torstai 22. huhtikuuta 2010

ii, ii, iloa, viisi villakiloa, on villin nallen turkissa, ei ilo pysy purkissa..

Joo-o. Kavin asken korjauttamassa naita aitoja kynsiani. Se on ihana se tatonen jolla kayn, Christine, (useitahan niita siella on, mutta mullon "oma"), semmonen nelikymppinen aasialainen, varmaan jostain tyyliin Filippiineilta. Anyway, kavin paivalla kysasemassa oisko silla illalla aikaa mulle, kun etta en sila hetkella ehtis kun piti kiiruhtaa kotia ottamaan lapsukaiset koulusta vastaan. Noh, sitten kun illalla kynsieni kanssa salonkiin astelin, nin Christine alkoi siina jtn haastamaan, tassa keskustelun kulku:

Christine : "Sinun pitais tuoda ne omat lapses kanssa tanne joskus." (siella oli jtn taaperoita aitiensa kanssa..)
Outi: "Ne on jo aika vanhoja, ei ne viihtyis kauaa tassa. Tai no toinen on 13-vuotias tytto, etta se varmaan olis innoissaan kylla.."
Christine: "13? Sahan naytat hyvalta, You look good!"
Outi: "Niin ei ne omia lapsia ole."
Christine: "Aviomiehen?"
Outi: "Ei, ei, kun ma oon vaan lapsenvahti, aupair."
Christine: "Aaa.."

Siis naytanko ma silta, etta mulla vois olla 13-vuotias lapsi?!?!?!?!!???!! Nyt ei mene vahvasti ei.. Kylla ma vahan oon tassa tuntenut vanhenneeni, mutta haloo! Tai etta naytanko ma sitten silta, etta mulla on joku sikkevanha aviomies, etta ma oon joku rahojen perassa juokseva nuorehko aitipuoli?!?!

Kaikenlaista.......


(Amerikkalaiset torstait ei koskaan muutenkaan ole olleet toivoa taynna, aina joku homma kushee, siksipa vietammekin turmion torstaita..)

Ei kommentteja: