torstai 27. toukokuuta 2010

ilma on voita ja viski on mustaa, hintaa kun kysyt niin kukaan ei vastaa, katseita väistellen niin kuin luoteja, jukeboksi sylkee tuimia nuotteja..

Kohta on jälleen tuo viikkojen ilo; viikonloppu! Oikeasti musta tuntuu että aika vaan kiihtyy ja kiihtyy. Tosin kunhan lapset jää kesälomalle, sanoisin että aika voi mennä aika hitaastikin.. ;)

Oon reippaana tyttönä käynyt salin lisäksi ulkona juoksemassa useempaan otteeseen. Todella fiksua oli esim. eilen juosta tuolla keskipäivän auringossa, kun varjossakin oli varmaan yli +30C. Saatoin hikoilla. Ja kaiken tämän läkähtymisen ansiosta mun "etupohkeet" on kipeät. Eli siis ne sääriluun ympärillä olevat lihakset (mitkä lihakset?). Tunnetaan myös nimellä penikkatauti. Kiva juttu. Että kai se vaikuttaa kun asvaltilla kirmaa, kengätkin on varmaan vääränlaiset ja tilanteesta nolla kun alkaa rehkimään, nin jes. Internetti kertoi minulle, että olisi otettava lepiä kunnes helpottaa. Ei se onneksi satu kun normisti kävelee, mutta jos vähänkin hypähtää, nin auts. Viikonloppuna siis öhötystä, ommm. Tai ei..

Yritin eilen mennä aamulla joogaan, mutta yrittämiseksi jäi. Tästä ajaa sinne studiolle joku parikyt minsaa, jos ei oo hullua ruuhkaa. Noh, minähän lähdin kotoa niin että oli aikaa 40 min. Mutta kappas, yhden exit-rampin olivat taas saaneet jumiin. Tiedä mikä siellä viivytti, mutta missasin koko joogatunnin kun jonotin siinä letkassa. Kesti hetken ennen kuin sain edes auton missään ympäri ja kotia kohti. Hmph. Sitten tein tosiaan sen fiksun ratkaisun juosta siellä helteessä..

Gary oli ma-ke jollain työmatkalla. Tästä syystä ilmeisesti talomme päätti alkaa vttuilemaan urakalla. Uuni on jotenkin rikki, se pitää semmosta hullua piipitysääntä kestona eikä hiljene eikä toimi, tosin vedettiin virrat siinä kokonaan pois. Jääkaapin jääpalajuttu on tukossa kai, hostmomin auton akku tyhjenteli itseään huvikseen kai tai jtn. Mitähän vielä.. Mutta naurettiin hostmomin kanssa sitä, että Gary ei saa enää ikinä lähteä millekään työreissulle, tai koko talo luultavasti ottaa ja räjähtää.

Tiistaina oli nimittäin mulla hiukan ehkä hermot tiukalla, kun tosiaan se uuni huusi, Cee huusi ja hyppi ja epäkeskittyi kaikkeen, koira räksytti, A valitti.... Oli ihan kiva päästä välillä ulos. On ollut myös mukavaa keksiä ruokia, joissa ei tarvitse uunia, hellalla on pärjätty hienosti.

Kekarat pääsee huomenna 2 tuntia aiemmin koulusta, koska maanantaina on Memorial Day, eli vapaapäivä. Porukat on kuiskin sillon kotona, tosin lapset on isällään vkonlopun, että en tiä mikähän on talouden ohjelma. Koska mulle ei kerrota asioita. Vähän hankaloittaa ajoittain elämää, mutta mitäs noista.

Huomenna värjätään mun hiukset, koska nämä on kamalan blondit. Ei hyvä yhtään. Löysin ehkä sitä samaa väriä kuin viimeksi, koska en tästä paikasta ole löytänyt kuin yhtä sävyä, joka on semmonen mitä haluan, kaikki muut on liian punaruskeita. Tai blondia tai ruskeaa. Monipuoliset on nimittäin valikoimat. Ja ei, en mä kampaajalle asti jaksa mennä värjäyttämään, maksais mansikoita. Mieluummin syön ne mansikat. Kermavaahdolla.


Ei kommentteja: