torstai 19. marraskuuta 2009

on matka pitkä, voi käydä mitä vaan. tämä on kuin vieras paikka, voi olla että eksyn elämään, tai voi olla että tähän jään..

Eksyminen on äärimmäisen jalo taito. Jonka minä osaan kyllä todella, todella hyvin. On huomattu että ei oo tällä tytöllä suuntavaistoa. Tosin nykyään tiedän jo, missä on lähimmät marketit, lasten koulut ja miten pääsen Saijalle tahi Petralle. Mutta siis tuossa sunnuntaina oli lähellä että en löytäny itteäni Kanadasta. Päätin viimein mennä testaamaan sen bikram joogan. Lähin kotoa jonkun yli tunnin ennen sen tunnin alkua. Tulostin oikeen netistä kartat ja reittiohjeet. Ei oo vaikia reitti, pari käännöstä ja suoraan, motarille ja oikee liittymä, sitten taas pari käännöstä ja voilá. Perillä. Mutta kuinkas ollakaan. Oli muutama tietyö liikaa, niin eihän ne minun kartat oikeen pitäneet paikkaansa. Ja jtn ihmeen kiertoteitä, vähemmästäkin hämääntyy! Ajoin sitten näpsäkästi ensin väärään suuntaan. Sitten kun pääsin oikealle tielle, niin enkö vaan posotellu aivan vääristä liittymistä ja löysin itteni jostain ihan muualta mistä piti. Enkä tietenkään muistanu ottaa mukaan sitä järjetöntä nivaskaa näiden alueiden karttoja. Niimpä. Siinä sitten miettimään, että pitäskö sitä nyt lähteä ajamaan etelään vai pohjoseen, ja mikäs tie suattas viiä meille päin. Onneks kuitenkin jostain kierotuneen mieleni syvyyksistä esille ponnahti, että 95-tietä jos ajelis, niin vois hyvinkin päästä omille huudeille. Ja kappas kepposta, kohta alkoikin näyttää tutulta. Pienesti olin ajanut harhaan, tarkkoja numeroita en osaa sanoa, kun ei tuossa minun rakkahassa Saturnissa toimi edes mailimittari, mutta sanosin että aika rutkasti vedin ympyrää!

Pienen seikkailemisen jälkeen tulin sitten kotia ja lähin muutaman tunnin päästä uudelle yritykselle myöhempää joogatuntia ajatellen. Ja nyt jopa löysin perille! Ja voi vinde, meitsi kyllä rakastui siihen lajiin taas ihan täpöllä! Oon siis kyllä kolmisen vuotta joogannu Warkaoksessa, mutta hatha ei ole kovin hikoiluttavaa. Mutta voi ihastusta! Huoneessa on 105F eli ~40 C kuumuutta plus rutkasti kosteutta ja sitten jookoomaan. Olo on kuin saunassa (jota on muuten ikävä; suomalainen sauna, voi että!) ja minähän hikosin kun pieni, tai suht suuri, sikapossu. Naama punasena siellä puhisin. Mutta aivan mahtava fiilis! Se lämpö auttaa kyllä niissä asanoissa, vaikka joutuukin pyyhkimään naamansa jatkuvasti siihen pyyhkeeseen. Kävin myös tiistaina siellä sulamassa ja sain Biancan lähtemään mun kanssa. Ja sekin oli aivan fiiliksissä, suunnitteli jo menevänsä hot joogaamaan Dallasissa, kunhan pääsee kotia asti. (Jonne se läksi ke aamuna..) Perjantaina luulisin että meen seuraavan kerran, Saija lähtee kanssa tsekkaamaan meiningit. Nyt on ehkä meitsin laji löytyny, tai no siis jooga nyt yleensä, mutta sitäkin on niin monen sorttista että. Ja se vetäjä on huippu, sarkasmia enemmän kun laki sallii. Ja äärimmäisen hyvä on myös, että se kyllä korjaa sinun asennon jos teet väärin. Ja siis todellakin hyvä homma, koska jos vääntää ittensä väärin johonkin asanaan, niin siitä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä. Niin. Että silleen. Kyllä lähtee nesteet liikkeelle tästäkin jenkkilihoneesta ruhosta.

Huomenna mennään Petran kanssa kahtomaan David Guettaa DC:hen. Dj-keikka siis. Juutuupittakaa jos ette tiä. Ei tosin ole kyllä meitsin lemppareita, mutta kyllä se jäbä vissiin hommansa osaa. Ja onhan se nyt siisti brassailla, että on senkin nähny. Nih.

Tänään onnistuin myös ilmesen vahingollisesti asentamaan tähän koneeseen jonkun feikkivirustorjuntajutun. Epähuomiossa. Meinas iskeä pien paniikki, kun ei auennut edes messengeri että ois voinu huutaa apua. Ja koko ajan oli joku varotusteksti päällä, että on joku hirrrrveä virus tässä koneella, troijalaisia ja mitä ne on. Mutta ei hätä ollut senkään näköinen, puhelin kouraan ja soittoa atk-tukihenkilölle merten taakse. Kiitän veljeäni (nerd 1) avustamisesta. Siinä sitten "voi että oot tumpelo"-kommenttien jälkeen nörtti päätti ottaa asiasta lisäselkoa, että soita uudestaan vähän ajan päästä. Noh. Tämä rakas pikku läbbärini päätti sitten käynnistää ihtensä uudelleen kun kipaisin tuolla yläkerran puolella. Ja sitten ei näkynyt enää ihmeellisiä varotuksia. Nörtti kuitenkin ilmoitti, että siellä se ohjelma vielä hengaa meitsin koneen pimeissä, pölyisissä nurkissa. Mutta avustuksella latasin jonkun jutun, joka toivottavasti poisti onkelman. Nyt ainakin tuntuu pelittävän taas normaalisti. En minä silleen huono näissä tietoteknillisissä asioissa ole, eeeen. Loistavasti onnistuu sekä atk että kartan lukeminen. Sillä lailla.

Oli joku hyvä juttu, mutta ylläri unohin. Ihmeellinen muisti. Hyvä mutta lyhyt. Mutta näillä männään, katella jos muistuu mieleen. Joskus.

Ei kommentteja: