keskiviikko 15. syyskuuta 2010

the dog days are over, the dog days are done, the horses are coming so you better run..

On asioita, joita jään ja joita en jää kaipaamaan tästä maasta. Kotiinpaluu häämöttää lokakuun lopulla. Vuoden olen kohta täällä vaikuttanut. Aika on mennyt ihan oikeesti hullun nopeesti!

Aloitanpa vaikka listaamalla niitä juttuja, joita ilman on helppo elää Suomessakin.

-
roskaruoka. Okei, saa sitä Suomestakin. Ja on tullut täällä vedettyä ranskalainen jos toinenkin, myönnän. Mutta tarkoitan siis sitä, että täällä on jotenkin niin "helppoa" syödä uppopaistettua shaibaa, halpaakin se on. Voin ihan mainiosti elää ilman mäkkärin autokaistaa, koska ennen tänne tuloa en käynyt kultaisilta kaarilta kuin jätskiä korkeintaan. Samalla linjalle haluan palata. Roskaruuasta ei tule kuin paha olo ja hirveä morkkis.

-
alkoholilainsäädäntö. Kai nämä yrittää suojella maansa toivoja laittamalla alkomahoolin juomiseen ikärajaksi 21-vuotta. Toisaalta ihan ok systeemi, säästellään nuorten kehoja ja mieliä. Mutta innokkaat nuoret sitten hankkiikin salaa sitä juomaa ja vääriä henkkareita ja ovat kuitenkin humalassa. Hostmom sanoi joskus, että ei ymmärrä miksi tämä niiden maa lähettää nuoria poikia sotaan, mutta ei anna niiden edes maistaa olutta ennenkuin pojat menee ammuttaviksi. Ristipiippuista, sanoisin. Kohtuus tietysti kaikessa.

-
liikenne. Kaoottista säheltämistä. Lähestulkoon kaikki ajaa ylinopeutta ja joka päivä näkee ainakin yhden kolarin. Oikeasti. Ja itekin vielä saa osumaa. Hulluja ohituksia moottoritiellä, ilman että näytetään vilkkua. Ja onko hei fiksua antaa 16-vuotiaalle ajokortti? Aknenaamaisille hemmotelluille pirpanoille. Ottasivat Suomesta mallia, ihan hyvin sitä ajokorttia jaksais pari vuotta lisää odottaa..

-
se että tässä maassa ei pääse mihinkään ilman autoa. Jatkoa tuohon edelliseen. Pyörätiet on olemattomat, samoin suojatiet. Suurissa kaupungeissa julkinen liikenne toimii vähän paremmin. Mutta esim. jos täältä meiltä haluaa lähteä DChen, niin helposti pääsee metrolla siellä liikkumaan. Ensin vaan pitää ajaa autolla sinne metroasemalle, että pääsee liikkeelle. Ilma saastuu, ihmiset törmäilee niihin viimeisiinkin puihin ja taas mietitään että miksi kansa lihoo.

-
vesi maksaa enemmän kuin limppari. Tätä ei tarvia edes selittää. Ja hei, vaikka siinä diet cokessa ei ole kalorin kaloria, on siinä rutkasti keholle julmia makeutusaineita ja sitä ruosteenpoistoainetta. Hörps hörps vaan.

-
tekopyhyys. Onhan se joskus ihan kiva, että tuntematon ihminen kehuu sun kenkiä, mutta liiallinen perseennuoleskelu on vähän liikaa. Kaikki on aina hyvin, ihanaa, ja yhtä suurta valkaistua hymyä. Vaikka ei varmasti ole. Vähän sitä melankoliaa hei! Myöntäkää rohkeasti, jos vituttaa.

- hemmotellut lapset. Enkä puhu vain näistä meidän lapsista. On nimittäin tullut nähtyä vieläkin pahempia tapauksia. Vaikka sitä rahaa on, niin ei kaiken tarvitse olla lapselle itsestään selvää. Kaikkea ei voi aina saada. Ei se lapsi siihen kuole, jos se ei saa viimeisimpiä pelejä tai leluja. Täällä kasvaa semmonen sukupolvi, että tulevaisuus kyllä häikäisee ja lujaa! (onneksi kuitenkaan kaikki lapsukaiset eivät ole ihan pilaantuneita..)

-
koulut. Vaikka koulutus toki on äärimmäisen tärkeää, lasten pitäis kuitenkin antaa olla lapsia. Jos poloiset on koulussa yhtä monta tuntia kuin äiti ja isi töissä, on jossain minun mielestä vähän vikaa. Koulun jälkeen tehdään läksyt ja mennään harrastuksiin tai kavereille. Tässä maassa läksyjä tehdään iltamyöhään ja sitten vielä sinne reeneihin joihin vanhemmat usein painostaa menemään. Opettajat vaatii huimia suorituksia, ja jos collegeen haluat päästä, on arvosanojen oltava huippuja ja siellä urheilureeneissä tai orkesteriharkoissa pärjättävä. Ja sitten ne nörtti vs. suositut lapset -vastaikkainasettelut. Ei ole helppoa ei. Ja taas pari kouluammuskelua. Miksiköhän?

-
överipatriootit. Amerikkalaisten mielestä tämä on niiden maa, on aina ollut. Suurin osa suvuista on kuitenkin Euroopasta kotoisin. Ulkomaalaisia, etenkin maahanmuuttajia halveksutaan, vaikka omat esi-isät olisivatkin tulleet tänne jostain muualta. Englanti on amerikkalaisten kieli. Silti sitä ei osata puhua. (nimim. kielioppinatsia ärsyttää)

-
mainokset. Voitasko tänne perustaa joku raati, joka näkisi uudet mainokset ja päättäisi mitä näytetään suurelle yleisölle? Meinaan siis sitä, että nämä järkyttävän huonot, kornit ja kehnosti tehdyt mainokset saataisiin pois eetteristä. Kyllä sohvaperunankin täytyy saada katsoa laatua!

-
ylipainoi - alipaino. Ihmiset on painoiltaan ääripäissä. Joko et mahdu lentokoneen penkkiin tai sitten lennät tuulen mukana kun et paina mitään ja kuljet koon nolla vaatteissa. Mutta jos roskaruoka on halvempaa kuin "kunnon" ruoka, ja mainoksissakin sanotaan miten "it's great to be thin", onko mitään epäselvää?

Joo-o. Ehkä oli tätä avautumista nyt ihan tarpeeksi tällä kertaa.

En sano ettenkö tykkäisi tästä maasta. On tämä ihan kiva, mutta loppuelämääni en täällä haluaisi asua. Amerikka on liian "amerikka". Mutta kokemuksena hyvinkin avartava! Vaikka ei siellä Euroopassakaan kaikki todellakaan ole kohdillaan, on ilmapiiri siellä jotenkin ihan täysin eri. Enemmän minulle sopivampi.

3 kommenttia:

tannttu kirjoitti...

Hei,

olen lukenut blogiasi aina silloin tällöin, koska au-pair vuosi Amerikassa kiinnostaa erittäin paljon!
Kysyisinkin, että suositteletko ja mitä kautta menit? Järjestö?
Tapaako siellä helposti uusia ihmisiä?

outí kirjoitti...

Hui, tämä lukee joku muukin kuin meiän äiti! :D

Mutta siis ehdottomasti suosittelen, kokemuksena aivan mahtava. Kuitenkin saa katon päänsä päälle ja ruokaa, ja vähän rahaakin, niin mikäs sen helpompaa. Tosin niitä töitäkin joo pitää joskus tehhä.. :)
Mä olen ite EurAuPair-nimisen järjestön kautta, ja voin suositella kyllä ihan suurella lämmöllä. Vaikka tuntui sillon Suomessa kun oli lähössä, että joutui ite soittelemaan hirveesti viisumeista ja muista, niin täällä päässä järjestön toiminta on kyllä ihan tosi laadukasta ja apua saa aina jos tarttee.
Muilta tytöiltä oon kuullut vähän huonoja juttuja etenkin Culture Care-järjestöstä, että ei välttämättä niiden kautta kannata lähteä.

Uusia ihmisiä tapaa jatkuvasti, kunhan muistaa itse olla sosiaalinen ja yrittää tutustua. Tässä maassa on tosi paljon aupaireja, joten yleensä aina siinä lähinaapurustossa on joku jonka kanssa voi hengailla. Mutta se on tosiaan aika paljon itestä kiinni, että nyhjääkö kotona vai keksiikö tekemistä! :)

Eli ehdottomasti kannattaa hakea, avartaa ajatuksia ihan kummasti! Aina tietysti riippuu millaseen perheeseen päätyy, liian monia huonoja kokemuksiakin oon kuullut, mutta avoimin mielin vaan, ei se ota jos ei annakaan.. :D

tannttu kirjoitti...

Okei kiitti vastauksista!
Oonkin jo ajatellu et vois ton EurAuPairin kautta mennä, ku oon netistäkin lukenut hyvää :)