Pikkujoulutunnelmaa. Pidetään tänään, keskiviikkona, Saijan kanssa pienet pikkujouluhenkiset illanistujaiset. Koska meillähän on kämppä tyhjillään. Hostmom ja Gary on siellä reissaamassa, tarkemmin siis semmosella ökyristeilyllä kohti Karibiaa (tänään ne on olleet kuulemma Floridassa..), ja lapset lähti tänään isälleen pyhien ajaksi. KOSKA siis huomenna on tämä jenkkien kansallinen kalkkunantappopäivä, kiitospäivänäkin tunnettu. Meen huomenna Saijan familyn luokse ruokailemaan, kutsu kävi. Ja siis Saijan hostmom on suomalainen, nin on kuulemma odotettavissa "ei-niin-amerikkalainen-ateria". Lupaavaa.
Mutta siis tänään vähän viihdytään. Tulemme nauttimaan muutaman alkoholipitoisen juoman ja syömään PIPAREITA (melkein oikean makuisia) koska eihän nyt pikkujoulut ole pikkujoulut iliman omatekoisia piparkakkuja. Tarjolla myös muitakin ylihyviä herkkuja; Outin omin pikku kätösin väsäämää guagamolea ja porkkanasticksejä, semmosta aika nannaa taatelidippiä ja omenoita ja ja ja pahkinoita ja raakasuklaata ja poppareita ehkä ja vaikka mitä! Kyllä kelepaa kuulkaas!
Ja kuten kuvista voi päätellä, meillähän on jo joulukuusikin esillä. Viime sunnuntaina vissiin kantovat sen tuonne nurkkaan, ja kun Miima (isoäiti) tuli sitten su vahtimaan mun kanssa näitä kekaroita, nin sen mielestä piti jo kaivaa joulukoristeet esille. Wait a minute.. Marraskuussa? Ennen kiitospäivää? Mitä?! Emmää sillä että jotenkin överiä tämä näiden jouluhomma, eeen.. Ja siis kaupoissa ja kauppakeskuksissa on ollu jouluhommelit esillä heti kun halloweenistä päästiin. Joulupukkikin jo bongattiin yheltä ostarilta tuossa pari vkoa sitten ekan kerran, siellä oli jo muutama napero istumassa sylissä lahjatoiveita sopottamssa. Cute.
Miima siis oli mun apuna täällä su-ti. Ei tarvinnu meikäläisen edes vaivautua kokkaamaan, helepolla pääsi. Mutta muuten on kyllä ollut ihan vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittämiin. Kokonaiset päivät noiden lasten kanssa, meinas jo pää ratketa. Ja siis kun C:n mielestä ainoa hauska tekeminen on telkkarin kahtominen, niin yritä siinä sitten olla auktoriteetti ja piilottaa kaukosäädintä. Hiukan suuttumista ja ovien paiskomista ja 10 minuutin jälkeen lapsi tulee takaisin alakertaan monopolin kanssa. Alkaa mennä opit perille, hah!
Perjantaina hyppään bussiin ja hurauttelen kohti New Yorkin sykettä. Saman verran pitäs kestää matkan kun jos menis Warkaoksesta Hellsinkiin. Not bad. Semmonen maisemakatsaus. Ja tellervossa oottaa mm. pac man että ei mene tylsäksi. Pelata sitä muutama tunti nin voilá! Viihtyy vaikka persaus puutuneekin.
Nyt pipareita naamariin, hyvää pientä joulua!
Metrossa on jännää öisin.
Ump ump ump. Käytiin eilen, to, siellä DJ-keikalla DC:ssä. Lol. Meni vähän koomiseksi koko homma. Arvasin nimittäin, että eihän se Guetta alota levyjä vinguttamaan ennen puoltayötä, mutta Petra oli aivan varma että alottaa. Noh, mikäs siinä sitten, käydään kahtomassa. Autolla metroasemalle, metrolla DC:hen ja viiden minuutin kävelymatkan päähän Fur-klubille. Noin puolisen tuntia piti jonotella ja sitten sisälle. Oli kyllä varsinaista, kunnon laukkujen- ja ruumiintarkastus. Huh. Meidän piti lähteä viimesellä metrolla (11:41 pm) takasin kotia, eli hipsiä ulos klubilta siinä 11:25 pm. Noh, tämä odotettu esiintyjähän ei ollut edes alottanut siinä vaiheessa vielä. Hengailtiin joku kaks ja puol tuntia siellä klubilla, oli kyllä ihan hyvä meno, hulluna porukkaa ja aika lahjakas lämppäri-DJ, että oli kyllä siistiä. Petra veti herneet nenukkiin, koska ei nähty koko varsinaista artistia, ja se oli oottanu sitä keikkaa jo monta vkoa. Meikäläinen vaan nauroi. Totaalisen koominen tilanne; hirveä suunnittelu ja sähellys, eikä loppujen lopuksi nähty koko äijää! :D
Mutta mulla ainakin oli hauskaa. Kivasti viimesellä metrolla vaan ja joku äijä luuli että puhutaan saksaa. Not.
Käytiin maanantaina Saijan kanssa kahtomassa 2012-leffa. Se maailmanloppuspektaakkeli. Oli se ihan hyvä, tietokonetehosteiden riemuvoitto. Ja kun kattoo järjettömän isolta skriiniltä, nin onhan se aika vaikuttavaa. Hulluinta oli, kun tajus että on ite samassa maassa missä se elokuva pääosin tapahtuu, että DC on ihan tuossa vieressä. Hyrr. Mutta ei se kyllä sitä mayojen ennustusta mitenkään käsitellyt, ihan vaan sitä miten aurinko lämmittää Maan ytimen liian kuumaksi ja homma menee kuuuuseen. Mutta kannattaa se kattoa, hyvää viihdettä jos ei halua ajatella.
Tänään postissa saapui ehdoton viikonlopun pelastaja. Äiti oli laittanut lapselle tulemaan adventtikalenterin, Fazerin sinistä ja Trendin. Viihtyy! Ja siis hassuahan on se, että justiin muutama tunti aiemmin juttelin äitin kanssa skypessä ja surkuttelin miten en tajunnut pyytää sitä lähettämään mulle joulukalenteria. Ja kuinkas ollakaan, mikäs se postilootassa odotti! Ja hostperhe sai omansa kanssa, hostmom oli tosi yllättynyt että meiän äiti laitto niillekin semmosen. :D Ja se suklaalevyn kanssahan kävi, odotetusti, silleensä että söin sen kertalinttuusta. 300 g. Tosin jokaikistä palasta fiilistellen; ei oo ehkä ikinä maistunu se setti niin hyvältä. Mutta jälkifiilikset ei sitten ollu kovin näpsäkät, liikaa sokeria nin kunnon ähky. Burp.
Tänään kävin myös joogailemassa, ei oo kyllä sen euforian voittanutta mikä on sen tunnin jälkeen. Vaikka miten tuntuu siellä tunnilla, että läkähtyy ja hukkuu omaan hikeensä, nin sen 90min jälkeen on kyllä niin täynnä energiaa ja täysin levollisen rauhallinen fiilis, että huh huh! Ja se loistava ohjaaja lupasi mulle opiskelija-alennuksen, koska oon kuitenkin "rahallisesti epävakaa aupair". Haha.
Ostin myös tuossa viime vkonlopulla semmosen raw food-kirjan, jossa on monen monta reseptiä, joita pitää testailla. Ideahan raakaruoassa on siis, että sitä ei kypsennetä yli 42 C. Näin säilyy ne kaikki elintärkeät ainesosat mitä kasviksista ja hedelmistä ja pähkinöistä ja muista löytyy. Äiti, kun alat taas panikoida etten syö mittään, nin googlaile vaikka lisäinfoa. Koska en kato muutenkaan diggaa lihasta, enkä maitoakaan ole juonut aikoihin, eikä leipä sovi mun mahalle, niin pitää sitä nyt jotain keksiä että hengissä pysyy. Ja meillä on muuten täällä huomattavasti tehokkaampi blenderikin kuin se Magic Bullet, niin saa tehtyä kunnollisia vihersmoothieita. Ja ei muuten mitkään sikapossutaudit tartu kun kiskoo vitamiineja ja muita hyviä aineita!
Eksyminen on äärimmäisen jalo taito. Jonka minä osaan kyllä todella, todella hyvin. On huomattu että ei oo tällä tytöllä suuntavaistoa. Tosin nykyään tiedän jo, missä on lähimmät marketit, lasten koulut ja miten pääsen Saijalle tahi Petralle. Mutta siis tuossa sunnuntaina oli lähellä että en löytäny itteäni Kanadasta. Päätin viimein mennä testaamaan sen bikram joogan. Lähin kotoa jonkun yli tunnin ennen sen tunnin alkua. Tulostin oikeen netistä kartat ja reittiohjeet. Ei oo vaikia reitti, pari käännöstä ja suoraan, motarille ja oikee liittymä, sitten taas pari käännöstä ja voilá. Perillä. Mutta kuinkas ollakaan. Oli muutama tietyö liikaa, niin eihän ne minun kartat oikeen pitäneet paikkaansa. Ja jtn ihmeen kiertoteitä, vähemmästäkin hämääntyy! Ajoin sitten näpsäkästi ensin väärään suuntaan. Sitten kun pääsin oikealle tielle, niin enkö vaan posotellu aivan vääristä liittymistä ja löysin itteni jostain ihan muualta mistä piti. Enkä tietenkään muistanu ottaa mukaan sitä järjetöntä nivaskaa näiden alueiden karttoja. Niimpä. Siinä sitten miettimään, että pitäskö sitä nyt lähteä ajamaan etelään vai pohjoseen, ja mikäs tie suattas viiä meille päin. Onneks kuitenkin jostain kierotuneen mieleni syvyyksistä esille ponnahti, että 95-tietä jos ajelis, niin vois hyvinkin päästä omille huudeille. Ja kappas kepposta, kohta alkoikin näyttää tutulta. Pienesti olin ajanut harhaan, tarkkoja numeroita en osaa sanoa, kun ei tuossa minun rakkahassa Saturnissa toimi edes mailimittari, mutta sanosin että aika rutkasti vedin ympyrää!
Pienen seikkailemisen jälkeen tulin sitten kotia ja lähin muutaman tunnin päästä uudelle yritykselle myöhempää joogatuntia ajatellen. Ja nyt jopa löysin perille! Ja voi vinde, meitsi kyllä rakastui siihen lajiin taas ihan täpöllä! Oon siis kyllä kolmisen vuotta joogannu Warkaoksessa, mutta hatha ei ole kovin hikoiluttavaa. Mutta voi ihastusta! Huoneessa on 105F eli ~40 C kuumuutta plus rutkasti kosteutta ja sitten jookoomaan. Olo on kuin saunassa (jota on muuten ikävä; suomalainen sauna, voi että!) ja minähän hikosin kun pieni, tai suht suuri, sikapossu. Naama punasena siellä puhisin. Mutta aivan mahtava fiilis! Se lämpö auttaa kyllä niissä asanoissa, vaikka joutuukin pyyhkimään naamansa jatkuvasti siihen pyyhkeeseen. Kävin myös tiistaina siellä sulamassa ja sain Biancan lähtemään mun kanssa. Ja sekin oli aivan fiiliksissä, suunnitteli jo menevänsä hot joogaamaan Dallasissa, kunhan pääsee kotia asti. (Jonne se läksi ke aamuna..) Perjantaina luulisin että meen seuraavan kerran, Saija lähtee kanssa tsekkaamaan meiningit. Nyt on ehkä meitsin laji löytyny, tai no siis jooga nyt yleensä, mutta sitäkin on niin monen sorttista että. Ja se vetäjä on huippu, sarkasmia enemmän kun laki sallii. Ja äärimmäisen hyvä on myös, että se kyllä korjaa sinun asennon jos teet väärin. Ja siis todellakin hyvä homma, koska jos vääntää ittensä väärin johonkin asanaan, niin siitä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä. Niin. Että silleen. Kyllä lähtee nesteet liikkeelle tästäkin jenkkilihoneesta ruhosta.
Huomenna mennään Petran kanssa kahtomaan David Guettaa DC:hen. Dj-keikka siis. Juutuupittakaa jos ette tiä. Ei tosin ole kyllä meitsin lemppareita, mutta kyllä se jäbä vissiin hommansa osaa. Ja onhan se nyt siisti brassailla, että on senkin nähny. Nih.
Tänään onnistuin myös ilmesen vahingollisesti asentamaan tähän koneeseen jonkun feikkivirustorjuntajutun. Epähuomiossa. Meinas iskeä pien paniikki, kun ei auennut edes messengeri että ois voinu huutaa apua. Ja koko ajan oli joku varotusteksti päällä, että on joku hirrrrveä virus tässä koneella, troijalaisia ja mitä ne on. Mutta ei hätä ollut senkään näköinen, puhelin kouraan ja soittoa atk-tukihenkilölle merten taakse. Kiitän veljeäni (nerd 1) avustamisesta. Siinä sitten "voi että oot tumpelo"-kommenttien jälkeen nörtti päätti ottaa asiasta lisäselkoa, että soita uudestaan vähän ajan päästä. Noh. Tämä rakas pikku läbbärini päätti sitten käynnistää ihtensä uudelleen kun kipaisin tuolla yläkerran puolella. Ja sitten ei näkynyt enää ihmeellisiä varotuksia. Nörtti kuitenkin ilmoitti, että siellä se ohjelma vielä hengaa meitsin koneen pimeissä, pölyisissä nurkissa. Mutta avustuksella latasin jonkun jutun, joka toivottavasti poisti onkelman. Nyt ainakin tuntuu pelittävän taas normaalisti. En minä silleen huono näissä tietoteknillisissä asioissa ole, eeeen. Loistavasti onnistuu sekä atk että kartan lukeminen. Sillä lailla.
Oli joku hyvä juttu, mutta ylläri unohin. Ihmeellinen muisti. Hyvä mutta lyhyt. Mutta näillä männään, katella jos muistuu mieleen. Joskus.
Lauantai ja laiskuus. Lapset on isällään ja meitsi voi vaan öllöttää. Hostporukat oli eilen illalla oopperassa (!) ja Bianca lähti New Yorkiin, joten oli kämppä tyhjillään. Bianca on muuten aivan superihana (Garyn tyttö..), puhhuu paljon ja on hauskaa seuraa. Ja luuli että puhun Suomessa kavereiden kanssa englantia, kun kuulemma osaan sitä niin hyvin. Hah, mutta kohteliaisuudet kelepaa aina.
Niin, siis eilen otin Saturnini tallista ja hurautin Saijan kanssa käymään meidän entisen aupairin, Lauran luona. Voi että voi ihmisenlapsi olla sulonen! Ja siis meinaan sitä Lauran vauvaa. Mitä se on nyt, reilu 3 vkoa vanha! Pötkö. Ja oli hauskaa, muksa aina höpötellä suomeksi kaikkea epäolennaista ja juoruta. Nam.
Siitä sitten Saijan kanssa lähettiin ja aateltiin että kävästään vielä jossain. Ihop. International house of pancakes. Kansainvälinen pannukakkutalo. Huh huh! Oli muuten semmosta kieli pyllyyn-herkkua että ei mtn rajaa. Syötiin juustokakkupannareita. Semmonen hirveä läjä näitä näiden pannukakkuja, semmosia vähän kun paksuja lettuja, kyllä te tiiätte. Mansikoita ja kermavaahtoa. Ja siis juustokakun palasia siinä pannukakussa, aivan julmetun hyviä! Mutta pieni ähkynen oli kyllä niiden jälkeen. Vehnäjauhot ja sokeri ei oikeen ole mun vatsan parhaimpia ystäviä. Piti vyöryä ulos. Että ei täällä ainakaan laihtumaan pääse.. Sekin mesta auki 24/7. Bad.
Tänään ajattelin laiskotella. Vaihteeksi. Porukat lähtee illalla syömään DChen ja sitten jäävät sinne yöksi. Kun siis tuo hostmom oli voittanut jossain hyväntekeväisyyshuutokaupassa "illan DCssä", johon kuului se eilinen ooppera ja tänään ne käyttää loput (illallinen ja hotelliyö). Eli kämppä meitsin hallussa. Vois käydä vähän HEDELMIÄ ostamassa tai jtn muuta TERVEELLISTÄ, ei jäätelöä, ja katella leffoja. Kelepaa. Ois kyllä lukemistakin, löysin tuolta hyllystä "Olemisen sietämätön keveys"-romaanin, FedEx toi eilen mun hippeilytilauksen jossa oli myös raakasuklaakirja (kertoo siis miten tehhä supersuklaata [tuolta löytyy suomeksi esmes vähän ohjetta myös] ja kaakaon historiaa ja terveysvaikutuksia) ja sitten pitäs noita ajokorttijuttuja lukea, eli liikennesääntöjä. Kun se pitäs se Virginian osavaltion ajokortti käydä ajasemassa. Ens vkolla jos ehtis..ehkä. Tosin huomennakin on pvä uusi. Ei kiireitä. Huomenna on pakko kyllä viimein lähteä kokeilemaan sitä hotjoogaa, mennä sille päivätunnille että ei tarvia pimeässä ajella. Eksymisen minimointia, eksymisen minimointia..
Niin, kun nuo hostporukat siis lähtee viikoksi sinne reissuun, kiitospvän aikoihin, nin mikäs se onkaan se matkakohde? BAHAMA. Huh huh. Kiitti vaan. :D Ainakin näin olin kuulevinani. Ettäjoo..
Hej alla! Saanko esitellä teille Tellervon. Tellervo on mun uusin parhain ystävä. Tellervo on iPodin Touch, 32GB, ja aika rakkautta. Tellervolla on päällään vihreät reunat, kirkas selkämys ja muovitarra tuossa etupuolella. Ihan turvaamaan Tellervoa, koska jollain saattaa vaikka olla likaiset sormet. Kellä lie,hmm.. Kohtasimme Tellervon kanssa kauniina sunnuntaipäivänä ostoskeskuksen hyörinässä ja huomasimme oitis olevamme sielunkumppaneita. Pidämme samanlaisesta musiikistakin, ja molemmilla on hifistely lähellä sydäntä. Tellervokin pitää pukeutumisesta ja olemmekin lähiaikoina luultavasti menossa täydentämään Tellervon garderoobia. Tästä alkaa toivottavasti pitkä ja antoisa ystävyyssuhde!
Mmpä. Ja porukoille tiedoksi; tuon sai täältä 100e halvemmalla kuin jos oisin ostanut sen Suomesta. Ja oon oikeasti tarvinnut isompaa mp3:sta jo kauan. Ja, noh, onhan se siistiä että Tellervolla pääsee nettiin ja siihen voi ladata pelejä ja leffoja vaikka matkojen ratoksi. Eli loistava ostos. Enhän minä siis ikinä muita ostoksia ole tehnykään kuin loistavia!
Tänään on ollut maanantai. Karvinen olis ollut samaa mieltä. Vähän turhauttava pvä. Mutta maanantait on aina. Ja sitten piti vielä viedä C hakemaan allergiarokotusta ja puheterpalle sieltä kaahaten ja jonotapa sitten kivasti noissa ruuhkissa. Ei vaan pieni Pohjois-Savon tytär osannut kuvitellakaan mitä tarkoittaa sana "ruuhka", en pidä en.
Tosin selkisi kansallisen kalkkunantappopäivän suunnitelmatkin. Käyn ehkä sillon torstaina, virallisena kiitospäivänä yhdellä keikalla jos joku lähtee mukkaan, ja sitten perjantaina otan nokan kohti New Yorkin huudeja ja menen tapaamaan sitä toista Pohjois-Savon tytärtä. Sitten sunnuntaina takasin näille maille. Nice.
Ja Garyn vissiin 21vee tyttö tuli meille tänään reiluksi viikoksi, Texasista. Että on jottain seuraakin kun käy kaupasta omenoita ja leipää ja pesee pyykkiä. Vaikutti ihan mukavalta tapaukselta, tiedä sitten mitä paljastuu tässä lähipäivinä. Heti herää pieni perus-pessimisti. Ei ei.
Keliä on onneksi. Sunnuntaina ja tänään ma aurinkoa siniseltä taivaalta, rapiat +20 C. Kelepaa. Tuntuu vaan jotenkin höpsöltä vedellä ulkona t-paidassa menemään, MARRASKUUSSA. Eipähän palella, nih!
Eräänä kauniina päivänä C päätti reenata juoksumatolla. Jotta sais lisää vauhtia sen lentämisyrityksiin, joita on siis jatkettu edelleen. Lapsella vauhti on melkoinen. Haamujalat. Niin ja on myös se raketti kuulemma aika valmis. Sekä osa autotallin lattiastakin sormivärissä. Hups.
Eilen oli hostmomin isän muistojuhla. Että oonpa kokenut sitten amerikkalaiset hautajaisetkin. Tosin grandfather tuhkattiin. Itse muistojuhla oli tosi kaunis, semmosessa mestassa missä järjestetään vaan hautajaisia. Pappi vähän puheli ja sitten mm. hostmom ja vainajan veli piti puheet. Jotka oli tosi sydämellisiä. Ja hauskoja. Oikeesti. Kuulostaa kornilta, että hautajaisissa naurettiin, mutta niin vaan täällä tehtiin. Ihana oli myös tämän grandfatherin pitkäaikaisen ystävän puhe, kun se kertoi muutaman mukavan jutun niiden opiskeluajoilta. Semmoset, joita edes hostmom ei ollu koskaan kuullut. Tämän toimituksen jälkeen siirryttiin sitten jonkun hotellin baaritiloihin, tai sinne oli varattu toinen puoli meille. Viiniä oli tarjolla ja jtn sivistynyttä pientä syötävää. Ja kyllä, minäkin jopa sain lasillisen vinettoa. Ihan jees. Paikalla oli lähinnä vähän vanhempaa sakkia, mutta ai että mitä juttuja! Tietysti muisteltiin vainajan tempauksia, ja voin kertoa että aikamoinen mies! Grandfather oli arkkitehti, ja ne oli Miiman kanssa asuneet vaikka missä ympär mualimoo. Ja käsitin, että hän oli suunnitellu vissiin nämä keskuspankit joita Usasta löytyy. Ja ilmeisesti myös Helsingin Usan suurlähetystön jonkun rakennuksen! Ja vaikka mitä muuta. Kova jätkä.
Sai kyllä koko pvän kehitellä small talk-taitojaan. Ja yllättävän moni oli käynyt Suomessa. Helsingissä lähinnä, mutta yksi japanilaista alkuperää oleva rouva kertoi, että ne oli kiertäneet koko Suomen ja käyneet ihan ihan Lapissa. Siellä ihan ylhäällä. Siistiä. Joku mies on mukana laivanbisneksissä ja selitti miten oli Turussa käynyt siellä missä ne tekee niitä järjettömän kokosia risteilyaluksia. Ja yksi täti oli työvuosinaan ollut mikrobiologi ja kummasteli sitä, miten nykyään kaikki tehhään koneilla. :D Eli aika perus "sillon kun minä olin nuori"-sarjan juttuja. Mutta hyviä. Ei sillä. Niin, ja siellä oli suht monta entistä aupairia, jotka oli aikoinaan jääneet tänne asumaan. Saksalaisia aika moni. Että taas varoteltiin minua! :)
Tänään C:n kaveri tulee yökyläilemään. Hostporukat lähtee ulos syömään muutamien vanhusten kanssa, jotka tuli tänne San Fransiscosta asti siihen muistotilaisuuteen. Sukulaisia siis. Jotenka tänään meitsi beibisittaa myös illalla. Tosin mom sanoi, että pääsen helpolla, kun C kuitenkin leikkii vaan sen kaverinsa kanssa, ja tilataan kuulemma vähän pitsaa ja leffakin on jo valkattuna. Heleppo homma. Porukat tulee kotiin joskus yheksän maita, kun ei ne vanhukset kuulemma jaksa kovin pitkään valvoa. ;) Sitten meitsi kääntää varpaat kohti DC:tä. Luultavasti. Houkuttelivat vähän jytteemään. Jos siis pääsen mihinkään sisälle!
Nyt nautiskelen lounaakseni hiukan avokado-salaattia ja hapankorppuja, joiden päälle auringonkukansiemenistä tehtyä levitettä. On muuten hyvää! Ja terveellistäkin. Jes.
Johan oli alotus viikolle. Lasten kaksi vapaapäivää. Maanantai vissiinkin Halloweenin jatkeena ja tiistai sitten koska oli election day, äänestyspäivä. Ja tietystihän äänestämässä käytiin kouluilla. Loogista joo. Ja jotkut paikalliset vaalit, jtn Virginian osavaltion pormestareita tai jotain ne äänesti. Hirveesti on ainakin mainoksia ollu pitkin poikin katujenvarsia. Kuka lie siivoaa...
Niin, siis lasten kanssa on riittänyt tekemistä. A:lla on vähän flunssa, niin piti yrittää vaan rahdata sille juomista, pelailla lautapelejä ja puolipakottaa lepäämään. C sen sijaan on kyllä ollut sitten varsinainen tapaus. Liekkö kellojen siirtämisestä ja muuttuneesta rytmistä, kun ei kouluun pitänyt herätä, oli maanantai aikamoinen pvä. Draamaa enemmän kuin parhaissa teinisarjoissa (niissä justiin, meitsin lemppareissa..). Mitään se lapsi ei totellut, ei tehnyt mitä pyysin, ei lopettanut kiljumista, ei päämäärätöntä juoksemista rappusissa, ei koiran kiusaamista, ei kattanut pöytää saati syönyt hedelmiä välipalaksi. Puheterapeutilla angsti tavoitteli huippuaan ja kohtaus oli taattu. Itkupotkuraivarit. Ihanaa. Onneksi se terapeutti on tosi rento ja sanoi vaan että liian moni muukin lapsi oli vetänyt hermot sen luona sinä päivänä. Tosin varmastihan se turhauttaa, kun ei ärrät ja muut solju niin luontevasti kuin pitäisi. Plus tuommoset oudot vapaapäivät. Sitten kun päästiin kotiin, alkoi uusi episodi. Illallisaika. Ruokaa, jonka taas suurella rakkauvella olin väkertänyt. Perus-nakkikastiketta ja perunoita. Ja salaattia. "It's discusting, I won't eat it!" (suomennoksena vähempikielitaitoisille: Se on vastenmielistä, en syö sitä! ) Onneksi nyt oli hostporukat taustatukena ja loppujen lopuksi C pyysi sitten anteeksi että se oli hankalana. Huh huh. Kivasti heti arkimaanantai.
Tänään, eli tiistaina, oli sitten kuiskin VÄHÄN helpompaa. Aurinkokin paisteli, jotenka ulos ulos vaan. Vaikka tuo poika ei oikeen innostunukkaan. Ja alkoi taas änpytellä kun ei saanut kahtoa telkkaria eikä pelata tietokonneella. Herrrrrmo. Onneksi lapsukainen sai jostain idean rakentaa raketti, joten suurin osa pvästä meni suhteellisen näpsäkästi. Autotallista vaan kuului välillä epäilyttävää kolinaa, joten piti jättää monopolit kesken A:n kanssa ja kirmasta kahtomaan. Olis esimerkiksi kuulemma sirkkeliä tarvinnut. Joo-o. Mutta tänään maittoi sitten kyllä se ruoka. Pakersin kalkkunanjauhelihasta lihapullia. (Ja hei varmaan ekaa kertaa! Vaikka kuvottikin se raaka liha..) Liekkö syynä eilinen saarna, lihapullaset uppos hyvinkin sukkelaan. Ja hymyn kera. Lämmittäähän se semmonen. Vaikka en ite noita lihajuttuja syökään, tiedä sitten miltä ne oikeasti maistuu.. ;)
Tänään alkoi ABC-kanavalla aikas lupaava sarja. V (joka meinaa Visitors). Uusintaversio 80-luvun vastaavasta. Maahan saapuu uffoja, jotka ilmoittaa haluavansa auttaa ihmiskuntaa lääketieteen ja teknologian läpimurroilla. Ja rauhalla tietysti. Kuinkas ollakaan, joukko ihmisiä ei usko näiden ihmisiltä näyttävien muukalaisten puheisiin. Päähenkilöistä yksi on FBI:ssa säntäilevä nainen, joka kuuluu epäilijöihin. Kiemuroita lisää tietysti se, että tämän naisen poika on yksi niistä nuorista, jotka liittyvät muukalaisten, vierailijoiden hommiin, "nuorisojaostoihin", peace ambassadoreihin eli rauhanlähettiläisiin. Ja toki mukaan on ujutettu vielä vähän vaikeaa rakkauttakin. Tiedä sitten siitä alkuperäisestä versiosta, mutta ainakin tuo eka jakso näytti ihan seurattavalta. Vähän sci-fi-hifistelyä kehiin. Että jos ikinä tulee Suomeen asti, niin kannattaa kattoa!
Niin ja viikonloppusinhan on nyt tullut vanhoja CSI:n (lähinnä Vegasia, mutta muutamia jaksoja myös ihmeellistä Horatiota Miamissa..) jaksoja. Putkella. Hyvin menny illat! Ja tänään sattumalta käänsin kanavalle, kun sieltä tuli ihka uusia Vegasin jaksoja. Joissa on se Matrixin Morfeus. Hmm. Kyllä se ehkä sopiikin siihen rooliin, vaikka onhan hyönteisheebo-Grissom se ainoa oikea. Nyt tuutista tulee NCIS rikostutkijoiden Los Angeles-versio. Eipä oikeen iske. Tuo jäbä mikä oli tuotatuota, ehkä Melrose Place:ssa, tai Beverly Hills:ssä, minä muista, niin on tässä yksi pääukkeli. Nah. Kanava vaihtooooooon.
Huomenna aupair-tapaamiseen heti aamusesta. Ja yllärinä paikaksi on valittu Starbucks. Kallista kallista. Vaikka chai latte-tee onkin aika namia. Maistuu mun mielestä vähän joululta..
Jepjepjep. Halloween tul ja män. Repästiin perjantaina ja käytiin Petran kanssa extempore kattomassa elokuvateatterissa Saw VI. Huh huh. Ei sovi kauhuleffat kyllä minulle. Edelleenkään. Puolet ajasta istuin kädet silmien eessä! Hyrrr. Ja jossain meidän takana istui joku nainen, joka hoki suhteellisen monta kertaa leffan aikana, että "ohmygod,ohmygod.." :D Itse lähinnä keskityin syömään poppareita.. Taas ihmetytti suomityttöä, kun leffoja alkoi vähän väliä ja salejakin oli joku parikymmentä! Ei vaan meillä Warkaoksessa..
Eilen, siis lauantaina, eli virallisena Halloweenina, kattelin iltapvästä, kun söpöt naapurin lapsukaiset tuli kerjäämään karkkia. Sitten siivet selkään ja sädekehä päähän ja metroasemalle. Sitten muutaman vaihon jälkeen oltiinkin Washington DC:n alueella, jäätiin poies Foggy Bottomin pysäkillä. Nice name. Siitä sitten muun naamioituneen massan mukana kohti Georgetownia. Tämä siis yksi kaupunginosa, näin oon käsittänyt.. Ja olihan tuota lössiä! Hyvä että mahtu kaduilla kävelemään! Ja porukka oli oikeesti vielä kehannut panostaa siihen pukeutumiseen, ai että mitä ilmestyksiä! :) Poliiseja oli jokasessa kulmassa ohjaamassa liikennettä. En ois muuten halunnu ajaa siellä autolla. Kuvia ei hirveemmin sieltä kaduilta ole, kun sitä vaan lähes automaattisesti liikkui sen ihmisvirran mukana, nin en edes uskaltanut kaivaa kameraa laukusta, että se ei ois hukunu mihkään. Meillähän oli siis tarkotuksena mennä jonkun brasilialaisen tytön pippaloihin, mutta päädyttiinkin vaan kääntymään siellä ja hipsittiin takasin ihmisvilinään. Baareihin ei edes yritetty, jonot oli kyllä juhlapvän mukaiset, ja kaikki ne baarit joihin pääsee 18-vuotiaana sisälle (muttein alkomahoolia naattimaan), oli DC:n keskustassa. Kuulemma. Hengailtiin sitten aikamme siellä pitkin kyliä, ihanan rentoja oli kaikki ohikulkijat. Hienoja keskusteluja kyllä. Sitten päätettiin jalkojen turtuessa käpötellä lähimmälle metroasemalle ja matkustella kotia kohti. Minä reippahana tyttönä vielä ajoin Petran sen kotia ja sitten omaa kotikoloa kohti. Ei kauheeta vauhtia uskaltanu pyyhältää, kun satoi vettä, oli pimeeeeetä, ja osa noista teistä on järjettömän mutkasia ja keskellä mettää. Mutta selvisin ja oli aivan järettömän hauska ilta!
Kellojahan täällä siirrettiin kanssa. Viime yönä siis. Tunnilla taaksepäin. Kohti kesää. Sai nukkua ihan kunnolla. Tosin vapaitahan nämä minun viikonloput on, että univelat voi korvailla huoletta. Lapsukaisilla on ma ja ti vapaata, nin valmistautua tässä henkisesti siihen, että koko pvän on jtn äksöniä. Tottunut nyt siihen, että saa olla suurimman osan pvästä ihan itekseen ja tehhä vähän noita hommia. Mikä on kyllä ollut tämän sopeutumisen kannalta ehkä ihan ok. Pitää vaan C:lle keksiä jtn tekemistä. Toivottavasti ei sada, nin voi laittaa lapset kirmaamaan ulos.
Nyt siis vaan relax, töllöstä vähän jtn turhaa ja hakea tuolta jottain mässytettävää. Ommnomm. Laiska sunnuntai. Again. Ja se on oikein se..
