Aurinko paistaa ja on lauantai. Voiko ihminen enempää toivoa.
Kohta vähän salille, sitten ehkä kahtomaan Aan korismatsia ja illalla olis tarkotus vähän Saijan synttäreitä juhlistella. DCn sykkeeseen siirrymmä pimeän tullessa. Ump ump ump.
Viikko meni taas huisin nopeasti, kun on päiväsaikaan tekemistä niin ei käy tylsäksi. Koulussa kävin oppimassa, mm. sen että Texas on ollut välillä oma valtionsa. Vou. Edelleen kuulemma kuvittelevat niin..
Joogassakin oon käynyt. Ja kuulemma edistyn joka kerta, kun siellä käyn hikoamassa. Kehui se meidän yksi ohjaajista, että siitä on ihana nähhä miten mä joka kerralla venyn vähän pidemmälle, jaksan potkia jalkaa ylös vähän korkeammalle, ja näin. Kiitos. Tästä Amerikasta jään varmasti kaipaamaan sitä, miten nämä ihmiset ihan vilpittömästi kehuu toisia. Ja miten ventovieraatkin jutustelee sujuvasti keskenään. Tai että miten aina halutaan kuulla miten menee. Ja joogaankin ihan kiva aina aamu-unisuudessaan mennä, kun sisään astuessa joku huikkaa että "Good morning sunshine! So nice to see you here today.." :)
Eilen meinas salilla jo vähän hapottaa, kun siinä crossarilla öhistessä tajusin, että telkusta tulee Bones ja eihän sitä nyt kesken jakson voinut lopettaa! Rehkippä siinä sitten koko tunnin jakso. Tosin, oli aika törkeän hyvä jakso, että eipä se haitanna. Tänään jos vähän vähemmän, ellei tule jtn muuta jännää ohjelmata..
Nyt siispä hynttyyn niskaan ja menoks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti