torstai 11. helmikuuta 2010

etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta?

Day 6

Dear journal, joukkomme ovat lumen saartamat. Se on ympäröinyt meidät, alta, yläpuolelta ja kolmannesta ulottuvuudesta. Tähtiportin laelta. Edes MacGyver ei pystyisi meitä auttamaan. Tiet ovat tukossa ja tieto kulkee hitaasti. Emme ole nähneet maahisia kohta viikkoon, epäilemme niiden piiloutuneen puukomeroihin oranssien ametistiensa kanssa.

Ruokavaramme alkavat ehtyä, olemme eläneet omenoilla ja jääpaloilla viimeiset kaksi päivää. Eeppinen vaellusmatka yrittäessämme löytää lähistöltä asutusta sai ikävän lopun kohdatessamme varsin pirullisia maaoravia, niiden julmat katseet polttivat reikiä kumisaappaisiimme. Vain villasukat säilyivät koskemattomina.

Osa joukoistamme on alkanut kiipeillä seinillä. Hypellä. Ponnahdella. Hiiviskellä. Onpa osa roikkunut lampuissakin. Mökkihöperyytenäkin tunnettu ilmiö alkaa ottaa meistä kaikista vallan. Emme mahda sille mitään. Se on väistämätön vaihe tässä tilanteessa. Odotan kauhulla tulevia päiviä.

Etanat ovat ennustaneet poutaa huomiselle, kovasti olemme niille loruja lauleskelleet. Toivomme todella, että aurinko viimein näyttäytyisi ja sulattaisi meille lunta juotavaksi. Myös teiden sulaminen olisi plussaa, silloin emme joutuisi lainaamaan pesukarhujen suksia. Ne eivät ole kovin mielissään, haluaisivat ilmeisesti lisää kesäkurpitsoja. Tynnyreihin piiloutuneet legioonalaiset ovat alkaneet raotella kansiaan, kuultuaan tästä sääennusteesta. Toivomme kaikkien mielenterveyden kannalta, että voisimme edes viikonloppuna jatkaa matkaamme. Tämä saarroksissa oleminen on hidastanut suunnitelmiamme valloittaa Intia.

Joukot ovat alkaneet tapella viimeisestä puoliksi kuivuneesta mustikasta. Luulen joutuvani selvittämään tilanteen. Luultavasti tarvitsen apua talitinteiltä, tai delfiineiltä, tilanteen mukaan ja ketä on paikalla. Yksinäinen kettu on liikuskellut majojemme läheisyydessä öisin. Epäilen sen varastaneen yhdet lapaset. Saatan mennä juttusille tänä yönä, tästä on tultava loppu.

Päätän tältä päivältä tähän, on minun vuoroni hyppiä keskusaukiosta katsoen vasemmalla olevan majan eteläkulman koillisosassa sijaitsevan seinän alareunassa. Palaan asiaan huomenna, ellen ole joutunut majavien hyökkäyksen kohteeksi yrittäessäni löytää elonmerkkejä lähimetsistä..

Sincerely,

Pulu

Ei kommentteja: