Tällaisia kivoja kylttejä sitä on taas bongattu. Löytyi meidän lähi-eläinkaupasta. Ja voi vinde, täällä tosiaan myydään koiranpentujakin kyseisissä liikkeissä. Oliko ehkä söpöjä pieniä karvapalloja siellä pyörimässä! Huh miten helposti voi Paris Hiltonit ostaa lisää taskukokoisia hauvoja. Voi Amerikka!
Jooniin ostin yhen aika kivan laukun. Vähän niinku Hilfigeri. Hyvin näpsäkkä. Outletit on äärimmäisen kivoja paikkoja tehdä löytöretkiä..
Tässä myös todistusaineistoa meikäläisen nykyisestä urheilu-urasta. Ja lihassärystä. Tässä maassa on hyvinkin tapana laittaa kaikkea avainnippuihin. Esim. nuo jäsenyyslätkät ja kauppojen kanta-asiakaskortit. Sitten vaan sujuvasti viivakoodit luetaan ja menoks!
Uskolliset Homer-pyjamanhousuni. Miesten mallia. Wall-Martista. Ylimahtavat! Noissa kelpaa kaikki päivät vaan kotona hääriä. Julkisille paikoille en oo vielä kehannu mennä, vaikkakin täällä tuntuu olevan kovassa suosiossa kulkea kaupoissakin yökkärihousuissa. Okei, onhan ne mukavuuden ilmentymät, mutta come on! Jtn rajaa sentään..Arki on taas alkanut, liian nopsaan hurahtaneen viikonlopun jälkeen. Se meidän seinäkiipeilyhomma sillon sunnuntaina oli yhessä urheiluliikkeessä, jonne oli rakennettu semmonen kiipeilyseinätornisysteemi. Oli ihan siistiä, ei vaan meikän olemattomat käsivoimat oikeen näyttäneet parastaan. Mutta pääsinpä kuitenkin etenemään! Hah! Lauantaina erehdyin menemään ostarille joskus kahen maita iltapäivällä. Ei hyvää päivää mikä ryysis! Puoli ameriikkaa oli saanut saman idean. Parkkipaikan metsästys oli ihan oma lukunsa, ja kun sitten lopulta pääsi sisälle, niin sitä vaan silleen liikkui sen massan mukana. Kerrassaan pelottavaa.
Eilen oli yleisestä maanantai-fiiliksestä huolimatta iloa ilmassa. Cee nimittäin "valmistui" sen puheterapiasta! Kuulemma tulee jos ärrät ja ässät niin luontevasti ja enempiä korjailematta, että ei tarvia käydä siellä enää. (Vähemmän hommaa mulle siis.. ) Kovasti se täti minuakin kehui, kun ollaan Ceen kanssa tankattu niitä puheläksyjä aika rankasti, jankattu kivasti ärrää ja muita englannin kielen jänniä äänteitä. Että ilmeisesti siitä on ollut hyötyä sitten. Ja tosiaan, itsekin innostuin siitä alasta, kielioppinatsi kun ei valitettavasti virallisesti taida olla ammattinimike, niin onhan sitä jollain voitava päteä. Mutta hyvä mielihän siitä tulee kun kehutaan, en siis ihan turha jääkaapin tyhjentäjä tässä talossa vain ole!
Viikonlopun lämmön ja eilisen vesisateen ansiosta nuo lumimassat on sulaneet varsin mukavasti. Nurmikon jo ma nähdä voin. Tosin. Aina se perhanan but. Ovat kuulemma uhkailleet lumisateilla taas. Ei käy. En ala. Paitsi jos sataa ihan vaan pikkuriikkisen, niin se sulais samantien. Ei mitään metrikinoksia enää kiitos. S'il vous plaît. Koska kaupoissa myydään jo täyttä häkää kesähepenehiä, ja mekossahan sitä ihminen mieluummin kulkisi. Vaihtelua noihin pyjamiin..
Käytiin, by the way, Saijan kanssa kattomassa Dear John -niminen elokuva. Oltiin yhtä mieltä siitä, että se olis ollut täydellinen elokuva ilman viimeistä kahta sekuntia. Kunnon nenäliinapaketintuhoamiselokuva. Saatoin hiukan nyyhkiä siellä salissa. Saija väittää että ei kuullut puoliakaan elokuvasta, mutta tästä ei ole pätevää todistusaineistoa. Epäilty kieltäytyy myöntymästä syytöksiin. Mutta siis suosittelen suurella lämmöllä, krapulassa varmasti hyvinkin loistava. Ideaa en nyt jaksa naputella, kuuklata voi jos haluaa, tai kattoa tuon trailerin tuosta linkistä. Vuosisadan rakkaustarina tai silleen. Ump. Suosittelen myös nessujen mukaan hamstraamista.
Nyt nukkumatin matkahan tieni vie, huomenna se olis taas kouluun jaksettava. Mistä lie jännistä jutuista taas puhutaan..purh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti