mä oon osa sitä, ja sä oot osa sitä, joo meil on yhteinen tehtävä..

Minä en näistä päivistä nyt ole ihan perillä, koska mun kamera on vissiin Virginian ajassa, ja koska Havaji on täältä miinus 6 tuntia, niin ne päivämäärät osassa kuvista on kyllä ihan viturallaan. Mutta anyways, mentiin yksi kaunis päivä käymään Dolen ananasplantaasilla. Sieltä ne ananasakäämät tulleet on.

Ja nyt tiedätte sitten jokaiikka, että miten ne ananakset oikein kasvaakaan. Maan tasalla, ei puissa. Itsehän ainakin oon aina kuvitellut, että en kasvaa puissa tuosta "lehtiosasta" roikkuen. Kuinka väärässä olenkaan ollut!


Mentiin käymään labyrintissa. Maailman suurin kuulemma. Piti ettiä semmosia leimajuttuja joilla sai pahvikorttia kuvioitua. Ja mitä nopeemmin löysi kaikki kaheksan, sen parempi.

Noh, siinähän kävi sitten silleen, että meikä meinas hiukan eksyä. Vaikka oli semmonen karttakin. Mutta oliko tämä nyt yllättävää. Gps:sää vähän taisin kaipailla..

Selvisin kuitenkin lopulta ulos, ja läskille palkkioksi sorbettia, ananaksenmakuista of course!

Silmänkantamattomiin näimme ananaspeltoja. ( ananas on muuten sanana todella ärsyttävä kirjottaa tälleen koneella..) Suomessa kasvaa ruis, Havajilla pineapple.


Sitten kun alkoi mäntyomenat tulla jo sieraimistakin pihalle, poikettiin taas yhdellä rannalla. Siellä oli tommonen hyppykivi. Ei uskallettu mennä, koska aallokko oli ihan hurja (mun tuurilla se ois linkonut pitkin tuota kalliota) ja porukka hyppi jatkuvasti toistensa niskaan. Cee kyllä oli sitä mieltä, että hän kyllä menee, mutta kun se tuonne laelle pääsi, niin poika poloinen teki uukkarin ja käveli alas. " Siellä oli niin kauhea jono, että mä aattelin ettei teidän tarvia sitten ootella mua täällä alhaalla.."

Ei ois mua odottaminen haitannu. Viihtykö, häh?!