- Washington DC. Yksi mun rakkauskaupungeista. Vaikka en kovin paljolti fanita tämän maan hallitusta ja lakeja, on DC mun mielestä ihan upea kaupunki. Kauniita taloja, ihania ihmisiä, joka puolella on puistoja joihin voi vaan mennä chillaamaan, kulttuuria kulttuuria, ja kaikkialle voi kävellä. Ilmapiiri on jotenkin rento ja vapaamielinen. sydänsydänsydän
- New York City. Vaikka pidänkin tätä kaupunkia likaisena ja haisevana, on se silti aika mahtava. Koko ajan on tunne että on jossain elokuvassa, kun näkee "tuttuja" paikkoja. Voi norkoilla Tiffany's :in nurkilla ja leikkiä olevansa Holly Golightly. Eksyä Sohossa, tai ihmetellä miten pieni se Vapaudenpatsas oikeesti onkaan.
- Hawaii. Paratiisi. Voisin niin muuttaa loppuelämäkseni sinne. Elämä on siellä ihanan rentoa, mihinkään ei ole kiire. Vähän tietysti häiritsee, että siellä on kaikki samat kaupat ja pikaruokalat kuin isolla mantereella. Mutta jos muuttais jollekin pienemmälle saarelle, pienempään kaupunkiin. Surffais vaan Tyynenemeren turkooseissa aalloissa ja söis kookospähkinöitä..
- uusien ihmisten tapaaminen. On mahtavaa, että tuntee ihmisiä niin monesta eri maasta. Ennen oli tuttuja korkeintaan Helsingistä tai Oulusta, nyt tunnen esimerkiksi monen monta saksalaista ja brasilialaista. Ranskalaisia, hollantilaisen, portugalilaisen, ruotsalaisen, ukrainalaisen, moldovalaisia, korealaisia, meksikolaisia, japanilaisen, ja tietysti amerikkalaisia. Ja yhden tytön Etelä-Afrikastakin! Samalla on myös oppinut muiden kulttuureista ja tavoista, joten maailma tuntuu vähän pienemmältä paikalta.
- yölliset retket leffateatteriin tai Wal Martiin. Pääsee jotenkin perille tämänkin kansan ytimestä, kun shoppaa keskiyöllä keskiluokan kanssa. Ja vaikka leffassa käynminen ei ole yhtään halvempaa kuin Suomessa, on siellä tullut rampattua lähes joka viikko. Oon nähnyt vissiin kaikki ne uutuselokuvat jotka oon halunnutkin. Ja onhan se ihan eri fiilis kahtoa elokuvaa siltä valtavalta valkokankaalta, kuin omasta töllöstä kotona. Itse ainakin voin sillon oikeasti kunnolla sukeltaa sen elokuvan maailmaan. Mun mielestä se on ihan mahtavaa!
- uusien ruokien maistelu. Puhun toki etenkin kaikista sokeripitoisista herkuista. Riippuvainen kun olen. Mutta tässä maassa nyt vaan on niin montaa sorttia erilaisia hyvyyksiä, että onhan ne nyt testattava kun täällä kerrran on! Kerran elämässä. Ja äitikin on aina sanonut, että kaikkea pitää maistaa..
- amerikkalaiset kirjakaupat. Vaikka kuulostaa tyhmältä, niin mun mielestä ne on ihania. Siellä on lupa istua lattialle tai nojatuolissa ja lukea jotain kiinnostavaa kirjaa. Vaikka siitä ei olisikaan vielä maksanut. Tai edes aikoisikaan maksaa. Usein löytyy myös kahvila, että tunnelma on varmasti taattu. Myös kirjastot on ainakin Warkaoksen kirjastoon verrattuna ihania, kun ihmiset oikeasti hengaa siellä ja lukee.
- koko tämä aupair-ura. Minun työ on ollut niin ihanan laiskanrentoa, että ei tästä voi olla tykkäämättä. Vaikka nuo kekarat onkin välillä ihan kamalia, on ne hyvät päivät kuitenkin kaiken tuskastumisen arvoisia. Monen monta mahtavaa hetkeä olen viettänyt rakentaen legoaluksia, pelaten Ceen keksimiä lautapelejä ja hengaillen uima-altaalla. Ja onhan tämä nyt ihan hemmetin hieno keino nähdä ja oppia toisesta kulttuurista, kun ei tarvitse maksaa asumisesta tahi ruuasta.
- Chewbacca. Tämä meidän karvaturri on ihan rakkautta! Vaikka onkin todella tyhmä, eikä yleensä tottele. Mutta se on niin söpö ja parasta seuraa. Täällä se aina minun kanssa hengaili päivät pitkät, nukkui päikkäreitä ja ryösti sukkia. Jaoimme myös päivittäiset kävelylenkit ja makoilut auringossa takapihalla. Chewie on ihan tosi ystävä. Ja itseasiassa se tottelee nykyään paremmin minua kuin vaikka hostmomia. Esmes eilen Chewie karkasi etuovesta pihalle, ja hostmom huuteli sitä varmaan kymmenen minuuttia sisälle. Toveri vaan kurkisteli puun takaa, että en muuten tule. Minä kävin sitten ovella, vihelsin ja huusin kerran että jätkä hei nyt sisälle. Ja voilá, Chewie juoksi täysiä takaisin. Tosin se varmaan masentuu kun mä lähden kotiin. Minulle ainakin tulee sitä ikävä!
- bikramjooga. Kokeilin ekaa kertaa bikramia, eli hot joogaa täällä ollessa. Ja rakastuin. Tajusin entistä vahvemmin sen, että jonkinsortin jooga on juuri se minun laji. Tietystä versiosta en tiedä, mutta kokeilemalla se selviää. Ja bikram on ihan superia. Ja ne meidän ohjaajat oli myös!
- kun tajusi osaavansa tätä kieltä. Se fiilis, mikä tulee kun tajuaa että ihmiset ymmärtää mitä sä sanot, ja että säkin ymmärrät mitä sulle puhutaan. Se kun ei tarvitse ajatella, miten jonkin asian sanoo, vaan englanti tulee ihan automaattisesti. Kun näet osan unistasikin englanniksi. Se kun porukka kehuu sun kielitaitoa ja kertoo että kuulostat lähes natiivilta. Tosin mieluummin haluaisin sen brittiaksentin, mutta menee tämäkin nyt vielä tässä vaiheessa. London calling?
Vielä edessä oleva reissu Los Angelesiin ja San Franciscoon tulee varmasti olemaan tällä listalla myös. Etenkin odota seikkailua Friscossa, tunnen sellaista syvää yhteyttä sen kaupungin kanssa vaikken ole koskaan vielä käynytkään. Hippi hipin tunnistaa? Kukkaiskaupunki kukkaislapsen? Eikä se Losikaan varmasti huono ole, legendaarinen mesta nähdä. Kun kerran tässä maassa nyt vielä oon, niin onhan se mentävä. ;)
Niin, ja piti kuulemma mainita, että Saijaa tulee kanssa ikävä. syrän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti