Tokan päivän, eli tiistain, iltana mentiin Fia Fia-nimiseen juhlahommaan. Siihen sisältyi kaikkia esityksiä ja ruokaaaaa. Ommmnomm. ( Päivällä oli siis hengailtu biitsillä ja muuta mukavata.)
Meitsin sisäinen hippi hihkui ilosta, kun muovikupitkin oli semmosta ekologisuutta että huh. Hyvin kelpas juoda alkoholittomia drinkkejä (mai tai-nimisiä, paikallisia, hyviä).
Esityksiähän olikin sitten monenlaisia. Taas saapui tuo hassunhauska heimopiällikkö stagelle ja heitti semmosta läppää että lapset ei ainakaan ymmärtäneet. Oli hulatanssia ja sitten ne väsäsi noista palmunlehdistä jos jonkinmoista kippoa ja kuppia ja päähinettä.
Keskellä on heimopäällikön tytär ja poika, ja noita "sotureita". Muistaakseni esittivät jtn tarinaa, saatto olla se että miten Havajin saaret synty. Mun muisti ei oikeen ihan kaikkea jaksa rekisteröidä..
Sitten saatiin ruokaa. Oli kaikkia paikallisia juttuja, ja lapsille tietysti mac'n'cheeseä. Jtn maan alla paistettua sikaa ne siellä esmes tarjosi, mutta jätin suosiolla välistä. Kalaa kyllä söin, joku Tyynenmeren sintti se oli, hyvää. Oli myös jostain paikallisesta juureksesta tehtyä semmosta liisteriä, vaaleanviolettia. En muista nimeä, mutta vähän marjapuurolta se maistui. Hostmom vaan kyseli siinä syönnin lomassa, että mitäs tykkään siitä epäilyttävästä soosista. Kun kuulemma suurin osa ei tykkää siitä. Mutta mun mielestä se oli hyvää, vähän mautonta, mutta hyvin söi. Ehkä se oli oikeasti jtn kilpikonnan varvashikeä tjsp..
Hämärän saapuessa alkoi ne esitykset. Ideana oli, että ne kävi kaikki Tyynenmeren saaret läpi ja esitteli paikallisia tansseja. Mulla on joku miljoona kuvaa, kaikissa lähes näkyy mun edessä istuneiden ihmisten päitä, että ei ne kovin taiteellisia ole. Ja tämä bloggeri on tänään vähän hittaalla päällä lataamaan mitään. Nin että oonpahan sit laiska.
Herra Heimopäällikkö tekee tässä taas vähän tulta. En oikeen saanut kuvaa siitä itse prosessista, miten se hankaa kahta puupalaa yhteen (se juju on kuulemma siinä, että pitää alottaa hitaasti ja sitten kiihyttää, niinkön juoksis 400 metriä..). Olis kuulemma selvinnyt Survivors:in voittajaksi..
Kyseisen herran isä oli alkanut opettaa sille tulella "leikkimistä" kun se oli viisivuotias. Sitä miten niitä liekkejä tulee kunnioittaa. Kulttuurin mukaan. Ja ihan hullun siistiä miten päällikkö ja muut pojat sitten pyöritteli tulikeppejä, piti tulisia palikoita jaloilla ja mitä vielä!
Palakseni jälleen nyt tähän päivään; vko hurahti taas huimaa vauhtia, vaikka ei tullut kyllä tehtyä oikeen mitään. Nuo lapset on sen verran laimeita tapauksia, että ei ne poolillakaan viihdy kuin max kaks tuntia, hyvä jos tunnin. (Sama oli Havajillakin. Sanosin että on hemmoteltuja lapsia, kun on aihetta valittaa vaikka oot lähes paratiisissa..) Kateltiin siis vähän telkkaria lisää ja rakennettiin Ceen kanssa kuitenkin niitä legoja. Semmonen aivan valtava, joku yli tuhat osaa kattava Star Wars-avaruuslaiva. Cee oli ihan huuli pyöreänä, kun saatiin se kasaan muutamaan tuntiin. Ja sitten myös semmonen vähän pienempi avaruusalus. " Outi sä oot ehkä paras legojenkokoaja jonka mä oon ikinä tavannut."
Vois laittaa ansioluetteloon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti