Tännään käytiin hampilääkärissä. Taas ihmetytti pienen savolaisen päätä. Kyseessähän siis oli pelkästään lapsille tarkotettu vastaanotto; oli leluja, töllöstä näytettiin Disney-kanavaa ja sisutus oli semmonen siisti, jtn planeettoja seinillä ja nyt vielä halloween-koristeita. Yhden työntekijän koira (vehnäterroristi, nähdäkseni..) pyöri siellä lasten ilona. Ja tietysti nurkassa nököttänyt kunnon retro Pac Man-pelikone loi sitä tunnelmaa. En kyllä damn itte kehannu mennä pelaamaan, liikaa lapsia oli siinä sen koneen ympärillä. Kaikki työntekijät siellä oli semmosia hyvin sydämellisiä, eikä kukaan niistä lapsista, jotka siellä ootteli,
alkanu hysteeriseksi kun tuli oma vuoro. Selvästi edellisillä kerroilla mennyt ihan mukavasti. Ja saihan kaikki tietysti hammasharjat palkkioksi. (Olin vähän pettynyt, kun ne ei jaelleetkaan tikkareita -niinkun telkkari on meillä opettanut- mutta oli kyllä siis kyseessä hammaslääkäri = not a good idea? Mutta ehkä asia on toisin ihan normi lääkäreillä.. hmm..)
Hostmomin äiti tuli tännään kyläilemään, ja toi ruokaa! Tämä mummu on itävaltalainen ja sitä kutsutaan "miima":ksi (siis lausutaan tuolleen, tiedä mtn kirjotetaan..). Ja aivan ihana! Osaa myös lausua mun nimen jopa suomalaisittain (ei Ou-tii tai Au-di..). Kyseli taas, että miten on menny ja oonko tykänny ja kaikkea herttasta. Kuulin myös, että se tulee mun kanssa pitämään taloa pystyssä pariksi pväksi ennen kiitospäivää. Kun siis hostmom ja Gary lähtee su 22.11. reissanderiin ja tulevat takasin vasta seuraavana sunnuntaina. Ja siis kiitospäivähän se on sitten sen viikon aikana. Niin nin Miima tulee su-ti mun kanssa kaitsemaan lapsia, jotka sitten tiistaina illalla (?) lähtevät isälleen tämän kansallisen juhlapvän viettohon ja tulevat kanssa vasta seur sunnuntaina takaisin. Elikkä, mulla on semmonen näpsäkkä viiden pvän loma! Koska tämä perhe päätti, että ne ei oikeen ole moodilla viettämään oikeaa kiitospvää, koska hostmomin isä, eli Miiman mies, kuoli about kuukausi sitten. Hostmom kyllä sanoi, että se voi kysellä mulle jonkun niiden tuttavaperheen, jos haluan viettää oikeaa, amerikkalaista kiitospvää. :D Mutta ei se nyt ole kyllä tarpeen. Tai siis siistihän sekin touhu ois nähhä, mutta katsella mitä keksii. Voisin kuulemma vaikka ottaa jotkut halvat lennot ja liidellä Floridaan, tai busseilla vaikka Nyciin. Toimis. Siis jos sais jonkun kaveriksi. Täytyy suunnitella...
Lauantaina siis karmivaa halloweenia. C:llä on perjantaina (eli huomenna, huh) partyt jonkun sen kaverin luona. Ja lapsukaiset sitten hiippailee isälleen, tosin ne on nyt näillä näkymin tulossa lauantaina sitten tänne karkkikierrokselle. NAM. Me saksalaisten kotiorjien kanssa ollaan siirtymässä DC:hen joskus kuuden,seittemän maita nähtävästi. Kuljetuspolitiikka on vähän vielä auki, mutta kaikki järjestyy aina kun ei ressaile turhia. :P
Löysin tästä läheltä yhden joogastudion, bikramia, eli hot joogaa. Saattasin haluta käydä kokeilemassa. On myös yksi toinen mesta, mutta siellä oli sitä samaa hathaa, mitä yrittelin jo Warkaoksessa. Suhteellisen hitavahkoa olis tuo kuumassa joogaileminen, mutta mieluummin käyttää rahansa omaan hyvinvointiin, kuin esmes Reese's:n maapähkinävoi-suklaa-karkkeihin (eipä oo hyviä, eipä!) tai päättömään shoppailuun. Luulen vaan, että aika suosittu saattaa tuo studio olla, että varmaan aika täysiä tunteja. Pitäisikin siis käydä siellä pyörähtämässä tässä lähitulevaisuudessa. Matkaa sinne on joku 20min autolla, mikä tarkottaa täällä, että se on lähellä..
Himoitsen myös muutamaa hifistely-laitetta, mutta nekin antaa vähän hautua tuolla mielessä. Kun jos sitten vaikka keksiskin lähtä reissoomaan kiitospväksi, nin ei ois tilit ihan täysin nollilla. Mutta kuten armas nörttiveljeni Jyväskylä-citystä sanoi, nin meitsi on välillä vähän semmonen hifistelijä, että ostoon vaan! Suattaa olla, tai suattaa olla olemattannii..
(Meitsin lenkkeilymetsä myös kuvattuna, se on täynnä pähkinöitä, lehtiä ja oravia. Ja parit kauriitkin siellä jo tosiaan bongasin. Khuuuuuuul.. )
Soppatiistai. Hostmom oli aika tyytyväinen, kun pääsi ryystämään kuumaa keittoa kotia tultuaan, koska ulkona ei oo mikkään kaikkein ihanin keli. Vettä sataa ja kaikkia..ketuttaa. Ja on muutenkin semmonen kalsean kylmä ilma. Ynh. Nautin estottomasti, kun aamulenkillä tuolla metsässä oli pieniä paikallisia tulvia, ja ne (asfaltoidut, what!) polut oli uppeluksissa. Meinas pieni koirakaverini joutua kahlaamaan. Ja kotiin kun päästiin, niin oltiin molemmat aika uitettuja elukoita. Tosin Chewie keksi hienon ratkaisun ja alkoi juosta päättömästi edestakaisin ympäri kämppää. Fiksu eläin, turkkikin varmasti kuivui siinä samalla.
Päivällä käväisin sen suomalaisen tytön, Petran (sen joka soitti eilen..) luona. Löysin jopa perille, kun kerrankin osasin kattoa google mapsin karttaa ja "käänny sinne ja sinne"-ohjeita oikein! Edistystä ilmassa jälleen. Tosin, täytyy myöntää, kotia tullessa käännyin yhdestä risteyksestä vahingossa vasemmalle, vaikka piti kaartaa oikealle. MUTTA tajusin sen sillä samaisella hetkellä, joten eikun kääntämään armas Saturnini ympäri ja kohti oikeaa suuntaa. Mitään vakavaa ei siis käynyt, en eksyny ihan totaalisesti. Tällä kertaa..
Kävin myös kaupassa. Safeway. Löytyy muuten Starbucks siitä samasta tilasta. Vou. Tein pientä tutkimustyötä hyllyjen sisällöstä ja löysin tuota kuvassa olevaa juomaa ja saman merkin monen monta muuta hyvyyttä. tuo pullohan on siis tyhjä, koska imaisin sen aikalailla samantien kun pääsin takasin kotia. Semmosta ällöttävän vihreetä settiä se kuitenkin oli. ;) Luin täältä tässä yhtenä pvänä Naked:n ihmeellisyydestä, ja päätinpä ostaa tuota Superfood-ihmetystä (tuossa linkin blogissa puhutaan semmosesta proteiiniversiosta..). Se siis on samaa settiä, mitä tein kotona asuessa ihmeellisellä Magic Bullet:lla. Eli sileäksi seokseksi blendataan hedelmiä ja salaattia ja marjoja ja vettä ja superruokia. Tuossa tänään ostamassa oli mm. pinaattia ja ituja, kiiviä ja monen monta muuta hedelmäistä. Ja spirulina-levää. Toisinsanoen siis silkkaa terveyttä, superia! Ja voi nam että oli hyvää. Tosin itte kyllä sais vieläkin herkumpaa, vaikka purkissa väitetäänkin tuon jutun olevan "luonnollista" kamaa, mutta kotitekonen nyt on aina parempaa, kaikessa. Pitäis ettiä joku superkauppa ja alkaa veivaamaan noita ite. Välttyis ehkä siltä paisumiselta?
Huomenissa olis tarkotus keksiä Petran kanssa jotakin, silleen aamupvästä heti. Itsellähän ei huomenna ole ohjelmassa edes ruuanlaittoa, ah, vaan tarviaa ehkä pyöräyttää vähän pyykkiä. Torstaina lapsukaisilla on hammasliäkäri, nin pitää C hakea koulusta aiemmin. Se se vasta on ihme touhua, pitää painaa ovikelloa että pääsee koulurakennukseen sisälle, ja sitten mennä kansilaan ja esittää asiansa. Hostmom on antanut minun "tiedot" (eli nimen ja puhelinnumerot ja meilin ja jtn..) koululle, että ne tietää kuka oon. Sitten kun ne uskoo ettet ole vajaamielinen sarjamurhaaja, ne soittaa kyseisen oppilaan luokanopettajalle, että laitas lapsi liikkeelle. Ja lapset ei edes kävele siellä käytävillä itekseen, vaan on ainakin kaksi luokkatoveria saattueena. Ymmärrettävää tietysti, kun täällä kuitenkin siepataan lapsia niin paljon. Mutta ei meillä Warkaoksessa tuommosta, sinne vaan marssii kuka tahansa.. Voi sitä Suomen lintukotoa.
Nyt keskityn kattomaan Two and a half men:iä ja mussuttelen luomurusinoitain, ommnommm..
EDIT: piti säätää tuota linkkiä, ei näkynykkään niinkuin kuvittelin. Ja siis tämä blogi on Suomen ajassa, nin nuo julkaisupvät ja -ajat on aivan jtn muuta kuin mitä kello näyttää täällä. Elekee hämääntykö! :D
Hu-huu! Yritettiin tänään C:n kanssa lentää. Tehtiin paperista siivet ja teipattiin (!) lapsen selkään. Ei onnistunu, vaikka miten C juoksi ja hyppi ja hyppi ja keräsi lisää vauhtia ja hyppi. Vaihdettiin sitten luutaan. Ei ollut Harry Potteriksi tuosta lapsesta. Sitten kokeiluvuoroon pääsi viitta (eli oikeammin huopa). Noup. Viitasta sai tehtyä myös "laskuvarjon", mutta C ei oikeen hiffannut sen toimintaideaa. Vaikka minä aktiivisena lapsenvahtina demonstroin sen toimivuutta.. Huoh. Siinä vaiheessa kun C halusi kiivetä katolle ja hypätä sieltä alas, " I can be like Peter Pan, I'm sure I can!", päätin että on aika siirtyä sisätiloihin...
Tänään sattui mukava ylläri. Puhelin soi ja toisessa päässä oli suomalainen tyttö, joka on aupairina tässä suhteellisen lähellä, about 12 mailin päässä! Niiiiiiiin khuul. Tämä tyty on ollut täällä jo kolme kuukautta, ja oli enemmän kun innoissaan, että joku toinenkin suomalainen on päätynyt näille huudeille. Vaikkakin siis tarkotuksenahan on yrittää tutustua myös paikallisiin tyyppeihin, on välillä hyvinkin rentouttavaa puhua suomea. Tietää, että toinen takuulla ymmärtää mitä sanot, eikä tarvia miettiä mitenkä asiansa haluaa ilmaista. Englantia puhuessa nimittäin tulee välillä niitä tilanteita, kun ei tiedä sitä keskustelun avainsanaa, ja yrittää epätoivoisesti selittää sitä muilla tavoilla. Tulee semmonen pelko, että toinen tajuaa ihan jtn muuta kun mitä yrität sanoa. Jau. Mutta eiköhän se ala tuo ameriikan kieli sujua hieman liukkaammin, kunhan sitä puhelee tarpeeksi. Mutta itsehän en ikinä jatkuvasti höpötä, eeeen..
Yläkerrasta kuuluu jänniä ääniä. Family on syömässä, ja C ei selvästi oikeen ole halukas syömään meikäläisen rakkaudella väsäämää riisi-papu-kasvis-pataa. Minä nälkäisenä orjana söin jo aiemmin, kun tämä näitten illallisaika on tosiaan joskus lähemmäs seittemää illalla. Ei minun elimistö oikeen ole sopeutunut semmoseen. Mutta tuosta metelistä; se lapsi kyllä osaa vetästä semmoset showt aina välillä, että huh huh. Mutta onpahan ainakin jtn viihdykettä radallaan kulkevaan arkielämään. :D
Tänään myös Gossip Girl, nam, kolmoskausi ja meitsihän on koukussa kuin kahen kilon siika...
That's my ride. Meikäläisen ihastuttava Saturn. Jännä peli kertakaikkiaan. Vuosimallista en mene sanomaan. Mutta turvavyöt on kyllä ehkä aika ovelat. Ensin pitää laittaa kiinni sylivyö, ja kun käynnistää sitten auton, nin se ylempi vyö liukuu itestään paikoilleen! Pelottava. Saattaa kuristua jos yrittää poistua autosta kun se on vielä käynnissä. Ja liikennevaloissa ootellessa pitää muistaa laittaa vaihe vapaalle, jotta ei kuulemma kytkin kulu.. Ja tosiaan nuo hostvanhemmat ajelee Toyton katumaasturilla ja uudenkarhealla Nissanilla. Mm-m...
Perjantaina käytiin tosiaan siellä Halloween hommassa. Mentiin vaan Peggyn kanssa kaksin, kun muut saksalaiset tyttäret ei kuulemma oikeen olleetkaan innostuneet. Oli kyllä aika siistiä. Se oli siis semmonen tapahtuma yhellä farmilla jonkun puolen tunnin matkan päässä täältä. Siellä oli myynnissä miljoonia ja taas triljoonia kurpitsoja (vai onko se kurpitsoita?) ja sai paistaa vaatokarkkeja ja liukua isosta liukumäestä ja sai myös ihan julmetun hyvää hot apple sider:ia, eli siis kuumaa omenamehua (semmosta tuorepuristettua, kunnon tavaraa..). Oli myös hay rideja, eli istuttiin traktorin vetämän, heinätäytteisen vaunun kyydissä ja ajeltiin pitkin pimeitä mehtiä. Välillä välähteli jossain valoja ja jtn, ei ollu kovin karmivaa tämä. Sitäkin enemmän kirkumista aiheutti labyrintti maissipellossa. Huh huh. Piti kävellä maissipellossa (ja oli siis pimeäääää) ja mennä välillä semmosiin huonerakennelmiin, jossa oli jtn pelottavaa settiä, ja yhtäkkiä aina saattoi joku ufo hypätä sieltä pellosta ja säikäyttää! Peggy kirkui jopa enemmän kun minä! :D Mutta oli kyllä haaskoo, kunnes alkoi sataa nin lähettiin kotia.
Eilen se sade sitten vaan jatkui, jotenka hypättiin Peggyn käytössä olevaan metallinhohtopunaseen PT Cruiseriin aka buddy-autoon, ja hurautettiin hullussa kaatosaateessa kohti Potomac Mills ostoskeskusta. Välillä tuli oikeasti vettä niin hurjana, että ei meinannut pysyä tuulilasin pyyhkimet mukana! Ja tietkin lainehti ihan kunnolla.. Mutta päästiin kuitenkin turvallisesti perille (Peggyllä on käytössään GPS......), niinkuin noin miljoona muutakin amerikkalaista, jotka oli meidän tavoin päättäneet viettää sadepäivää shoppailemalla. Parkkipaikan löytäminen on täällä aina ihan oma seikkailunsa! Tämä kyseinen ostoskeskus sisältää paljon outlettejä, mm. Guessin, Gapin, Ralph Laurenin ja Tommy Hilfigerin. Merkkituotteita saapi siis halvemmalla, erittäin mukavaa tällainen. En tosin käynyt vinkuttamssa korttiani noissa, vielä, vaan shoppasin kaikkea muuta mukavaa, esmes ihka aidot ensimmäiset Converseni (nam, mustat varrettomat..). Oisin tosin halunnut ehkä kymmenet muutkin sneakersit, mutta eiköhän niitäkin ehi ostella :DD
Illalla kävin Blockbusterista vuokraamassa Benjamin Buttonin, joka ainakin minun mielestä oli tosi hyvä. Voin kattoa sen uudestaan ja uudestaan, koska se pitää palauttaa vasta ensi sunnuntaina. Siis? Suomessa videovuokraamoiden laina-ajat on tyyliin yksi pvä, täällä viikko. Tosin meillä on kyllä joku kanta-asiakkuus, että saattaa johtua myös siitä..
Tänään on sitten vaan laiska sunnuntai. Keliä kyllä ois, paistaa pilvettömältä taivaalta, nin joutunee kyllä käväsemään ulkona. Mutta muuten ajattelin vähän datailla ja kattoa telkkua. Ellei tule jtn ehdotuksia tekemisestä, mitä kyllä suuresti epäilen. Ensi viikonloppunahan on sitten Halloween, ja rakkaat saksalaiset aupairaajat kutsui minut niiden kanssa DChen joihinkin pippaloihin. Ostettiin mulle jo kostyymikin. Yksi tytöistä on kuulemma piru ja loput enkeleitä. Jotenka meikähän on sitten musta enkeli, langennut versio. On mustat siivet ja semmonen sädekehäkin. :D Sitten semmonen nahalta näyttävä musta hame ja mustaa paitaa päälle, nin voilá! Lapsukaiset on isällään, joten en tiiä meneekö trick or treat-kierros sitten minulta ohi suun (kirjaimellisesti, ei karkkia..nyyh..), mutta eiköhän se sekin selviä tässä.
Tänään pitää muistaa mennä ajoissa unille, koska lasten isukki tuo ne tänne maanantaina ennen kuutta aamulla! Ilmeisesti vaikea viedä A suoraan kouluun ja heittää C tänne joskus niitä aikoja, seittemän jälkeen ehkä. Koska aika julmaa laittaa seittemänvuotias heräämään joskus viien aikaan :S
Mutta, omatpahan on systeeminsä, minä vaan yritän olla ajoissa hereillä..
Dodih. Se on nyt arki alkanut. Yrittää vaan totutella tähän näiden päivärytmiin. A on jo sen verran iso tyttö, että selviää aamulla itekseen bussipysäkille, mutta C pitää käydä saattamassa. Jotenka seittemän pintaan ylöööös, herättelemään lapsukainen ja väsäämään jtn aamupalaa näläkäselle suulle. Sitten tsiibaillaan vähän piirrettyjä ja 8:30am nökötetään bussipysäkillä oottelemassa niitä kuuluisia oranssihtavan keltasia koulubusseja. Sitten minä reippahana kotiorjana käyn lenkittämässä Chewbaccan (niin se on tuo karvanen otus tuossa kuvassa..) tuolla meidän lähimetsikössä, joka on kyllä aika siisti. Kamera ei oo vielä sinne asti ehtinyt, mutta katellaan. Tälleen syksyllä siellä on aika nättiä, hulluna jtn tammenterhoja ja pähkinöitä poluilla, ja ne puut on aika siistejä. Ja nyt kun on koko vko ollu tosi ihania päiviä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja varmaan lähemmäs +20C siinä paisteessa, niin henäsirkat ja muut öttiäiset pitää aivan hullua konserttia. Aamusta iltaan. Metässä tuntuu kuin olis sademetsässä, viidakkoelämää. Ja koska eihän nämä täällä ole kuulleet mistään tuplalasillisita ikkunoista, nin kuuluu aika näpäkästi tänne sisällekin tuo ölömölö! Voi kuvitella asuvansa bambumajassa tropiikissa peri-amerikkalaisen lähiön sijaan.
Takaisin asiaan.. ; Pvällä kun lapset on koulussa, minä pesen vähän pyykkiä (on muuten heleppo homma kun on kuivausrumpu, ommomm), kattelen töllöä, roikun naamakirjassa (not good) ja alottelen tekemään päivällistä. Kaupassakin joutuu käymään, jos ei kaapista löydy tarpeellisia aineksia kulloseenkin jamieolivermoment-ruokalajiin. Liikenne on kyllä ihan oma lukunsa. Kunnon road rage-menoa, huh huh. Ja epätoivosesti yrittää miettiä, että millekkä kaistalle mun pitäskään nyt ryhmittäytyä, ja saiko tässä risteyksessä kääntyä oikealle punasilla. GPS vois olla aika toimiva vehje, varsinkin tulevaisuudessa, jos lähtee vaikka shoppoomaan tai hengaamaan jonnekin. Niin, sitten puoli kolmen pintaan A tulee kotiin koulusta, se tosin osaa jo keksiä itelleen jtn välipalaa, ja tehhä läksynsäkin ite. C pitää käydä noukkimassa pysäkiltä neljän aikaan (pitkiä päiviä niinkin nuorilla lapsilla..) ja jos A:lla on paljolti kotiläksyjä, käyn ensin lenkittämässä tuon hauvelin. Sitten C:lle snack ja auttamaan läksyissä. Kauheeta kun joutuu miettimään ihan alkeita, jtn perusmatikkaakin, huh, laskea sormilla.. :D C:llä riittää sitä energiaa, nin pitää sen kanssa kävästä vähän skeittaamassa tai hillumassa ulkona muuten, jos ehtii ennen kuin aikuiset tulee kotio. Ja tosiaan se ruoka pitäs olla abouttiin valmiina siinä puoli kuusi. Ei välttis ihan kokonaan, mutta kunhan hostmomin ei tarvia ihan alusta alottaa. Ja sitten meitsi on vapaa.
Kuulostaa hirveiltä nuo minun pvät, koko ajan hommaa. Mutta oikeesti on kyllä todella rentoa. Meillä käy siivooja, herttanen meksikolaisrouva jonka kanssa voin reenata mun spaniaa ;) , nin mun ei tartte siivoilla. Tietty omat jälkensä keittiössä, ja sitten vähän kattoa että olohuone ei oo täynnä ylimäärästä tavaraa. Ja keskiviikkosin lapset menee isälleen, eli sillon ei tarvia kokkailla. Ja joka toinen viikonloppu ne menee sinne kanssa, eli niinä perjantainakaan ei tarvia huolehtia ruuasta. RENTOO. Ja nää kyllä syö ihan kaikkea. En tosin ole kyllä kun tämän vkon tässä kokkaillut (eli so far kolmesti :P ), mutta kaikki on mennyt alas ja kovasti ovat kehuneet. Tämänpvänen perus jauhelihakastike oli kuulemma tosi hyvää, "like smashed swedish meatballs in a sauce.." :D jepjep.
Niin ja siis tosiaan kaikki illat ja viikonloput on vapaata, että sillon voipi keksiä omaa toimintaa. Huomenna meen saksalaisten aupair-tyttöjen (onko täällä muun maalaisia edes!!?) kanssa jonnekin halloween festivaalijuhlille. Ja viikonloppuna voisin harkita shoppailureissua, pitää katella jos joku lähtis kaveriksi, nin ei ihan itte tarviais piipahtaa siinä hikoiluttavan rahantuhlaamisen lomassa starbucksille juomaan chai latteja.. HUH. Kuulostaapa pahalta tuo starbucks näissä lauseissa. Jenkkimeno. Ja itseasiassa kaupoissa ei tule kyllä hiki ainakaan siksi että olis sisällä huono ilma, korkeintaan sen takia että rahaa kuluu, on nimittäin sen verran tehokkaat ilmastointivehkeet että paleltaa!! Kävin yhden suomalaisen tytön kanssa tiistaina jollain ostoskeskuksella pyörähtämässä, ihmeellistä kun kaikki vaatekaupatkin on auki ilta yheksään, ei vaan meillä Warkaoksessa. Sillä reissulla onnistuin kahesti ajamaan eksyksiin, vaikka oli mitenkä kartat mukana ja Saija kertoi että missäpäin se mua ootteli. Suuntavaisto = olematon. Siksikin se kepsi ois kova..
Että ihan kivasti on lähtenyt, vähän vaatii totuttelua tämä näiden arki, fudistreenejäkin pitkin viikkoa, nin sinnekin kuskata. Kumma kun kaikkialle mennään autolla. Ei täällä ole edes kunnollisia pyöräteitä. Ja sitten ihmetellään kun porukka lihoo. Mäkin autokaistan kautta kotiin. Ynh! Onneksi tämä minun hostmom on aika terveysintoilija, nin suurin osa kaapista löytyvistä ruuista on silkkaa terveellisyyttä JA luomua. Jeah. Me gusta mucho. Ja lapsetkin syö tosi kivasti vihanneksia ja salaattia, että edes jtn terveellistä tähän jenkkielämään. Ja tosiaan tuo juoksumatto tuossa nurkassa vihjailee..
Vielä ei oo hulluin koti-ikävä iskeny, johtunee varmaan siitä että en tosiaan oo ollu täällä edes kahta vkoa :D Tulee kyllä jo semmosia "minäkin haluan teidän kanssa nekkariin!"-hetkiä, kun juttelee kavereille Suomeen. Pitäs löytää illoille tekemistä, nin ei menis pelkäksi datailuksi! Ehtiihän tässä, koko vuos aikaa.. Vaikkakin siis edelleen tuntuu, että oon täällä vaan vähän aikaa. Menee varmaan jonkun aikaa, ennen kuin minun tajunta hoksaa millä mantereella sitä vaikutetaankaan. Oon kyllä löytänyt myös kaapelitv:n ilot; Gossip Girlin kolmostuotantokausi (otin alkuviikosta kiinni täällä jo näytetyt jaksot..), uusi teini-ilo Vampire Diaries, ja kaikkea muutakin järjettömän mukavoo ohjelmoo. Että töllöä katellessa aikani luistelee.. :P
Käytiin ke hostmomin kanssa hankkimassa mulle pankkitili tänne ja sosiaaliturvatunnus myös. Samalla lailla sai jonotella sossun luukulla kuin koto-Suomessa konsanaan. Ja siis sekin vissiin ihan siksi, että voi hallituksen pukumiehet pitää meikäläistä silmällä. Salaliittoja, salaliittoja......
Nyt on muuten romaanin ainekset tässä. Khuul. Voisi alkaa pikkuhiljalleen rauhottua, katella vähän Supernaturalia (silmät kiinni pelottavissa kohissa..) ja hörppiä teetä. Ja kohta unille, kun se on taas jaksettava herätä huomenna, vkonlopulla voi sitten uinailla niin pitkään kun maistuu. Nam.
Hostperhe saavutettuna. Tosin meinas taas mennä vähän vaikeeksi. Ylläri. Nykissä lentokentällä ne ei löytäneet mtn mun varauksia, ja se täti siinä tiskillä yritti vaan kysellä multa sitä luottokorttai millä oon maksanu sen lennon. "But I haven't paid it by myself!" Soitti lufthansalle, eikä ne sielläkään oikeen tuntuneet tietävän mtn, nin pistivät minut sitten toiseen koneeseen. Huh huh. Ja ne turvatarkastukset siellä. Ei peruna. Kengätkin veivät jalasta. Mutta nyt kuitenkin onnellisesti "kotona". Ja kaikki vaikuttaa tosi kivalta. Nice house, lapset on söpiksiä, vähän energisiä kyllä ja esittävät vielä kun eivät tunne minua. Hostmom on kanssa ihan superi, rakastaa vihreetä teetä. Erittäin hyvä. Niin ja tämä minun huonehan käsittää koko alimmaisen, kellarikerroksen. On oma kylppäri, makuuhuone ja olohuoneoleskelutila. Ja töllö ja DVD-soitin. Ja juoksumattokin on itseasiassa täällä näin. That's neat. (tuota sanaa ne hokee koko ajan, neat sitä ja neat tätä..)
New Yorkin Workshopissa meni siis kivasti sielläkin. Aivan mieletön kaupunki, kauhea kuhina päällä kestona. Ja ehkä kaoottisin liikenne ikinä. Pakko vierailla useasti. Ostaa lisää pakollista turistikrääsää, I heart NY-paitoja. Tänään kävin ekassa aupair-tapaamisessa. Lähes pelkkiä saksalaisia tyttöjä, uullatuuus. Mutta sovittiin jo yhden tytön kanssa, että pitää keksiä jtn kivaa tekemistä. :)
Päivällä käytiin hostmom'n kanssa paikallisessa ostoskeskuksessa. HUH HUH. Ikinä ei ihminen pääse H&Mää pakoon, siellä se seistä nökötti kiltisti Vansin liikkeen huudeilla. Kuolailin jossain kaupassa jo conversejä, mutta ainakin toistaseksi jäivät vielä hyllyyn. Katellaan sitten ens kerralla uusiksi, muhahhhaaa... You'll be mine, all mine!
Maanantaina alkaa sitten arkinen aherrus. A pitää laittaa koulubussiin 6:35. Siis mikä aika semmonen muka on!? Koulu tällä varhaisteinillä siis alkaa siinä 7:30. C menee bussiin sitten vasta 8:30, eli ehtii takasin vaikka nukkumaan välillä, nam. Katellaan muutama "työpvä", nin alkaa varmaan ajatukset jäsentyä ihan uusiksi, tajuaa että ei oo ihan pelkkää ihanaa ja uutta ja eksoottista vaan tämä homma. Duuni mikä duuni. Ja pieni jet lag painaa vieläkin, äh. Eiköhän tämä tästä ala rullailemaan..
HOLLA!
Nyc täällä moi. Huh huh. Ei käsitä nimittäin pienen ihmisen pää tämmöstä. On ehkä aika mieletön kaupunki! Tuntuu koko ajan, että oon jollain parin vkon lomalla vaan. Tiiän kyllä että hela vuoden täällä usan mantereella henkailen, mutta en jotenkin silti tajua sitä. Jeah. On ollu kyllä ihan mieletöntä. Lennot oli syvältä, ja siis laskin että matkustin yhteensä 24h, kun piti lähtä kotoa yöbussilla ja ootella Helsinki-Vantaallakin joku nelisen tuntia, plus lennot. Ja siis Frankfurtin kautta.
Tullissa täällä päässä sain puolikkaan sydärin, vähintään. Kiltisti menin siihen tullimiehen luokse ja annoin kaikki paperit ja passit ja muut. Kahteli niitä hetken ja rupesi yhtäkkiä soittamaan jollekin. Olin että what. Sitten tämä kiltti miekkonen selittää, että Suomen Usan suurlähetystö oli UNOHTANUT allekirjoittaa ne minun viisumilappuset!!!!! SIIS ANTEEKS?!?! Miten on mahollista?! Onneksi se ei kuulemma mitenkään haitannut, tai muuta, nin pääsin kuin pääsinkin lopulta maahan. Mutta pikkusen värähytti kyllä tuommonen, huh huh oikeesti. Kivasti alko tämäkin reissu :DD
Nyt täällä New Yorkissa tosiaan, YMCAn asuntolasysteemikoulussa mikälie, on the west side u know.. ;) Päivät on ollu täynnä tylsiä oppitunteja, mutta ihania aupair tyttöjä täällä kyllä on, että muuten on ihan julmetun kivaa! Huomenna kohti host-perhettä, lissää lentämistä,jei. Onneks vaan semmonen kone nousee - kone laskee-lento. Nettihän tosiaan toimii täällä vaan tässä eteisessä, ja ulkona. JA koska ulkona tulee vettä kun esteristä ja tuulee aivan hullllllllu paljon, nin istun tosiaan siis tässä eteisessä. Ja voin kertoo, että on aika viilee. Todella, koska ihmiset kulkee noista ovista koko ajan..
Jotenka, painelen lämpimään, outi kuittaa.
Lisää juttua, ja kuvia, sitten kun oon hiukan kotiutunu jo.. :)
Nonni. Nyt se alakaa olla jo menoa. Laukut pakattuina ja pullataikinan ohje kirjotettuna mukaan. Huh huh. Vähän jo nipistelee, koska tuossa keskiyön bussilla tosiaan lentämiskentälle ja sieltä aamulla sitten Frankfurtin kautta kohti New Yorkia. NAM! Siitä sitten ensi perjantaina "uuteen perheeseen"..
Huokaus. Kyllä mä selviän. Aivan loistavasti. On ruisleipää ja hapankorppuja mukana. Ja ksylitolipurkkaa. Hyvin pärjäilee. Tästä se itsenäistyminen alkaa. Muut lukionsa käyneet lähtee syksyllä jatkamaan kouluja toisille paikkakunnille ja tulevat viikonloppusin käymään Warkaoksessa isin ja äitin jääkaappia tyhjentämässä. Mutta meikätyttöhän repäisee ja lähtee toiselle puolelle palloa :D Interveppi on onneksi järjettömän kätevä systeemi yhteyksien pitämisessä, vaikken sitä osaakaan käyttää..
Nyt vähän hengitellä, ja rauhotella äitiä. Syödä lisää ruisleipää ja tarkistaa tuhannetta kertaa, että passi ja kaikki lippulappuset on tallessa ja mukana. Ja luottokortti. Jau. Niinkun minun ihanat on sanoneet: "Mieli avoimena kohti uusia ja jänniä seikkailuja, big minds.."
Au revoir Suomi, tää lähtis nyt edustamaan kierotunutta savolaisuutta tuonne suureen maailmaan. The next postaus tulee sitten ihan toisista kuvioista, viimestään sitten kunhan oon päässyt host-perheen hellään huomaan.
KURRRRR..
Jauts. Lähenöö lähenöö. Tänään oli semmonen sivistynyt sukulaisten jäähyväistely-kierros. Ympär ämpär sai mennä. Mutta sainpahan fiilistellä vielä viimestä kertaa tuoretta suomalaista pullaa, omomommm, ja täydellisiä lämpimiä voileipiä ja namms. Ja tietysti nähhä kaikkia ihania, hulluja sukulaisia. Love. Niin, ja karttui vähän matkakassakin joo.. Merci.Eilen oli viimeset suomi-läskiintymiset. (Koko ajan jtn "viimesiä"-juttuja..) Katottiin parhausserkun kanssa The sweetest thing-leffa, joka siis on suomennettuna härskisti Radalla (?), eikä se ole kyllä elokuvahistorian suurimpia helmiä, mutta silti se on pakko kattoa ainakin kerran vuodessa ja syyä ittensä ihan ähkyyn. Serkku vähän luovutti, tuli kuulemma niin hullun paha olo, että piti lopettaa se mättäminen! Mulle kyllä upposi ihan hyvillä se soijajäätelö ja namit ja mammamamm.. Huh. Sitten jtn töllön tuijottelua, se tuli se kamala totuus-ohjelma, jota kahtoessa on kyllä myötähäpeä niiiiiin korkella että ei mtn rajaa! Mutta oli ihana iltama, tulee kyllä ikävä tuommosia hetkiä.
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua, että on johonkin menossa. Matkalaukut on jo melkein pakattuna, voin kertoo että oli nimittäin aika työ saada kaikki mahtumaan..eli mulla on aivan liikaa tavaraa mukana! :D Piiikkuvikoja. Huomenna vielä tarkastelua ja tuplatarkastelua, että on varmasti passi ja viisumi ja hammasharja. Sitten hybbäys yöbussiin ja vrumvrum kohti lentokenttää.
Silleen tuntuu aika pahalta, kun tajuaa että ei nää ketään ihania vuoteen. Siis vuoteen. Vaikka ei se kyllä ole pitkä aika. Asennoituu vaan oikein. Ja eiköhän sieltä löydy jtn mielekästä tekemistä, nin ei oo ikävä. Skeittaripoikia kivasti metsästäessä.. Mutta kuitenkin. Onhan se aika sad. Vaikkei mittään lopullista olekaan, ei ne ihanat häviä mun elämästä. Ne vaan asuu valtameren toisella puolella. Ja myönnän, on tullu nyyhkittyä tässä jo ihan tarpeeksi, kun treffannu parhausihmisiä viimesiä kertoja. Aika kova juttuhan myös oli, että yksi läheisimmistä kavereista lenteli Españan maisemiin vuodeksi jo tuossa muutama vko sitten, sillon tajus itekkin, että aika suuria juttuja tulossa. Tottunut nyt kesän aikana olemaan niiden tiettyjen ihmisten kanssa koko ajan yhteyksissä ja nyhjäämään jossain, nin vähän tyhjä olo kun ei voikaan vuoteen soitella, että "mitäs tänään tehtäisiin?!".. Oon jo nyt niin fiiliksissä niistä jälleennäkemisistä! Vaikken oo edes lähteny, muah. Mutta onpahan ainakin joitain syitä tulla sitten takasin tänne, vaikka vaan käväsemään. ;) Jatkaa siitä sujuvasti meren yli vallottamaan Aasia. Ois ehkä siistiä. Tiiä mitä sitä vuoden aikana keksii!
Nyt vaikka unille, kun ens yönä tosiaan sinne bussiin ja voi se jännitys alkaa kihuamaan jo semmosissa sfääreissä, että ei uni tuu..
Pakkaaminen starttasi tänään. Tai siis lähinnä vaatekaapin siivous ja turhuuksien poisheitto. Saatan ehkä omistaa hiukan vaatetusta. Oikein ahdistaa kun pitää lähes kaikki mekotkin jättää tänne, mutta tiiän että ostan ehkä niitäkin muutaman ens vuoden aikana. Ja siis, omistan vaivaiset 46 laukkua, yhden repun ja ne pari matkalaukkua. Ei paha? Kaikkein vaikeinta vaan tulee olemaan se, kun pitäisi päättää, että minkä niistä 46 laukusta ottaa mukaansa. Kun ilmeisesti kaikkia ei voi..hmm..kumma juttu.
Noissa kuvissa siis on jtn pientä vinkkiä, että kuinka hemmetisti luulen voivani ottaa vaatteita mukaan. Ja pinoistahan puuttuu vielä ulko- ja talvivaatteet, kengät ja kaikki purkit, purnukat ja meikit. Ja tuliaiset ja ruisleivät. Hyyyyvin mahtuu joo.. Se on taas vaan rankalla kädellä karsittava ja jätettävä puolet pois. Vähintään. (Ja nuo nallet EI sitten ole tulossa mukaan, ne vaan halusi kuvaan, kun oli niin huono keli mennä metsäretkelle..)
Kävin tänään kaupungilla ostamassa kaikkia pieniä juttuja, mitä vielä uupui. Eli lähinnä jtn sukkia ja muuta, ja polvituki. Ja iiiihan vähän meni rahaa joo. Miten kaikki maksaakin niin hurjasti.. Aupair-perheen pojalle ostin semmosen siistin Tatu ja Patu-kirjan, jossa kerrotaan Suomesta enklanniksi. Toivottavasti se tykkää kirjoista.. :l Mutta sen teinityttären jahla on edelleen vähän mietinnässä. Tosin minä kyllä yritän hirveesti aina hankkia semmosia hauskoja ja sarkastisia, mutta tarpeellisia lahjoja. Olevinaan. Kyllä se vielä tulee se idea..
Meinaa loppua viikko kesken, kun koittaa sumplia aikansa että ehtisi nähdä vielä kaikkia tärkeitä ihmisiä. Huominen pvä ja ilta on buukattu, torstaina kummityttölään, perjantaina leffailua ja mässyjä parhausserkun kanssa, lauantaina pitäisi vissiin mummolassa piipahtaa, ehkä muissakin sukulaisissa, sunnuntaina sitten voisi olla viimein vaikka vaan kotona ja sanoa heipat omalle perheelle. Ja sitten su yönä bussilla kohti lentokenttää, kun se lento olis maanantaina jo aamusta, niin ei oikeen muuten ehdi. Huh huh ja roger that. Ja tuo pakkaaminenkin pitäisi saada tosiaan vielä päätökseen. Eipä käy ainakaan aika tylsäksi..?
Oon kyllä aivan hakusessa tämän plokkailun kanssa vielä. Osaa päättää, miten niitä kuvia kannattais laittaa, eikä ne suostu menemään sinne minne haluan ja tuo fonttikin tuntuu vaihtuvan ihan oman elämänsä mukaan, vaikka miten yritän asentaa sen samaksi. Tekniikan ihmelapsonen asialla jälleen. Taidan olla aika kuuushessa sitten tuolla merten takaisessa valtakunnassa, jos tulee joku tietoteknillinen probleemo. Ei voi huudella omille atk-tukihenkilöille, että mitä tein kun tästä tulee savua... Mutta, eiköhän sitä selviä. Vähän omalaatusempaa juttua vaan esillä, no big deal.
Huh huh. Siis huh huh. Olipa taas menot lauantaina. Mun viimeset suomi-kännit. Ihania ihmisiä kävi kyläilemässä ja lisää ihania näin baarissa. Silleen oli kyllä aivan mahtavaa, mutta menikö överiksi? Tietysti.. Huono hommahan se meinaa olla, että tuli lomarahat ja lopputilit ja pelit ja vehkeet tuossa männäviikolla, nin korttihan se vinkui tuskissaan. Vaikka mitäs näistä. Kivempihan se on olla se joka tarjoaa pojille tequilaa, kuin se joka mähöttää nurkassa sen ainoan siiderilasillisen kanssa johon oli varaa. Ja jatkoille tietysti. Tehtiin ruokaakin, josta on kivat palovammat muistona! En kyllä vaan tainnut sitä ruokaa edes syödä, menin vähän huonoksi ehkä siinä aamun tunteina. Yksitellen tipaheltiin.
Kotonahan se meni sitten sunnuntai kivasti istuskellessa vessan lämpimällä lattialla, ja tarkastellessa miten se vesi oikeen kiertääkään siellä vessanpöntössä. Aloitin tosin tutkimukset jo siellä jatkoilla.. Tarkotuksena oli mennä supereille, mutta kykenin syömään jtn vasta yheksän jälkeen illalla, nin ei jotenkin hirveesti napannut ei. Että ihan kunnon viimeset suomi-kännit. Selviää heleposti sitten vuoden juomatta. Tai noh, melkein juomatta, ei sitä tiiä mitä siellä keksii.
Tosiaan ennää viikko suomiaikaa. Edessä olis vaatekaapin siivousta ja en-oo-pitänyt-vuoteen -vaatteiden lahjoittamista, pakkaamista, hammasharjojen sun muiden pienten juttujen shoppailua, sukulaisissa pyörähtelyä, kummityttöä pitäisi ehtiä käydä moikkaamasssa kun en ehdi murusen 1-vuotis synttäreille, ja tuliaislahjat aupair-perheen lapsille on vielä keksimättä. Mitä ihmettä voi ostaa 13-vuotiaalle tytölle, jolla oli viime vkolla synttärit? Ajatuksena siis viedä ikäänkuin myöhästynyt synttärilahja. 7-vee poika on periaatteessa helpompi tapaus, koska tykkää kuulemma karkista :D Ja äiti saa suomalaista muotoilua, Mariskoolin muodossa.
Nyt täytyy koota itsensä. Munhan oli siis tarkoitus laittaa tähän postaukseen kuvia lauantain läksäreiltä, mutta en itse asiassa ottanut kuin muutaman kuvan, ja kamerahan on vähän tuolla maailmalla. Pitäisi siis sekin käydä hakemassa ja liikkua äitilään. Huh huh. Kaikkien näiden "pitäisi"-tehtävien lisäksi olis ihan jees nauttia tästä Suomen syksystä, viikon päästä on ihan uudet maisemat. Eiköhän tuokin onnistu.. :)
mijau!
Päätinpähän sitten säheltää tällaisen oman kivan pikku blogin. Ehkä tämä nyt auttaisi tähän jatkuvaan puhumiseen, koska porukalta alkaa varmaan mennä hermot kun minä olen koko ajan äänessä. Voisin olla joskus hiljaa ja puhella sitten tälleen kirjoittamalla. Loistava idea.
Yritin tässä joskus pitää spacesissä jtn blogintapaista, mutta taidan olla ainoa ihminen joka sitä käyttää, ja onhan se muutenkin vähän tyly. Tai joo. Mutta helpommin tulee kyllä tänne kirjoteltua, varsinkin kun saa sitten laitettua kuvia paremmin mukaan kaikkiin postauksiin. Sisäinen paparazzia nousee talviuniltaan,tai kesäuniltaan..
Olen toteuttamassa unelmiani, ja lähdenkin tässä puolentoista viikon päästä au pairiksi valtamerten taakse. Ainakin vuodeksi. Jos löytyy se rikas skeittarimies, nin sille tielleen jäi. Äiti voisi olla panikoimatta niin paljoa, jos se saisi tietää että mitä se tyttö siellä tekee, että lukekoon vaikka täältä niin ei tarvia koko ajan olla skypessä.
Ja jotta tästä ei nyt tulisi kovin tylsä ensimmäinen postaus, niin kerronpa lisää infoa itsestäni (ihan kuin jotain kiinnostaisi..). Olen siis tämän kevään ylioppilas, entinen kaupan kassa (eilen oli viimoinen työpäivä, huh että tuntuu nyt hyvältä!) ja tuleva lastenvahti/kotiorja. Uusi kotini sijaitsee Usan itärannikolla ja tähän tulevaan "perheeseeni" kuuluu kaksi lasta ja äiti. Niin ja Chewbacca-niminen koira. Lovely. Rakastan kirjoittamista ja uusiin kulttuureihin ja kieliin tutustumista. Haluan nähdä maailmaa, kokea, elää, hankkia perspektiiviä. Koulut eivät nyt ainakaan vähään aikaan kiinnosta, mutta niitähän ehtii käydä kyllä. Olen myös kiinnostunut muodista, vaikka miten pinnalliselta kuulostaisikin. Ilmeisesti hipit ja muoti eivät kuuluisi yhteen. Mutta minä olenkin poikkeus. Ja se on oikein. Omistan liian monta laukkua ja vähän itkettää kyllä kun en saa niitä kaikkia mukaan ensi vuodeksi. Tosin, sehän vain tarkoittaa että niitä pitää sitten ostella lisää... Haluaisin olla kuin Carrie Bradshaw ja juosta pitkin Nycin katuja Louboutinit jalassa, vaikkkakin rakkauteni sneakerseihin on suhteellisen vakava. Että vähän siitä välistä. Omistan maailman mahtavimmat ystävät, ja sen verran olen oppinut, että kun menee vaan mieli avoinna, niin tutustuu uusiin mahtaviin ihmisiin. Huh mitä energioita liikkeellä! (niin nyt puhuu se hippi..)
Olen kasvissyöjä, MUTTA aupair-perheeni ei tätä tiedä. Ihan siksi, että millä todennäköisyydellä joku viherpiiperöhippi saisi paikan Usasta, barbecuen luvatusta maasta. Että syön varmaan maissia hela vuoden. Ja Ben&Jerry's- jätskejä. Huh huh. Käytän muuten tuota "huh huh" ilmaisua vähän liikaa. Mutta noissa kahdessa sanassa tiivistyy kaikki olennainen, kun sanoo oikealla äänenpainolla. Innostun todella helposti ja elän joskus vähän liiankin spontaanisti. Mikä ei tosin mielestäni ole ollenkaan paha juttu, koska kaikki hyvät asiat tapahtuu kun ei ala miettiä liikoja. Paljon jännempi on yhtäkkiä päättää kaverin pyynnöstä lähteä festareille tai Amsterdamiin. Rahaa tosin menee, mutta se on vain rahaa. Sitä tulee aina lissää. Ja lamaahan ei todellakaan saa nyt tukea, päinvastoin rakkaat pullamössöilijät, tuhlatkaa tuhlatkaa.
Kaverini ehdotti tuossa muutama pvä takaperin, että MTVn pitäisi tehdä ohjelma minusta. Että miten muuttuu savolaistyttö kun Amerikkaan muuttaa. Alkukuvissa kuulemma istuisin perkaamassa muikkuja kalakukko huulessa. Vois toimia. Ja siis toivottavasti en oikeasti palaa sitten vuoden päästä (aikaisintaan) hiukset blondina, hirveissä meikeissä, anorektikkona ja joku chihuahua kainalossa kiljuen blackberryyn. ;)
Joo-o, tästä on varmaan ihan hyvä lähteä liikkeelle. Paljon turhaa puhetta :D
