Mmmmuikeata maanantaita!Eilen siis käytiin Saijan kanssa katsastamassa vähän konserttimaailmaa DCn tyylihin. Meitsin yksi lemppareista lavalla ja voi että rrrakastin! Jaksaa taas muutaman viikon näillä fiiliksillä!
Lämppärinä oli yhtye nimeltänsä Franklin for Short. Saija meinas jo päätään rueta pyörittämään, kun lavalle tosiaan nousi kyseisen yhtyeen muodossa lauma "vanhoja partahippejä Kaliforniasta". Mutta hienoa musiikkia ne soitti.
Ihmeteltiin, miksi Saijan kädessä ollut leima sanoi 8:15 ja minun alaikäisyysleimat että 9:30. Mutta hoblaa, lämppäri aloitti tasan 8:15 ja illan varsinainen esiintyjä sitten klubin nimenkin mukaisesti 9:30. Ovelia nämä amerikkalaiset..
Mutta tosiaan, lopulta lavalle asteli kaksi söpöä nörtähtävää poikaa Norjasta. Ja siis meni muuten koko klubi ihan transsiin! Oikeasti! Kaks miestä ja kitarat, ja ne niiden hypnotisoivat lauluäänet (jotka livenä on muuten vieläkin jtn parempaa), nin huh! Ja koska tämä esiintymispaikka oli semmonen vähän "intiimimpi" klubi, niin ihan erilainen fiilis kuin jollain isolla lavalla. Tunsi enemmän olevansa mukana. Ja pojathan heitteli läppää ja kertoi tarinoita ja esitteli kreisejä tanssimuuveja ja laulatti kansaa. Oli muuten melekonen harmonia, kun parisataa ihmistä hymisee. Ah!!
Eirik fiilistelee..
Erlend hei, mä tykkään noista sun laseista!
Sitten parin viimeisen biisin ajaksi tuli lämppäribändin pojat soittelemaan myöskin. Kunnon bileet. Puolitoista tuntisen setin jälkeen kuninkaat palasi lavalle soittamaan mun tänhetkisen rakkausbiisin, Homesickin, ja jonkun toisenkin. Plus sitten jälleen partahipit kiipesi lavalle ja jammailu jatkui Paul Simonin " You can call me Al" -kappaleen tahtiin. Voi maailma mikä meininki! Niin, ja kuinka monella keikalla nykyään enää (ainakaan Suomessa) laulaja daivaa yleisön sekaan!?!Minä olin kyllä niin fiiliksissä, ja Saijakin tunnusti että aika makia keikka. Ei kuulemma välttis autossa kuuntelis kyseistä yhtyettä, mutta että sitten tulevaisuudessa soittaa poikien biisejä sen koliikkilapsille, jotta ne rauhottuu. :D
Oli kuulemma myös aikamoinen "ituhippiluola" tuo kyseinen 930-club. Johtuen kuuntelijajoukosta ja siitä, että sieltä sai lähes pelkästään vegeruokaa. Eli todellakin meitsin mesta.
Nyt jatkan maanantaitani lähtemällä salille rääkkiin, koska Honolulu huutelee jo vähän turhan lähellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti