Jauts. Lähenöö lähenöö. Tänään oli semmonen sivistynyt sukulaisten jäähyväistely-kierros. Ympär ämpär sai mennä. Mutta sainpahan fiilistellä vielä viimestä kertaa tuoretta suomalaista pullaa, omomommm, ja täydellisiä lämpimiä voileipiä ja namms. Ja tietysti nähhä kaikkia ihania, hulluja sukulaisia. Love. Niin, ja karttui vähän matkakassakin joo.. Merci.
Eilen oli viimeset suomi-läskiintymiset. (Koko ajan jtn "viimesiä"-juttuja..) Katottiin parhausserkun kanssa The sweetest thing-leffa, joka siis on suomennettuna härskisti Radalla (?), eikä se ole kyllä elokuvahistorian suurimpia helmiä, mutta silti se on pakko kattoa ainakin kerran vuodessa ja syyä ittensä ihan ähkyyn. Serkku vähän luovutti, tuli kuulemma niin hullun paha olo, että piti lopettaa se mättäminen! Mulle kyllä upposi ihan hyvillä se soijajäätelö ja namit ja mammamamm.. Huh. Sitten jtn töllön tuijottelua, se tuli se kamala totuus-ohjelma, jota kahtoessa on kyllä myötähäpeä niiiiiin korkella että ei mtn rajaa! Mutta oli ihana iltama, tulee kyllä ikävä tuommosia hetkiä.
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua, että on johonkin menossa. Matkalaukut on jo melkein pakattuna, voin kertoo että oli nimittäin aika työ saada kaikki mahtumaan..eli mulla on aivan liikaa tavaraa mukana! :D Piiikkuvikoja. Huomenna vielä tarkastelua ja tuplatarkastelua, että on varmasti passi ja viisumi ja hammasharja. Sitten hybbäys yöbussiin ja vrumvrum kohti lentokenttää.
Silleen tuntuu aika pahalta, kun tajuaa että ei nää ketään ihania vuoteen. Siis vuoteen. Vaikka ei se kyllä ole pitkä aika. Asennoituu vaan oikein. Ja eiköhän sieltä löydy jtn mielekästä tekemistä, nin ei oo ikävä. Skeittaripoikia kivasti metsästäessä.. Mutta kuitenkin. Onhan se aika sad. Vaikkei mittään lopullista olekaan, ei ne ihanat häviä mun elämästä. Ne vaan asuu valtameren toisella puolella. Ja myönnän, on tullu nyyhkittyä tässä jo ihan tarpeeksi, kun treffannu parhausihmisiä viimesiä kertoja. Aika kova juttuhan myös oli, että yksi läheisimmistä kavereista lenteli Españan maisemiin vuodeksi jo tuossa muutama vko sitten, sillon tajus itekkin, että aika suuria juttuja tulossa. Tottunut nyt kesän aikana olemaan niiden tiettyjen ihmisten kanssa koko ajan yhteyksissä ja nyhjäämään jossain, nin vähän tyhjä olo kun ei voikaan vuoteen soitella, että "mitäs tänään tehtäisiin?!".. Oon jo nyt niin fiiliksissä niistä jälleennäkemisistä! Vaikken oo edes lähteny, muah. Mutta onpahan ainakin joitain syitä tulla sitten takasin tänne, vaikka vaan käväsemään. ;) Jatkaa siitä sujuvasti meren yli vallottamaan Aasia. Ois ehkä siistiä. Tiiä mitä sitä vuoden aikana keksii!
Nyt vaikka unille, kun ens yönä tosiaan sinne bussiin ja voi se jännitys alkaa kihuamaan jo semmosissa sfääreissä, että ei uni tuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti