Nyt on meikäläisen päällä semmoset törkyhuonot karmat, että!
Olin nimittäin jälleen autokolarissa.
Tällä kertaa vaan Saturn meni lunastukseen, ja minä ensiavun kautta. MUTTA selvisin vain mustelmilla ja parilla pienellä ruhjeella. Huoli pois!
Olin lähdössä lasten isän luota ajamaan kotiin ja sitten siinä kotiinpaluuruuhkassa jonotin liikennevaloissa. Vaihtui vihreä ja lähdin edessä olevan auton liikuttua ajamaan myös. Sitten piti jarruttaa, kun sitä ruuhkaa kerran oli. Mutta se minun takana tullut auto tulikin täysillä Sampan persauksiin. Kräsh ja smäsh. Törmäsin myös tietysti siihen edellä olevaan autoon. Joten siis mun autosta meni sekä perä että keula ihan täysin ruttuun.
Se mun takana ajanut mies otti täyden vastuun koko hommasta, koska siis sen vikahan se oli. Mun edessä oli kaksi muuta autoa, jotka molemmat sai takapuskuriin lommoa, kun tuli semmonen dominopalikkaefekti. Tällä kertaa paikalle tuli myös poliisit ja ambulanssi, ja piipaa-auton pojat vei mut sitten tsekkaukseen sairaalaan. Ottivat vähän röntgeniä meitsin turvonneesta polvesta, mutta mittään ei ole murtunut. Pelkkiä valtavia mustelmia vain.
Hostporukat tuli hakemaan mut hospitaalista ja hemmotteli viinillä ja katkaravuilla+juustolla täytetyillä portobellosienillä. Kyllä. SIENILLÄ. Ja ne oli ihan julmetun hyviä! (herkkusieniä en edelleenkään syö, hyi, mutta mummon sienisalaattia voisi ehkä uudelleenmaistaa tässä lähitulevaisuudessa..)
Nyt siis vain parantelen itseäni ja tuota hyvin mustelmaista polvea särkylääkkehillä ja jääpusseilla. Ceen olen orjuuttanut roudaamaan itselleni juotavaa ja muuta mukavaa.
Huonoahan nyt on se, että tässä maassa ei pääse mihinkään jos ei ole autoa. Eli olen jumissa täällä kotona. Hostmom sanoi että ne on suunnittellu jo vuokraavansa jonkinmoisen kulkupelin heti ensihätään. Avobemari ois ihan jees...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti