mijau!
Päätinpähän sitten säheltää tällaisen oman kivan pikku blogin. Ehkä tämä nyt auttaisi tähän jatkuvaan puhumiseen, koska porukalta alkaa varmaan mennä hermot kun minä olen koko ajan äänessä. Voisin olla joskus hiljaa ja puhella sitten tälleen kirjoittamalla. Loistava idea.
Yritin tässä joskus pitää spacesissä jtn blogintapaista, mutta taidan olla ainoa ihminen joka sitä käyttää, ja onhan se muutenkin vähän tyly. Tai joo. Mutta helpommin tulee kyllä tänne kirjoteltua, varsinkin kun saa sitten laitettua kuvia paremmin mukaan kaikkiin postauksiin. Sisäinen paparazzia nousee talviuniltaan,tai kesäuniltaan..
Olen toteuttamassa unelmiani, ja lähdenkin tässä puolentoista viikon päästä au pairiksi valtamerten taakse. Ainakin vuodeksi. Jos löytyy se rikas skeittarimies, nin sille tielleen jäi. Äiti voisi olla panikoimatta niin paljoa, jos se saisi tietää että mitä se tyttö siellä tekee, että lukekoon vaikka täältä niin ei tarvia koko ajan olla skypessä.
Ja jotta tästä ei nyt tulisi kovin tylsä ensimmäinen postaus, niin kerronpa lisää infoa itsestäni (ihan kuin jotain kiinnostaisi..). Olen siis tämän kevään ylioppilas, entinen kaupan kassa (eilen oli viimoinen työpäivä, huh että tuntuu nyt hyvältä!) ja tuleva lastenvahti/kotiorja. Uusi kotini sijaitsee Usan itärannikolla ja tähän tulevaan "perheeseeni" kuuluu kaksi lasta ja äiti. Niin ja Chewbacca-niminen koira. Lovely. Rakastan kirjoittamista ja uusiin kulttuureihin ja kieliin tutustumista. Haluan nähdä maailmaa, kokea, elää, hankkia perspektiiviä. Koulut eivät nyt ainakaan vähään aikaan kiinnosta, mutta niitähän ehtii käydä kyllä. Olen myös kiinnostunut muodista, vaikka miten pinnalliselta kuulostaisikin. Ilmeisesti hipit ja muoti eivät kuuluisi yhteen. Mutta minä olenkin poikkeus. Ja se on oikein. Omistan liian monta laukkua ja vähän itkettää kyllä kun en saa niitä kaikkia mukaan ensi vuodeksi. Tosin, sehän vain tarkoittaa että niitä pitää sitten ostella lisää... Haluaisin olla kuin Carrie Bradshaw ja juosta pitkin Nycin katuja Louboutinit jalassa, vaikkkakin rakkauteni sneakerseihin on suhteellisen vakava. Että vähän siitä välistä. Omistan maailman mahtavimmat ystävät, ja sen verran olen oppinut, että kun menee vaan mieli avoinna, niin tutustuu uusiin mahtaviin ihmisiin. Huh mitä energioita liikkeellä! (niin nyt puhuu se hippi..)
Olen kasvissyöjä, MUTTA aupair-perheeni ei tätä tiedä. Ihan siksi, että millä todennäköisyydellä joku viherpiiperöhippi saisi paikan Usasta, barbecuen luvatusta maasta. Että syön varmaan maissia hela vuoden. Ja Ben&Jerry's- jätskejä. Huh huh. Käytän muuten tuota "huh huh" ilmaisua vähän liikaa. Mutta noissa kahdessa sanassa tiivistyy kaikki olennainen, kun sanoo oikealla äänenpainolla. Innostun todella helposti ja elän joskus vähän liiankin spontaanisti. Mikä ei tosin mielestäni ole ollenkaan paha juttu, koska kaikki hyvät asiat tapahtuu kun ei ala miettiä liikoja. Paljon jännempi on yhtäkkiä päättää kaverin pyynnöstä lähteä festareille tai Amsterdamiin. Rahaa tosin menee, mutta se on vain rahaa. Sitä tulee aina lissää. Ja lamaahan ei todellakaan saa nyt tukea, päinvastoin rakkaat pullamössöilijät, tuhlatkaa tuhlatkaa.
Kaverini ehdotti tuossa muutama pvä takaperin, että MTVn pitäisi tehdä ohjelma minusta. Että miten muuttuu savolaistyttö kun Amerikkaan muuttaa. Alkukuvissa kuulemma istuisin perkaamassa muikkuja kalakukko huulessa. Vois toimia. Ja siis toivottavasti en oikeasti palaa sitten vuoden päästä (aikaisintaan) hiukset blondina, hirveissä meikeissä, anorektikkona ja joku chihuahua kainalossa kiljuen blackberryyn. ;)
Joo-o, tästä on varmaan ihan hyvä lähteä liikkeelle. Paljon turhaa puhetta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti