Tokan päivän, eli tiistain, iltana mentiin Fia Fia-nimiseen juhlahommaan. Siihen sisältyi kaikkia esityksiä ja ruokaaaaa. Ommmnomm. ( Päivällä oli siis hengailtu biitsillä ja muuta mukavata.)
Meitsin sisäinen hippi hihkui ilosta, kun muovikupitkin oli semmosta ekologisuutta että huh. Hyvin kelpas juoda alkoholittomia drinkkejä (mai tai-nimisiä, paikallisia, hyviä).
Esityksiähän olikin sitten monenlaisia. Taas saapui tuo hassunhauska heimopiällikkö stagelle ja heitti semmosta läppää että lapset ei ainakaan ymmärtäneet. Oli hulatanssia ja sitten ne väsäsi noista palmunlehdistä jos jonkinmoista kippoa ja kuppia ja päähinettä.
Keskellä on heimopäällikön tytär ja poika, ja noita "sotureita". Muistaakseni esittivät jtn tarinaa, saatto olla se että miten Havajin saaret synty. Mun muisti ei oikeen ihan kaikkea jaksa rekisteröidä..
Sitten saatiin ruokaa. Oli kaikkia paikallisia juttuja, ja lapsille tietysti mac'n'cheeseä. Jtn maan alla paistettua sikaa ne siellä esmes tarjosi, mutta jätin suosiolla välistä. Kalaa kyllä söin, joku Tyynenmeren sintti se oli, hyvää. Oli myös jostain paikallisesta juureksesta tehtyä semmosta liisteriä, vaaleanviolettia. En muista nimeä, mutta vähän marjapuurolta se maistui. Hostmom vaan kyseli siinä syönnin lomassa, että mitäs tykkään siitä epäilyttävästä soosista. Kun kuulemma suurin osa ei tykkää siitä. Mutta mun mielestä se oli hyvää, vähän mautonta, mutta hyvin söi. Ehkä se oli oikeasti jtn kilpikonnan varvashikeä tjsp..
Hämärän saapuessa alkoi ne esitykset. Ideana oli, että ne kävi kaikki Tyynenmeren saaret läpi ja esitteli paikallisia tansseja. Mulla on joku miljoona kuvaa, kaikissa lähes näkyy mun edessä istuneiden ihmisten päitä, että ei ne kovin taiteellisia ole. Ja tämä bloggeri on tänään vähän hittaalla päällä lataamaan mitään. Nin että oonpahan sit laiska.
Herra Heimopäällikkö tekee tässä taas vähän tulta. En oikeen saanut kuvaa siitä itse prosessista, miten se hankaa kahta puupalaa yhteen (se juju on kuulemma siinä, että pitää alottaa hitaasti ja sitten kiihyttää, niinkön juoksis 400 metriä..). Olis kuulemma selvinnyt Survivors:in voittajaksi..
Kyseisen herran isä oli alkanut opettaa sille tulella "leikkimistä" kun se oli viisivuotias. Sitä miten niitä liekkejä tulee kunnioittaa. Kulttuurin mukaan. Ja ihan hullun siistiä miten päällikkö ja muut pojat sitten pyöritteli tulikeppejä, piti tulisia palikoita jaloilla ja mitä vielä!
Palakseni jälleen nyt tähän päivään; vko hurahti taas huimaa vauhtia, vaikka ei tullut kyllä tehtyä oikeen mitään. Nuo lapset on sen verran laimeita tapauksia, että ei ne poolillakaan viihdy kuin max kaks tuntia, hyvä jos tunnin. (Sama oli Havajillakin. Sanosin että on hemmoteltuja lapsia, kun on aihetta valittaa vaikka oot lähes paratiisissa..) Kateltiin siis vähän telkkaria lisää ja rakennettiin Ceen kanssa kuitenkin niitä legoja. Semmonen aivan valtava, joku yli tuhat osaa kattava Star Wars-avaruuslaiva. Cee oli ihan huuli pyöreänä, kun saatiin se kasaan muutamaan tuntiin. Ja sitten myös semmonen vähän pienempi avaruusalus. " Outi sä oot ehkä paras legojenkokoaja jonka mä oon ikinä tavannut."
Vois laittaa ansioluetteloon?
Tältä näytti näkymät meidän huoneen parvekkeelta. Kerroksen numero oli täysi 10. Ihan kiva silleen aamulla herätä kun ensimmäisenä näet ikkunoistakin vaan merta ja palmuja.
Meillä oli oma keittiö, mikä oli ihan loistojuttu, koska aamupalat ja yleensä lounaatkin sai syötyä tuolla huoneessa, kun eihän ne nyt siihen hotellipakettiin kuulu, kummat amerikkalaiset. Lapset nukkui tuossa levitettävällä sohvalla, hostmomilla ja Garylla oli seinän takana oma makkari, Mimalla kanssa ja meikällä oli varavuode joka sijoitettiin semmoseen "miniaulaan" tai mikälie, niin että määkin sain oman huoneen ja suljettavat ovet. Kelpas.
Miman kylppärissä oli tuolleen ökyilevästi kylpyammeesta suora näkymä sekä ulos merelle, että telkkarille. Pyh.
Lapset on nyt isänsä luona "lomalla", eli siis toisinsanoen minä aamulla ajan reilun 20min sekopää-isän luokse ja hengaan siellä lasten kanssa päivän. Sitten ajan takasin tänne meille kotiin. Ruuhkassa. Nam. Onneksi on niin tukahduttavan kuuma, että "voidaan" hengailla suurin osa päivästä ilmastoiduissa sisätiloissa. Eli kahtoa telkkaria. :D Tänään yritin kysellä että pelattaisko vaikka lautapelejä kun oltiin katottu tarpeeksi Disney Channelia. "Ei meillä oo yhtään lautapeliä täällä." -"Anteeks?!" Leuka oli lattiassa myöskin maanantaina, kun kasailtiin Ceen kanssa legoja ja kysyin että miksi osa siitä paketin sisällöstä oli vielä niissä muovipusseissa. -"Me ei saada avata niitä vielä.." Ja isukkihan tietysti haluais, että tehtäis muutakin kuin tuijotettais piirrettyjä tai pelattais videopelejä. Mutta jos kämpässä ei ole mitään tekemistä, nin menee vähän hankalaksi. Hyvin mielenkiintoinen on muutenkin tämä kyseinen mieshenkilö, onneksi ei hirveemmin tarvia sitä nähhä. Syön nyt vaan vuorostani sen jääkaappia tyhjäksi, muahahhahaaa..
Nyt yritän päästä nukkumaan tätä vieläkin vaivaavaa jet lagia pois, tänäänkin neljän tunnin yöunilla porhaltanut menemään. Ei oo kivaa. Ootan ilolla sitä aikaeroväsymystä sitten lokakuiseen pimeään Suomeen palatessa...
Takaisin Virginia tukahduttavassa helteessä. Täällä on edelleen joku +40C lämpöä ja kosteurprosentti varmaan sata. Havaji tarjosi täydellistä about +30C ilmastoa ja ihanaa puhallusta Tyyneltämereltä. Mutta olen siis elossa. Ainakin vielä.
Havajihan oli ihan överiparatiisi. Ihan täydellistä vaan kellua turkoosissa meressä ja katella palmuja. Meiän hotelli oli Marriot Beach club, semisti siisti. Kuvia otin koko reissulta vissiin 600, mutta osa meni yllättäen poistoon kun ne oli vähän tärähtäneitä yms. Laitan niitä tänne vähän osissa, koska kellään ei riitä kiinnostusta kahtoa niitä kaikkia putkella :D
Paluumatka meni ihan pipariksi. Meidän piti vaihtaa konetta Dallasissa, Texasissa mutta kappas, lento olikin peruttu. Siellä oli ollut joku hullu myrsky edellisenä iltana, joten tosi monen matkasuunnitelmat oli menny uusiks. Kaikki lennot takasin DChen oli tottakai täyteen buukattu, joten jouduttiin aina olemaan stand by-listalla. Eli siis että jos oli lennolla tyhjiä paikkoja vaikka peruutusten takia ym, niin ne huuteli nimiä sitten menemään tilalle. Ootettin vaivaiset 8h ja juostiin portilta toiselle. DCssä on kuitenkin kolme lentokenttää ja lentoja lähti sitten onneks about tunnin välein, joten lopulta päästiin lentämään. Tosin sillälailla, että Gary ja hostmom sekä C meni eri lennolla kuin minä ja A. Voin kertoo, että ei ollu kovin herkkua hengailla siellä kentällä epätietoisuuden vallassa, kun ei ollu nukkunu vuorokauteen. Enkä suosittele American Airlinesilla lentämistä kellekään.
Vielä se, että meidän matkatavarathan on edelleen jossain. Kun meidän alkuperänen lento oli Dulles-lentokentälle, mutta päädyttiin lopulta Ronald Reaganille, niin matkatavarathan meni tietysti sitten tuonne Dullesille. Niiden piti tuoda ne tänne meille tuossa nelisen tuntia sitten, mutta eipä näy eikä kuulu. Prkl.
Huomenna hymyilyttää taas tämän jet lagin kanssa!
Aloha!
Olen tällä hetkellä varmasti kärventämässä nahkaani ja bongailemassa surffaripoikia. Tai sitten aikaeron mukaan Hajavilla on varmaan yö eli unilla. Mutta anyways. Ajastimellista toimintaa, katsokaas.
Ajattelin vaan mainita, että meille on muuten valittu uusi auppari. Jo nyt. Semisti ajoissa. Se tyttö on Ukrainasta ja vissiinkin oisko ollu 24v. Jotenkin sen ammatti liittyi lentokoneisiin, simulaattoreihin ja lennonjohtoon. Whoot?! Varsin epäilyttävää..
Meitsin reissu muuten kuulostaa ainakin Vampire Weekendin Contra- albumilta ja letkeän rennoilta kesäbiiseiltä, esim. Jason Mrazin I'm Yours'lta. Viihtyykö?
Joo-o. Meitsi on nyt varmaan kiipeämässä palmusta kookospähkinöitä ( mulla tässä on, diipadiipadaa, suuret, pienet ja pääsi kokoiset..).
Suojakertoimet - check.
Mekot - check.
Havaianasit- check.
Bikinit - check.
Laukut on viimein pakattu. Viimeseen iltaanhan se taas meni, mutta kai mä paineen alla suoriudun paremmin? :D
Nyt vielä tarkistelua ja kameran akut yöksi laturiin nin voilá..
Aloha!
Ylihuomenna lentoon läksi tämä sakki. Sunnuntai aamuna siis 9:55 lähtee lento kohti Dallasia, Texasia, jossa vaihdetaan lentämiskonetta, ja siitä sitten 9h päästä ollaan Honolulun hellässä huomassa.
Tänään oon pessy urakalla vaatteita, koska tietysti kaikki ne vaatteet jotka haluan mukaan oli likasina. Sad but true.
Pitäis myös käydä hamstraamassa aurinkorasvaa, litratolkulla. Ja after sunia. Yritän kovasti, etten olis ihan lobster kun tuun takas. Mutta luultavastihan siinä silleen käy.
Tänään meen värjäämään Saijan hiukset (en mä mitenkään äärimmäisen lahjakas siinä ole, puolet naamastakin on värjättävällä aina vähän muussa kuin rusketuksessa..) ja viemään suomituliaiset. Ite oon tässä muuten fiilistelly hapankorpuilla ja tiiättekö suomalaisella hammastahnalla! Siis en mä sitä nyt syömällä syömään ole alkanu, mutta heti tuntuu siltä että ei sula enää hampaat suuhun, niinkuin näitä jenkkiversioita käyttäessä!
Käytiin äsken Ceen kanssa skeittiparkilla kun sillä oli taas oppitunti. Meitsin fiilis nousi heti jonkun 150% kun olin skeittareiden läheisyydessä. Vaikkakin siellä oli tosi paljon semmosia sööttejä teinipoikia rullailemassa. Mutta silti! :D
Oisit itekin surullinen, jos sulta ois kynitty kaikki karvat..
C rakensi Empire State Buildingin tuossa yksi päivä.
Tänään oltiin heti aamu seittemältä poolilla, kun Aalla oli semmonen swim-a-thon -juttu. Lapsien piti uida kierroksia, jotta saatiin kerättyä rahaa yhdelle syöpäjärjestölle. Meikäläinen tietysti aktiivisena aupparina oli laskemassa niitä kierroksia, kastuin myös ite ihan semisti siinä reunalla istuessa. Eipähän tullut kovin kuuma. Lapsoset oli jaettu joukkueisiin ja se tiimi joka saavutti ekana 400 kierrosta, voitti erikoispalkintoja. Ja tittididii, Aan tiimi voitti!
Nyt tässä vähän huilaillaan ja pelataan Mariota wiillä, syödään kohta lounasta ja mennään iltapäivästä takaisin poolille uiskentelemaan. C menee tänään taas skeittitunnille ja me mennään Aan kanssa käyttämään meidän mani-pedi -lahjakortit. Tosin mulla hirveästi kyllä sormissa kynsiä taaskaan ole, mutta njah. Sitten menen picnikille Oskarin kanssa, koska se lähtee takaisin Ruotsiin vissiin ens vkolla. Lauantaina näen samasta syystä hulluja saksalaisia tyttöjä. Jäähyväisbileitä, en tykkää :(
Huh huh. Melekosta menoa ollut tässä. Ja ulkona on joku +40C astetta kuumuutta, öisinkin +30C . Onneksi on sisällä ilmastoinnit täysillä, että voi viilentyä jossain. Oon vähän kuullut, että siellä Suomen intiaanikesässä porukka paistuu, ei väliä onko sisällä vai ulkona. Että osaa nämä amjerikkalaiset jottain sentään!
Viime viikolla käytiin lasten kanssa vähän lasersotimassa ja hengailtiin kotona. Perjantaina hostmom oli kotosalla myös ja ne meni Aan kanssa fillaroimaan mutta C ei yllättäen halunnut, nin mehän pelailtiin sitten korista tuossa pihalla. Tosin käytiin sitten kaikki yhdes koos yhdessä skeittiparkissa, kun C on vähän hinkunut sinne. Siellä tuo poikaparka kaatui ja kaatui ja kaatui, mutta sinnikkäästi vaan nousi ylös ja lähti kaatumaan uudestaan. Kun siis se osaa kyllä skeittailla ihan hienosti, potkia ja käännellä sitä lautaa. Mutta ne rampit oli vähän uusi juttu. Hostmom varasi sille samalla reissulla oppitunnin, joka harmi vain oli maanantaina, eli mä en päässy hengailemaan enempää siellä skeittareiden keskuudessa. Vielä jonain päivänä.. (vaikka ne oli kyllä aikalailla pikkupoikia, mutta ne opettajat siellä ei..dumppidum!)
Sitten hostmom kävi heittämässä mut metrolle, ettei tarvinnut jättää mun autoa parkkihalliin koko vkonlopuksi. Metroilin DChen ja hyppäsin NYCiin menevään bussiin. Bussihan oli tietty myöhässä, joten saavuin Omenaan joskus varmaan puoli yhden aikoja yöllä. Treffasin tytöt sitten Times Squarella ja lähdettiin hotellille. Tyttäret siis oli saapuneet NYCiin jo torstaina ja päät pyörryksissä siellä hengailtiin. Hotelli oli Brooklynissa, huudeil, kiinalaiskorttelissa vielä, semmonen siisti pienehkö mesta. Huone oli kanssa kiva, ängettiin kaikki kolme samaan king size-petiin unille, silleen tyylillä poikittain piti makoilla :D Ja hullu ilmastointilaite meinas välillä palelluttaa ja välillä sulattaa. Huh.
Lauantaina mentiin sitten pyörimään pitkin Brooklyniä. Oli kuumaa ja niiiiin siistiä. Käytettiin paikallisia metroja, junia ja hengattiin muutenkin siellä missä ei ole turisteja. Käytiin toki myös illasta sitten vielä Manhattanillakin pyörähtämässä ja vähän shoppaamassa. Sunnuntaina tosiaan sitten oli vuorossa Brooklyn Music Festival'sit ja backstage. Siellä artistien joukossa hengailtiin, katoksen alla pakoilimme polttavaa aurinkoa ja juotiin ylihintaista vettä. Mutta oli ihan täydellistä; reggae vaan soi ja jammailtiin siellä jamaicalaisten kanssa! Jtn mulle tuntemattomia nimiäkin joo, ja sit hei Shaggy! Just se jäbä jolla on tämä Angel -biisi. Melko legendaarista, sanoisin. Missattiin sitten kokonaan B.O.B:n keikka, koska piti kiiruhtaa takaisin hotlalle hakemaan matkatavarat ja siitä sitten Penn Stationille ja DChen menevään bussiin. Mutta oli suhteellisen magea tapa viettää amerikkalaisten itsenäisyyspäivää, paossa hulluilta patriooteilta ja tähtiraitalipuilta.
Shaggy (lavan takaa on vähän hankala ottaa kuvia, kröhöm..)
Yö meni rattoisasti ja huonosti nukkuen siinä bussissa, perillä oltiin joskus kuudelta aamulla. Saija poimi meidän kyytiin ja heitti tänne meille. Vähän nukuttiin lisää ja lähdettiin tsekkaamaan nämä meitsin ympyrät täältä. Piknikillä kävimmä puistossa muun muassa ja sitten lisää shoppausta. Tytöt oli ihan liekeissä, kun ne näki miten montaa eri makua Ben&Jerry's:stä täällä on! Piti myös vähän maistella..
Tiistaina meitsi oli sitten taas töissä. Kivasti aamulla puoli seitsemältä nousin kun A piti jälleen viedä uimatreeneihin. Sitten oltiinkin melkolailla kotona koko päivä, koska ulkona oli taas niin kuuma ettei siellä hirveesti kehnnut hengailla. Tytöt tosin otti tuolla aurinkoa, Garykin töistä tullessaan vaan ihmetteli että "ihanko oikeesti ne on olleet tuolla pihalla koko päivän?!" Oltiin myös vesisotaa, joka viilentää aina niin kivasti sekä tunteita että muutakin olotilaa. Ja meillähän ei riittänyt vesipyssyjä kaikille osanottajille, mutta siis vesiletkullakin saa kaverin ihan hyvin kasteltua... Illalla sitten tyttäret halusi mennä tekemään vähän lisää löytöjä tuolta kultaisesta outlet-ostarista, ja sinnehän mentiin. Sitten käsittämätöntä käkättelyä taas täällä kellarissa.
Tänään sitten meikäläinen on ajanut niin lasta uimaan kuin koiraakin trimmattavaks. Vaikka miten on autossa A/C, niin sullaa sinne silti. Tytöt pakkasi kaikki uudet sneakersinsä laukkuihinsa ja vein ne sitten suuntaohjeiden kera metrolle. Oli ne bussiin löytäneet ja matkaavat takaisin NYCiin. Meitsi tässä vähän on nyt arponut, josko jaksais lähtä salille. Vähän löysä olo tuon lämmön takia. Vaikka oonkin laiskotellut liian monta päivää. Tosin tuli kyllä käveltyä siellä NYCssä. Ja ois vähän univelkaa. Ja seliseliseli..
Oli ihan älyttömän ihanaa, kun sain vieraita. Tytöt on kyllä jtn ihan loistavuutta ja oli ylihauskaa. Nyt vaan haluisin äkkiä takas Suomeen näkemään kaikkia muitakin ihania! Josta puheenollen, postisetä toi järjestöltä kirjeen mun paluulennoista! Pitäs valita vko, mille mielellään sen haluaisin. Että jos haluan vähän reissata sitten 13.kuukaudella, niin sen mukaan toivoa sitä lentopvämäärää. Eli nyt alkaa ankara säästäminen (tai no heti Havajin jälkeen..), että voin kävästä kattomassa länsirannikolla vähän skeittareita...
Tokan päivän, eli tiistain, iltana mentiin Fia Fia-nimiseen juhlahommaan. Siihen sisältyi kaikkia esityksiä ja ruokaaaaa. Ommmnomm. ( Päivällä oli siis hengailtu biitsillä ja muuta mukavata.)
Meitsin sisäinen hippi hihkui ilosta, kun muovikupitkin oli semmosta ekologisuutta että huh. Hyvin kelpas juoda alkoholittomia drinkkejä (mai tai-nimisiä, paikallisia, hyviä).
Esityksiähän olikin sitten monenlaisia. Taas saapui tuo hassunhauska heimopiällikkö stagelle ja heitti semmosta läppää että lapset ei ainakaan ymmärtäneet. Oli hulatanssia ja sitten ne väsäsi noista palmunlehdistä jos jonkinmoista kippoa ja kuppia ja päähinettä.
Keskellä on heimopäällikön tytär ja poika, ja noita "sotureita". Muistaakseni esittivät jtn tarinaa, saatto olla se että miten Havajin saaret synty. Mun muisti ei oikeen ihan kaikkea jaksa rekisteröidä..
Sitten saatiin ruokaa. Oli kaikkia paikallisia juttuja, ja lapsille tietysti mac'n'cheeseä. Jtn maan alla paistettua sikaa ne siellä esmes tarjosi, mutta jätin suosiolla välistä. Kalaa kyllä söin, joku Tyynenmeren sintti se oli, hyvää. Oli myös jostain paikallisesta juureksesta tehtyä semmosta liisteriä, vaaleanviolettia. En muista nimeä, mutta vähän marjapuurolta se maistui. Hostmom vaan kyseli siinä syönnin lomassa, että mitäs tykkään siitä epäilyttävästä soosista. Kun kuulemma suurin osa ei tykkää siitä. Mutta mun mielestä se oli hyvää, vähän mautonta, mutta hyvin söi. Ehkä se oli oikeasti jtn kilpikonnan varvashikeä tjsp..
Hämärän saapuessa alkoi ne esitykset. Ideana oli, että ne kävi kaikki Tyynenmeren saaret läpi ja esitteli paikallisia tansseja. Mulla on joku miljoona kuvaa, kaikissa lähes näkyy mun edessä istuneiden ihmisten päitä, että ei ne kovin taiteellisia ole. Ja tämä bloggeri on tänään vähän hittaalla päällä lataamaan mitään. Nin että oonpahan sit laiska.
Herra Heimopäällikkö tekee tässä taas vähän tulta. En oikeen saanut kuvaa siitä itse prosessista, miten se hankaa kahta puupalaa yhteen (se juju on kuulemma siinä, että pitää alottaa hitaasti ja sitten kiihyttää, niinkön juoksis 400 metriä..). Olis kuulemma selvinnyt Survivors:in voittajaksi..
Kyseisen herran isä oli alkanut opettaa sille tulella "leikkimistä" kun se oli viisivuotias. Sitä miten niitä liekkejä tulee kunnioittaa. Kulttuurin mukaan. Ja ihan hullun siistiä miten päällikkö ja muut pojat sitten pyöritteli tulikeppejä, piti tulisia palikoita jaloilla ja mitä vielä!
