keskiviikko 8. syyskuuta 2010

we need to find a way to live, there's more to take, there's more to give, we try so hard, we try so hard and this time, we're on our way..


Kattokaa nyt miten söpö tää meidän otus on! Se on taas vaan hengaillu mun kanssa päivät pitkät kun lapset on koulussa. Nukutaan vähän päikkäreitä ja maataan sohvalla kahtomassa telkkaria. Ja Chewie seuraa mua ja makoilee mun läheisyydessä, vaikka lapset ois kotonakin. Taidan ottaa sen mukaani kun tuun kotiin..

Tässä tämä ajopeli. Hostmomin Sienna. Tosin en saa ajella sillä kuin vaan täällä meidän kulmilla. Aka kauppaan ja takasin. Koska siis näillä on nyt ollut vähän muitakin rahanmenoja tässä kaiken muun lisäksi, niin ymmärrän kyllä. Koska vähän vituttais jos joku ajais taas mun perään :D

On se valtava..

Mutta tää helpottaa peruuttamista aika kivasti. Ihan överiluksusta tälle Savon tyttärelle.


Ajattelin esitellä myös täällä tehdyn remontin tuloksia. Tältä näyttää nyt siis ruokailuhuoneen seinät. Oikeesti semmonen tosi lämmin ja kodikas fiilis siinä huoneessa nyt, vaikkei kuvasta näyttäskään. (kivat myös nuo turvallisiksi jätetyt pistorasiat..)

Fanitan myös keittiön uutta laattalattiaa (helppo siivota kun kuitenkin kokkailuiltani sotken). Chewie tykkää myös (viileä on hauvan makoilla).

Ja lähes kaikkialle ulottuva puulattia on myös aika nam. Vaikkakin makuuhuoneissa ja mun kellarivaltakunnassa on edelleen karmeat kokolattiamatot. Ehkä mä vielä hetken kestän..

Olen nyt siis lähes vankina täällä kotona. Koska en hirveesti saa tuolla autolla mennä. Enkä oo oikeen jaksanu soitella keltäkään kyytiä. Kun kuitenkin menis se homma siihen, että leffaan ja syömään olis määränpää. Minähän nääs säästän!
En oo voinu salille tai joogaankaan mennä, kun tämä minun kolarissa osumaa ottanut vasen polveni ei oikeen näyttäs parantuvan. Näyttää vähän hurjalta se mustelma. Ja siinä tuntuu semmonen patti. Lääkärin tutkittavaksi olenkin huomenna painelemassa. Gary muistutti, että pitää valitella kaikista mahdollisista jumeista nyt, niin että varmasti ei tartte ite maksaa mitään.

Oli myös puhe siitä, että voisin hakea korvauksia kivusta ja särystä. Aijai ja voivoi. Mutta on tää jalka siis oikeesti ollut kipee, ei kärsi kävellä kunnon matkoja. Eikä uskalla. Ja vähän tuntuu tuo selkäkin kipeältä. Kun siis tässä maassahan valittaminen on oikein kansalaisen velvollisuus. Voisin ottaa vaikka hyvityksenä jonkun puoli miljoonaa rahaa näin alkuun; lupaava urheilu-ura aivan pilalla.. ;D

Sen verran kuitenkin olen edistynyt, että kävin hankkimassa mekon sinne hostporukoiden häihin. Very nice! Voinen esitellä vaikka huomenna.

Nyt lisää Fuel TVtä, ja The Breakfast Club -leffaihanuus alkais myös kohta. VIIHTY!
( laskin muuten, että enää vissiin 22 päivää työntekoa! )

Ei kommentteja: