perjantai 22. lokakuuta 2010

and you can fly, high as a kite if you want to, faster than light, if you want to, speeding through the universe, thinking is the best way to travel..


Tästä se matka alkoi. Yö lentokentällä. Nämä on nyt sieltä ihme tilasta, jonne se yövahti päästi mut nukkumaan. Hyvin maistui pari tuntia unta noilla nojatuoleilla.


Sitten ollaankin jo Los Anglesissa. Mulla on yhteensä joku 500 kuvaa, nin lataan nyt vaan pari, loppuja voi tulla kahtomaan sit ens viikolla. Hui!




Walk of Fame.




Chinese Theatre, jälkiä sementissä, ja turistien jalkoja.


Katutaide ja kaikki "mainokset" sun muut on niin siitejä. Visuaalinen puoleni hyppi innosta.

Johnny Deppin omistama baari. Ilmeisen kuuluisa.


Käytiin Essin ja kumppaneiden kanssa yks päivä semmosella turistiajelulla, joka kierrätti mm. Beverly Hillsin rikkaiden alueella. Ja kertoi missä kukakin julkkis asuu. Tässä on Michael Jacksonin entisen talon portit. Tohon katuun on maalattu semmosia pieniä kuvia Jacksonista.
Mulla ei ole hajuakaan kuka asui missäkin talossa, ja niitä kuvia piti silti ottaa vaikka tiesin jo etukäteen että unohan. Mietittiin myös, että nehän voi ihan vaan heitellä että "joo täällä asuu se ja se". Suomalainen pessimismi nostaa päätään?



Oltiin tosiaan aika suht lähellä tuota kylttiä. Mäki vaan ylös ja voilá. Mutta jätettiin menemättä. Ois nimittäin saattanu nakertaa joutua johonkin syytteeseen tässä vaiheessa kun oon jo melkein takas Suomessa. ;)

Näkee koko kaupungin? Kiva toi savusumu..



Ja täs ois sit tää mun tuleva auto. Ajattelin avata jonkun lahjoitustilin, että jos jollain ois ylimäärästä? Näitä siis ajoi kolme kappaletta tuhatta ja sataa siinä tienpätkällä kun ne kuvasi jtn mainosta. Ajasin minäkin jos ois tommonen kiesi!


Sitten olikin jo sunnuntai ja hyppäsin bussiin kohti San Franciscoa. Ikkunoista kahtoessa maisema oli oikealla puolella ihan tasasta ja välillä jtn sitruunapuita. Vasemmalla taas hallitsi vuoret. Neat!
Bussimatkanhan oli tosiaan tarkotus kestää joku 7,5h. Keskivälissä pidettiin tauko, ja se kuski kertoi että Franista Losiin menevä bussi oli hajonnut jonnekin sinne matkalle, että hänen täytyy käydä vähän auttamssa sitä toista kuskia. Menee 40 minsaa, syökää vähän lounasta.
Siinä kesti tunti ja 45min. Onneks kuitenkin jutustelin lontoolaisen nuorenparin ja jonkun vähän vanhemman rouvan kanssa, niin meni tuokin aika hyvin sukkelaan.


Maanantaina sitten heti menin leikkimään turistia siellä San Franciscossa.

Alcatraz. En kuitenkaan menny käymään tuolla asti, koska noh, ei kiinnostanu pätkääkään. :D Plus ne jonot siihen lautalle, huh.


Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki. Vieläkin huutaa pohkeet hunajaa. Mutta tuolla oli niiiiin kaunista, ja välimatkat kuitenkin suht lyhyitä, että ihan sama vaikka jalat on rakoilla!


The crookedest street in the world. Muutaman mutkan katu. Sitä ei saa ajaa autolla kuin alaspäin.

Chinatown ja parhaat ruuat ever!




Noiden cable car'ien toinen kääntöpaikka oli ihan siinä hostellin huudeilla. Hostla siis oli ihan keskustassa. En jaksanu jonottaa miljoonan muun turistin kanssa, että oisin päässy tommosen kyytiin. Mutta oonpahan nähny.

Hippialue. Valtavasti kodittomia släkkejä ja siistejä vintagekauppoja. Ja vanhoja partahippejä kahviloissa.

Ja siis onko ehkä söpöjä nuo talot! Haluan niin muuttaa tommoseen!

Kävin toki katsastamassa esim. sen talon jossa Janis Joplin oli asunut. Ja Grateful Deadin entisen kämpän. Ja kävin myös Cartoon Art Museum'ssa, koska se oikeasti kiinnosti ja oli ihan super siisti. Päätin nimittäin, että miksi menemään jonnekin tyyliin modernin taiteen museoon, jos siitä ei tajua kuitenkaan mitään.

---

Molempien kaupunkien hostellit oli ihan mahtavia, tosi siistejä ja puhtaita, ja hyvillä paikoilla. Ja niissä tapasi ihan mahtavia ihmisiä! Eli ei haitannut yhtään olla itekseen liikenteessä. Ei tarvinnut ainakaan alkaa tappelemaan kenenkään kanssa, että mitä tehtäis. Korkeintaan oman päänsä kanssa..

Ja Friscossahan mahtavaa oli se, että en eksyny kertaakaan! Tiesin aina minne suuntaan mennä! Vaikken ees kahtonu karttaa jatkuvasti. Siellä vaan oli niin selkeä liikkua. Ei ollenkaan pelottavaa tai vaarallista. Eikä ollu Losissakaan. Koska maalaisjärjellä kuitenkin tajuaa olla menemättä mihinkään ghettoihin.

San Franciscoon pitää ehdottomasti palata vielä, jäi niin paljon näkemättä vaikka näinkin paljon. Ja muutenkin.
Mut kutsuttiin myös Australiaan. Kaveri lupasi opettaa surffaamaan. Oisko siistiä?! Välittömästi säästämään rahaa!

Ei kommentteja: