Mulla oli tälläkin viikolla joka ilta mielessä, että pitäs kirjottaa tänne että äiti ei hätäänny. Mutta en sitten vissiin oleviaan taas ehtinyt. Hups.
Muttajoo. Taas sunnuntai-ilta koittanut on ja lapsilla loppuu koulu torstaina, pääseevät vielä perhana ennen puoltapäivää. Luulin että perjantaina, mutta ehei. Tervetuloa hermojen kiristys ja liian aikaiset herätykset. Ei mun mielestä oikein kuulosta kesälomalta..
Kuluneella viikolla korjausmies tuli viimein fiksaamaan tuon meidän uunin. Sen piti tulla keskiviikkona, mutta kukaan ei koskaan ilmestynytkään. Kivahan se on ootella kotona koko pvä. Hmph. Mutta nyt voin kuitenkin jopa tehhä ruokaa myös siis uunissa, meinas alkaa jo ideat loppua kun oli käytössä vain liesi ja mikro.
Kävin myös kahtena päivänä poolilla kärventymässä, kivasti olen jopa jo vähän ruskeampi. Voi taas seistä vaikka kopiokoneenkin vieressä, kun en sulaudu aanelosten joukkoon. Ihmettelin siellä itekseni, että mikä juttu oli kyseessä, kun aina tietyn ajan jälkeen uimavahti puhalsi pilliin ja kaikki kipitti sieltä altaasta pois. Sitten taas vähän ajan päästä soi pillit uudestaan ja eikun pulikoimaan. Mutta siis näin kuulemma toimitaan. Ehkä siksi, että ei vahingossa väsy liikaa siinä polskiessa ja huku. Tai muutu huulet liian sinertäviksi kun alkaa tulla kylmä. Vaikka aika lämmintä se vesi kyllä on. Emt.
Perjantaina meinas tulla pikkupikkupaniikki. Hain Aan uimareeneistä kotiin ja siinä sitten ruuhkassa ajeltiin. Huomasin ennen yhtä risteystä, että valot vaihtuu keltasille, mutta mulla ei ois ollut tarpeeksi matkaa jarruttaa. Noh, siistä suorilla vaan yli ja tajusin että valot vaihtu jo punaisille. Kohta näinkin takapeilistä, kuinka "valot siniset välähtää, vaatien pysähtymään..". Aattelin ensin, että joku poliisiauto on hälytysajossa ja vaihoin toiselle kaistalle. Kun valoja välkkyvä auto kuitenkin seurasi perässä, kauhukseni tajusin, että perhana sehän on meitsin perässä! Eikun siis auto tienvarteen pysähdyksiin. Kohta saapui officer siihen ikkunalle, että "tiiätkö miksi mä pysäytin sut?" Selittele siinä sitten, että kaipa menin punasia päin, mutta en ois ehtiny enää jarruttaa. Ajokorttia pyysi nähdä ja sitten oli herra poliisinatsisetä vaan että "elä enää ajele punasilla ja pidä vähän enemmän väliä nin ehit jarruttaa..". "Yes sir, absolutely sir. Thank you sir." Oli ilmeisesti sitä mieltä, että oli niin kamala kuva siinä meikän ajokortissa, että pakko laskea menemään. Aa oli vähän ihmeissään kanssa, mutta naurettiin vaan koko matka kotiin asti. Hostmomkin otti homman onneksi ihan huumorilla; "Miten se nyt kaks noin huligaaninnäköstä nuorta naista laski menemään? Perjantai-iltana vielä?" :D
Mutta voin kertoa, että semisti erilainen auktoriteetti näillä ameriikan poliiseilla on. Ei oikeesti uskalla edes hengittää jos ne ei anna lupaa. Kaikki elokuvista tuttu panikoiminen poliisien läheisyydessä on ihan totta. En tiiä miksi, mutta pakko niitä on vähän pelätä.. Että kivasti lähti vkonloppu käyntiin ja taas yksi mukava muisto tästäkin vuodesta. ;)
Porukat lähti lauantai aamuna retkeilemään, joku Ceen partiohomma se kai oli. Ihan täpinöissään ne oli kaikki koko viikon, kävivät ostamassa kaikenmaailman eräilytarvikkeita ja muita. Luulin, että ne tulee kotiin joskus tänään sunnuntaina silleen illasta, mutta ehei, aamulla kymmenen maita herättiin Saijan kanssa (joka tuli mun seuraksi ettei ihan yksin olis tarvinnut isossa kämpässä olla) kun norsulauma taas juoksi tuolla yläkerrassa. Että melko lyhyt retkeilyreissu. Hirveellä valmistelulla. Kummaa.
Lauantaina mun piti mennä parin saksalaisen tytön kanssa DChen hengaamaan päiväksi, puistoon piknikille tai jotain sen suuntasta. Mutta sitten kivasti sain perjantaina myöhään yöllä viestiä, että ei ne kuulemma voi lähteäkään. Aha. Kiva kun kerroitte näin aikasin, että ehin soitella jollekulle muulle tai keksiä jtn muuta ees. Päädyin sitten taas hengaamaan Saijan ja sen hostkidin kanssa. Käytiin yhdessä puistossa haikkaamassa (hiking, vaeltelemassa) ja piknikillä. Sitten suunnattiin poolille ja vähän meinas alkaa väsyttää, kun kaks tuntia siellä uiskentelimma, jos jonkinmoista hippaa ja hyppelyä. Huh. Illalla sitten vielä suuntasimme Saijan kanssa DChen, tarkoituksena käydä kattomassa Girl with a dragon tattoo- niminen elokuva, tuttavallisemmin Man som hatar kvinnor aka Miehet jotka vihaavat naisia. Ne on täälläkin nääs innostuneet niistä kirjoista. Mutta yllättäen metroissa oli viivästyksiä ja kaikkea kummaa muutakin, nin missattiin koko elokuva. Höh. Pyörittiin sitten aikamme downtownissa ja päätettiin kuitenkin mennä kahtomaan joku leffa. Tittididiiii, Toy Story 3. Awesome!
Tänään oli aupparimiitti. Käytiin melomassa! Epäilyttävän likaisenvärisellä Potomac Riverillä. Mutta oli ihan älyttömän hauskaa. Mikäs siinä meloskellessa, kun aurinko porottaa ja +35C, saatto taas vähän ruskettuakin. Tosin SPF 50 on tainnu olla melkein joka pvä tällä viikolla. Ihan tiedoksi, melanoomaa ja maksaläiskiä ma välttelen. Vähän meinas alakaa käsiä hapottaa se rehkiminen, huomenna ei ehkä naurata.
Tosi moni meidän ryhmän auppareista on lähössä ens kuussa kotiin. Silleen aika sad, vaikka en mä niiden kanssa hirveesti ole hengannutkaan, ne on jotkut aika ärsyttäviä. :D Mutta voinpahan katella sitten miten kaikki uudet tytöt on ihan hukassa kun ne tulee tänne. Ja onpahan useampi yöpymispaikka, esmes Saksasta, jos lähtis Eurooppaa kiertelemään joskus tulevaisuudessa. Muahahhaaaa..
Ensi viikolla nautinkin siis kolmesta ja puolesta viimeisestä laiskasta arkipäivästäni, sitten pitää alkaa keksiä keinoja joilla Ceenkin saisi lähtemään poolille tai vaikka puistoon. A on innoissaan menossa, mutta tuo poikaparka ei oikein. Kiristys, uhkailu, lahjonta ja mitä näitä nyt on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti