukat lähtee ulos syömään muutamien vanhusten kanssa, jotka tuli tänne San Fransiscosta asti siihen muistotilaisuuteen. Sukulaisia siis. Jotenka tänään meitsi beibisittaa myös illalla. Tosin mom sanoi, että pääsen helpolla, kun C kuitenkin leikkii vaan sen kaverinsa kanssa, ja tilataan kuulemma vähän pitsaa ja leffakin on jo valkattuna. Heleppo homma. Porukat tulee kotiin joskus yheksän maita, kun ei ne vanhukset kuulemma jaksa kovin pitkään valvoa. ;) Sitten meitsi kääntää varpaat kohti DC:tä. Luultavasti. Houkuttelivat vähän jytteemään. Jos siis pääsen mihinkään sisälle!
Nyt nautiskelen lounaakseni hiukan avokado-salaattia ja hapankorppuja, joiden päälle auringonkukansiemenistä tehtyä levitettä. On muuten hyvää! Ja terveellistäkin. Jes.
Johan oli alotus viikolle. Lasten kaksi vapaapäivää. Maanantai vissiinkin Halloweenin jatkeena ja tiistai sitten koska oli election day, äänestyspäivä. Ja tietystihän äänestämässä käytiin kouluilla. Loogista joo. Ja jotkut paikalliset vaalit, jtn Virginian osavaltion pormestareita tai jotain ne äänesti. Hirveesti on ainakin mainoksia ollu pitkin poikin katujenvarsia. Kuka lie siivoaa...
Niin, siis lasten kanssa on riittänyt tekemistä. A:lla on vähän flunssa, niin piti yrittää vaan rahdata sille juomista, pelailla lautapelejä ja puolipakottaa lepäämään. C sen sijaan on kyllä ollut sitten varsinainen tapaus. Liekkö kellojen siirtämisestä ja muuttuneesta rytmistä, kun ei kouluun pitänyt herätä, oli maanantai aikamoinen pvä. Draamaa enemmän kuin parhaissa teinisarjoissa (niissä justiin, meitsin lemppareissa..). Mitään se lapsi ei totellut, ei tehnyt mitä pyysin, ei lopettanut kiljumista, ei päämäärätöntä juoksemista rappusissa, ei koiran kiusaamista, ei kattanut pöytää saati syönyt hedelmiä välipalaksi. Puheterapeutilla angsti tavoitteli huippuaan ja kohtaus oli taattu. Itkupotkuraivarit. Ihanaa. Onneksi se terapeutti on tosi rento ja sanoi vaan että liian moni muukin lapsi oli vetänyt hermot sen luona sinä päivänä. Tosin varmastihan se turhauttaa, kun ei ärrät ja muut solju niin luontevasti kuin pitäisi. Plus tuommoset oudot vapaapäivät. Sitten kun päästiin kotiin, alkoi uusi episodi. Illallisaika. Ruokaa, jonka taas suurella rakkauvella olin väkertänyt. Perus-nakkikastiketta ja perunoita. Ja salaattia. "It's discusting, I won't eat it!" (suomennoksena vähempikielitaitoisille: Se on vastenmielistä, en syö sitä! ) Onneksi nyt oli hostporukat taustatukena ja loppujen lopuksi C pyysi sitten anteeksi että se oli hankalana. Huh huh. Kivasti heti arkimaanantai.
Tänään, eli tiistaina, oli sitten kuiskin VÄHÄN helpompaa. Aurinkokin paisteli, jotenka ulos ulos vaan. Vaikka tuo poika ei oikeen innostunukkaan. Ja alkoi taas änpytellä kun ei saanut kahtoa telkkaria eikä pelata tietokonneella. Herrrrrmo. Onneksi lapsukainen sai jostain idean rakentaa raketti, joten suurin osa pvästä meni suhteellisen näpsäkästi. Autotallista vaan kuului välillä epäilyttävää kolinaa, joten piti jättää monopolit kesken A:n kanssa ja kirmasta kahtomaan. Olis esimerkiksi kuulemma sirkkeliä tarvinnut. Joo-o. Mutta tänään maittoi sitten kyllä se ruoka. Pakersin kalkkunanjauhelihasta lihapullia. (Ja hei varmaan ekaa kertaa! Vaikka kuvottikin se raaka liha..) Liekkö syynä eilinen saarna, lihapullaset uppos hyvinkin sukkelaan. Ja hymyn kera. Lämmittäähän se semmonen. Vaikka en ite noita lihajuttuja syökään, tiedä sitten miltä ne oikeasti maistuu.. ;)
Tänään alkoi ABC-kanavalla aikas lupaava sarja. V (joka meinaa Visitors). Uusintaversio 80-luvun vastaavasta. Maahan saapuu uffoja, jotka ilmoittaa haluavansa auttaa ihmiskuntaa lääketieteen ja teknologian läpimurroilla. Ja rauhalla tietysti. Kuinkas ollakaan, joukko ihmisiä ei usko näiden ihmisiltä näyttävien muukalaisten puheisiin. Päähenkilöistä yksi on FBI:ssa säntäilevä nainen, joka kuuluu epäilijöihin. Kiemuroita lisää tietysti se, että tämän naisen poika on yksi niistä nuorista, jotka liittyvät muukalaisten, vierailijoiden hommiin, "nuorisojaostoihin", peace ambassadoreihin eli rauhanlähettiläisiin. Ja toki mukaan on ujutettu vielä vähän vaikeaa rakkauttakin. Tiedä sitten siitä alkuperäisestä versiosta, mutta ainakin tuo eka jakso näytti ihan seurattavalta. Vähän sci-fi-hifistelyä kehiin. Että jos ikinä tulee Suomeen asti, niin kannattaa kattoa!
Niin ja viikonloppusinhan on nyt tullut vanhoja CSI:n (lähinnä Vegasia, mutta muutamia jaksoja myös ihmeellistä Horatiota Miamissa..) jaksoja. Putkella. Hyvin menny illat! Ja tänään sattumalta käänsin kanavalle, kun sieltä tuli ihka uusia Vegasin jaksoja. Joissa on se Matrixin Morfeus. Hmm. Kyllä se ehkä sopiikin siihen rooliin, vaikka onhan hyönteisheebo-Grissom se ainoa oikea. Nyt tuutista tulee NCIS rikostutkijoiden Los Angeles-versio. Eipä oikeen iske. Tuo jäbä mikä oli tuotatuota, ehkä Melrose Place:ssa, tai Beverly Hills:ssä, minä muista, niin on tässä yksi pääukkeli. Nah. Kanava vaihtooooooon.
Huomenna aupair-tapaamiseen heti aamusesta. Ja yllärinä paikaksi on valittu Starbucks. Kallista kallista. Vaikka chai latte-tee onkin aika namia. Maistuu mun mielestä vähän joululta..
Jepjepjep. Halloween tul ja män. Repästiin perjantaina ja käytiin Petran kanssa extempore kattomassa elokuvateatterissa Saw VI. Huh huh. Ei sovi kauhuleffat kyllä minulle. Edelleenkään. Puolet ajasta istuin kädet silmien eessä! Hyrrr. Ja jossain meidän takana istui joku nainen, joka hoki suhteellisen monta kertaa leffan aikana, että "ohmygod,ohmygod.." :D Itse lähinnä keskityin syömään poppareita.. Taas ihmetytti suomityttöä, kun leffoja alkoi vähän väliä ja salejakin oli joku parikymmentä! Ei vaan meillä Warkaoksessa..
Eilen, siis lauantaina, eli virallisena Halloweenina, kattelin iltapvästä, kun söpöt naapurin lapsukaiset tuli kerjäämään karkkia. Sitten siivet selkään ja sädekehä päähän ja metroasemalle. Sitten muutaman vaihon jälkeen oltiinkin Washington DC:n alueella, jäätiin poies Foggy Bottomin pysäkillä. Nice name. Siitä sitten muun naamioituneen massan mukana kohti Georgetownia. Tämä siis yksi kaupunginosa, näin oon käsittänyt.. Ja olihan tuota lössiä! Hyvä että mahtu kaduilla kävelemään! Ja porukka oli oikeesti vielä kehannut panostaa siihen pukeutumiseen, ai että mitä ilmestyksiä! :) Poliiseja oli jokasessa kulmassa ohjaamassa liikennettä. En ois muuten halunnu ajaa siellä autolla. Kuvia ei hirveemmin sieltä kaduilta ole, kun sitä vaan lähes automaattisesti liikkui sen ihmisvirran mukana, nin en edes uskaltanut kaivaa kameraa laukusta, että se ei ois hukunu mihkään. Meillähän oli siis tarkotuksena mennä jonkun brasilialaisen tytön pippaloihin, mutta päädyttiinkin vaan kääntymään siellä ja hipsittiin takasin ihmisvilinään. Baareihin ei edes yritetty, jonot oli kyllä juhlapvän mukaiset, ja kaikki ne baarit joihin pääsee 18-vuotiaana sisälle (muttein alkomahoolia naattimaan), oli DC:n keskustassa. Kuulemma. Hengailtiin sitten aikamme siellä pitkin kyliä, ihanan rentoja oli kaikki ohikulkijat. Hienoja keskusteluja kyllä. Sitten päätettiin jalkojen turtuessa käpötellä lähimmälle metroasemalle ja matkustella kotia kohti. Minä reippahana tyttönä vielä ajoin Petran sen kotia ja sitten omaa kotikoloa kohti. Ei kauheeta vauhtia uskaltanu pyyhältää, kun satoi vettä, oli pimeeeeetä, ja osa noista teistä on järjettömän mutkasia ja keskellä mettää. Mutta selvisin ja oli aivan järettömän hauska ilta!
Kellojahan täällä siirrettiin kanssa. Viime yönä siis. Tunnilla taaksepäin. Kohti kesää. Sai nukkua ihan kunnolla. Tosin vapaitahan nämä minun viikonloput on, että univelat voi korvailla huoletta. Lapsukaisilla on ma ja ti vapaata, nin valmistautua tässä henkisesti siihen, että koko pvän on jtn äksöniä. Tottunut nyt siihen, että saa olla suurimman osan pvästä ihan itekseen ja tehhä vähän noita hommia. Mikä on kyllä ollut tämän sopeutumisen kannalta ehkä ihan ok. Pitää vaan C:lle keksiä jtn tekemistä. Toivottavasti ei sada, nin voi laittaa lapset kirmaamaan ulos.
Nyt siis vaan relax, töllöstä vähän jtn turhaa ja hakea tuolta jottain mässytettävää. Ommnomm. Laiska sunnuntai. Again. Ja se on oikein se..
Tännään käytiin hampilääkärissä. Taas ihmetytti pienen savolaisen päätä. Kyseessähän siis oli pelkästään lapsille tarkotettu vastaanotto; oli leluja, töllöstä näytettiin Disney-kanavaa ja sisutus oli semmonen siisti, jtn planeettoja seinillä ja nyt vielä halloween-koristeita. Yhden työntekijän koira (vehnäterroristi, nähdäkseni..) pyöri siellä lasten ilona. Ja tietysti nurkassa nököttänyt kunnon retro Pac Man-pelikone loi sitä tunnelmaa. En kyllä damn itte kehannu mennä pelaamaan, liikaa lapsia oli siinä sen koneen ympärillä. Kaikki työntekijät siellä oli semmosia hyvin sydämellisiä, eikä kukaan niistä lapsista, jotka siellä ootteli,
alkanu hysteeriseksi kun tuli oma vuoro. Selvästi edellisillä kerroilla mennyt ihan mukavasti. Ja saihan kaikki tietysti hammasharjat palkkioksi. (Olin vähän pettynyt, kun ne ei jaelleetkaan tikkareita -niinkun telkkari on meillä opettanut- mutta oli kyllä siis kyseessä hammaslääkäri = not a good idea? Mutta ehkä asia on toisin ihan normi lääkäreillä.. hmm..)
Hostmomin äiti tuli tännään kyläilemään, ja toi ruokaa! Tämä mummu on itävaltalainen ja sitä kutsutaan "miima":ksi (siis lausutaan tuolleen, tiedä mtn kirjotetaan..). Ja aivan ihana! Osaa myös lausua mun nimen jopa suomalaisittain (ei Ou-tii tai Au-di..). Kyseli taas, että miten on menny ja oonko tykänny ja kaikkea herttasta. Kuulin myös, että se tulee mun kanssa pitämään taloa pystyssä pariksi pväksi ennen kiitospäivää. Kun siis hostmom ja Gary lähtee su 22.11. reissanderiin ja tulevat takasin vasta seuraavana sunnuntaina. Ja siis kiitospäivähän se on sitten sen viikon aikana. Niin nin Miima tulee su-ti mun kanssa kaitsemaan lapsia, jotka sitten tiistaina illalla (?) lähtevät isälleen tämän kansallisen juhlapvän viettohon ja tulevat kanssa vasta seur sunnuntaina takaisin. Elikkä, mulla on semmonen näpsäkkä viiden pvän loma! Koska tämä perhe päätti, että ne ei oikeen ole moodilla viettämään oikeaa kiitospvää, koska hostmomin isä, eli Miiman mies, kuoli about kuukausi sitten. Hostmom kyllä sanoi, että se voi kysellä mulle jonkun niiden tuttavaperheen, jos haluan viettää oikeaa, amerikkalaista kiitospvää. :D Mutta ei se nyt ole kyllä tarpeen. Tai siis siistihän sekin touhu ois nähhä, mutta katsella mitä keksii. Voisin kuulemma vaikka ottaa jotkut halvat lennot ja liidellä Floridaan, tai busseilla vaikka Nyciin. Toimis. Siis jos sais jonkun kaveriksi. Täytyy suunnitella...
Lauantaina siis karmivaa halloweenia. C:llä on perjantaina (eli huomenna, huh) partyt jonkun sen kaverin luona. Ja lapsukaiset sitten hiippailee isälleen, tosin ne on nyt näillä näkymin tulossa lauantaina sitten tänne karkkikierrokselle. NAM. Me saksalaisten kotiorjien kanssa ollaan siirtymässä DC:hen joskus kuuden,seittemän maita nähtävästi. Kuljetuspolitiikka on vähän vielä auki, mutta kaikki järjestyy aina kun ei ressaile turhia. :P
Löysin tästä läheltä yhden joogastudion, bikramia, eli hot joogaa. Saattasin haluta käydä kokeilemassa. On myös yksi toinen mesta, mutta siellä oli sitä samaa hathaa, mitä yrittelin jo Warkaoksessa. Suhteellisen hitavahkoa olis tuo kuumassa joogaileminen, mutta mieluummin käyttää rahansa omaan hyvinvointiin, kuin esmes Reese's:n maapähkinävoi-suklaa-karkkeihin (eipä oo hyviä, eipä!) tai päättömään shoppailuun. Luulen vaan, että aika suosittu saattaa tuo studio olla, että varmaan aika täysiä tunteja. Pitäisikin siis käydä siellä pyörähtämässä tässä lähitulevaisuudessa. Matkaa sinne on joku 20min autolla, mikä tarkottaa täällä, että se on lähellä..
Himoitsen myös muutamaa hifistely-laitetta, mutta nekin antaa vähän hautua tuolla mielessä. Kun jos sitten vaikka keksiskin lähtä reissoomaan kiitospväksi, nin ei ois tilit ihan täysin nollilla. Mutta kuten armas nörttiveljeni Jyväskylä-citystä sanoi, nin meitsi on välillä vähän semmonen hifistelijä, että ostoon vaan! Suattaa olla, tai suattaa olla olemattannii..
(Meitsin lenkkeilymetsä myös kuvattuna, se on täynnä pähkinöitä, lehtiä ja oravia. Ja parit kauriitkin siellä jo tosiaan bongasin. Khuuuuuuul.. )
