Ja jälleen on perjantai. Hyvin taas hujahti. Kävin aamulla koulussa palelemassa, ulkona sen sijaan oli joku melkein +30C parhaimmillaan, nyt on aivan pilvessä koko taivas ja näyttäs vähän että vois vettä heitellä. Ynh.
Tuosta kuvasta voinee päätellä, että mulla on kynnet! Äärimmäisen historiallista aikaa. Vaikkakaan ei ehkä ihan luomut ole. Mutta onpahan nyt hei kerran elämässä sormet jotka näyttää kuuluvan naispuoleiselle ihmiselle, eikä viisvuotiaalle poikalapselle. Ja onhan nää nyt aika kivat. Vähän jtn turhamaisuutta on elämässä oltava!
Kävin eilen jopa kevään ensimmäisellä juoksentelulenkillä ja voi perhonen mikä euforia siitä seurasikaan! Oli täydellinen lenkki; aurinko just melkein laskenut ja taivas oranssinpinkki, ilma sopivan viileä mutta kuitenkin lämmin, hento tuuli vähän viilentämässä, ilma oli raikas ja tuoksui vastaleikatulta nurmelta, puissa oli kukkia ja kuulokkeista soi reggae. Hetkessä eläminen vaan on aika superia..
Tänään sitten olen jällehen tuntenut tuon ah-niin-rakkaan-ja-tutun lihaskivun pienissä jaloissani. Pain sensation? Silti meinasin mennä salille. Koska vkonloppuna ei tule kuitenkaan käytyä. Nih.
Oli tarkotus lähteä jollekin pienelle road tripille lauantaina, mutta koska on luvattu vaan jtn +15C, niin ei oikeen innosta. Siksipä otetaankin käyttöön tuo jokaisen illan pelastaja: varasuunnitelma, plan B. Koska kyllähän sitä täällä meidän kylilläkin osaa viihtyä, jos viitsii. Ja eiköhän sitä viitsi.
Ainiin! Innostuin katselemaan DCn keikkatarjontaa, ja hurlumhei ostin liput Kings of Conveniencen keikalle kesäkuussa. JEE!! (Ois ollut miljoona muutakin ihanaa korsenttia, mutta ne oli vähän tyhmästi keskellä viikkoa, niin vois olla vähän hankala päästä. Katsellaan..) Saijan pakotan mukaan, vaikka se ei ehkä kyseisestä yhtyeestä hirveemmin välittäisikään. Vielä. Muahhaaahhahaaaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti