New York. Where all dreams come true. Onhan se aivan mieletön kaupunki. Jatkuva kuhina päällä. Ja siis nyt alko olla jo lähes koko kylä jouluasussa. Jos jonkinmoista koristetta ja killuketta. Aika överiä. Mutta NYCssä kuuluukin. Right? Ja siis on vaan kovin epätodellinen tunne käppäillä siellä pitkin West 42nd Street:iä ohi Bryant Parkin luistelijoiden, ja olla että "niin tää on se mitä näytetään aina telkkarissa..".
Ja siis oli kyllä hauskaa. Lähin tosiaan DCstä perjantaina busseillen kohti the Cityä, kävelin bussiasemalta Grand Centraliin josta junalla reilun tunnin Karon luokse. Sen hostperhe asuu kyllä aika landella. Mutta David Letterman, se talk show-juontaja, asuu kuulemma siellä kulmilla kanssa! Huh huh. Niin, sitten kunhan olin saanu hetken hengähtää siinä, niin mentiin vähän tuhlaamaan rahhaa yhdelle ostarille. Lauantaina sitten sinne suureen maailmaan. Treffattiin pari saksalaista aupairia, joista Sarah sitten liittyi koko pväksi meidän seuraan. Pyörittiin ympäri kaupunkia, tehtiin pientä shoppailua ja käytiin vähän syömässä. Meinattiin mennä luistelemaan, mutta kun sen jonon näki nin vaihtu mieli aika äkkiä..
Illalla sitten reippailtiin ihan maanalaisella (!) Webster Hall-nimiselle klubille vähän jytteemään. Oli ihan siisti paikka, kolmessa kerroksessa oli danssauslattiat ja vähän erityylistä musiikkia. Mutta todettiin Karon kanssa, että ei se paljoa meidän Varkkilan rakkaasta Zonesta eronnut! :D Ainakaan sinä päivänä. Ja voi herreguud nämä jenkkimiehet osaa olla ällöjä! Oikeasti! Ei saa rauhassa tytöt tanssia, kun koko ajan on joku yli-ikäinen heebo tunkemassa siihen viereen. Ja siis tanssilattialla oli enemmän miespuolisia kuin naisia..hmm.
Mutta muuten oli äärimmäisen mukavata. Ja nyt kyllä huomaa, että miten helpolla minä tässä perheessä oikeasti pääsen. Karolla on hoidettavana kolme alle kouluikästä kekaraa ja voin kertoa että on muuten eloa siinä taloudessa! Ja Karo kuitenkin viettää niiden lasten kanssa jonkun kymmenen tuntia päivässä. Omat työpäivänihän on tuota tuota..noh, pikkusen lyhyemmät jos lasketaan sillä että montako tuntia lapsosten kanssa viettää. Ei sillä että haittais. Mutta osaa arvostaa tätä omaa aikaa.
Sunnuntain bussimatka meinas alkaa puuduttamaan. Oli nimittäin pienet ruuhkat, niin se bussi saapui DChen tunnin myöhässä. Ja tellervosta SEKÄ puhelimesta loppui akut! Onneksi tosin ihan loppuvaiheessa matkaa. Ja vähän sai sentään nukuttua, vaikka se vieruskaverina ollut gangsterin näköinen jäbä kuunteli jtn todella huonoa musiikkia, todella, todella kovalla. Luksustahan siinä busseilussa kuitenkin oli se, että interneetti toimi. Sai feispuukkia vaikka päivitellä. Kelpas.
Kiitospäivä meni myös mukavaisesti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pumpkin pie. Jams. Mähötettiin sitten loppuilta siellä Saijan luona ja kahottiin MTVltä maratoneina tulleita sarjoja. Ja syötiin vähän lisää kaikkea mässyä. Että vois vissiin sinne joogaan taas painella..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti