minä olin lentäjän poika, lähes sankari siis itsekin, vielä lentäisin korkeammalle kuin muut, vielä isäänikin paremmin..

Eräänä kauniina päivänä C päätti reenata juoksumatolla. Jotta sais lisää vauhtia sen lentämisyrityksiin, joita on siis jatkettu edelleen. Lapsella vauhti on melkoinen. Haamujalat. Niin ja on myös se raketti kuulemma aika valmis. Sekä osa autotallin lattiastakin sormivärissä. Hups.

Eilen oli hostmomin isän muistojuhla. Että oonpa kokenut sitten amerikkalaiset hautajaisetkin. Tosin grandfather tuhkattiin. Itse muistojuhla oli tosi kaunis, semmosessa mestassa missä järjestetään vaan hautajaisia. Pappi vähän puheli ja sitten mm. hostmom ja vainajan veli piti puheet. Jotka oli tosi sydämellisiä. Ja hauskoja. Oikeesti. Kuulostaa kornilta, että hautajaisissa naurettiin, mutta niin vaan täällä tehtiin. Ihana oli myös tämän grandfatherin pitkäaikaisen ystävän puhe, kun se kertoi muutaman mukavan jutun niiden opiskeluajoilta. Semmoset, joita edes hostmom ei ollu koskaan kuullut. Tämän toimituksen jälkeen siirryttiin sitten jonkun hotellin baaritiloihin, tai sinne oli varattu toinen puoli meille. Viiniä oli tarjolla ja jtn sivistynyttä pientä syötävää. Ja kyllä, minäkin jopa sain lasillisen vinettoa. Ihan jees. Paikalla oli lähinnä vähän vanhempaa sakkia, mutta ai että mitä juttuja! Tietysti muisteltiin vainajan tempauksia, ja voin kertoa että aikamoinen mies! Grandfather oli arkkitehti, ja ne oli Miiman kanssa asuneet vaikka missä ympär mualimoo. Ja käsitin, että hän oli suunnitellu vissiin nämä keskuspankit joita Usasta löytyy. Ja ilmeisesti myös Helsingin Usan suurlähetystön jonkun rakennuksen! Ja vaikka mitä muuta. Kova jätkä.

Sai kyllä koko pvän kehitellä small talk-taitojaan. Ja yllättävän moni oli käynyt Suomessa. Helsingissä lähinnä, mutta yksi japanilaista alkuperää oleva rouva kertoi, että ne oli kiertäneet koko Suomen ja käyneet ihan ihan Lapissa. Siellä ihan ylhäällä. Siistiä. Joku mies on mukana laivanbisneksissä ja selitti miten oli Turussa käynyt siellä missä ne tekee niitä järjettömän kokosia risteilyaluksia. Ja yksi täti oli työvuosinaan ollut mikrobiologi ja kummasteli sitä, miten nykyään kaikki tehhään koneilla. :D Eli aika perus "sillon kun minä olin nuori"-sarjan juttuja. Mutta hyviä. Ei sillä. Niin, ja siellä oli suht monta entistä aupairia, jotka oli aikoinaan jääneet tänne asumaan. Saksalaisia aika moni. Että taas varoteltiin minua! :)

Tänään C:n kaveri tulee yökyläilemään. Hostporukat lähtee ulos syömään muutamien vanhusten kanssa, jotka tuli tänne San Fransiscosta asti siihen muistotilaisuuteen. Sukulaisia siis. Jotenka tänään meitsi beibisittaa myös illalla. Tosin mom sanoi, että pääsen helpolla, kun C kuitenkin leikkii vaan sen kaverinsa kanssa, ja tilataan kuulemma vähän pitsaa ja leffakin on jo valkattuna. Heleppo homma. Porukat tulee kotiin joskus yheksän maita, kun ei ne vanhukset kuulemma jaksa kovin pitkään valvoa. ;) Sitten meitsi kääntää varpaat kohti DC:tä. Luultavasti. Houkuttelivat vähän jytteemään. Jos siis pääsen mihinkään sisälle!

Nyt nautiskelen lounaakseni hiukan avokado-salaattia ja hapankorppuja, joiden päälle auringonkukansiemenistä tehtyä levitettä. On muuten hyvää! Ja terveellistäkin. Jes.